Nuorten henkilöiden tekemien väkivaltarikosten määrä on viime vuosina huolestuttavasti lisääntynyt. Tilastokeskuksen tietojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemien lievien väkivaltarikosten määrä on viisinkertaistunut ja nuorten henkilöiden tekemien murhien, tappojen ja pahoinpitelyiden määrä on kasvanut kolmanneksella verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Myös väkivaltarikoksiin syyllistyvien lasten ja nuorten sosioekonominen tausta on muuttunut. Yhä useampi väkivaltarikokseen syyllistyvä nuori on kasvanut perheessä, jossa ei ole sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia.

Nykyisen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Sitä nuorempien henkilöiden tekemistä rikoksista voi seurauksena olla ainoastaan lastensuojelulaissa määriteltyjä toimenpiteitä. Käytännössä rikosoikeudellisen vastuun alkaminen vasta 15 vuoden iässä on johtanut siihen, että nuorisojoukoissa rikollisiin tekoihin yllytetään ja mukaan värvätään alle 15-vuotiaita. Teot ovat useissa tapauksissa muutamaa vuotta vanhempien nuorten suunnittelemia, mutta varsinaiseksi tekijäksi osoitetaan tai osoittautuu lapsi, johon ei ikänsä vuoksi vielä voi kohdistaa rikosoikeuden seuraamuksia.

Jos väkivaltarikoksen tehnyt lapsi tai nuori ei ole kotonaan joutunut väkivallan uhriksi tai todistajaksi, hän on todennäköiesti saanut käyttäytymismallin television, videofilmien, tietokonepelien tai kaveripiirin kautta. Mallioppiminenhan on tunnetusti tehokkaimpia oppimistapoja. Näissä tapauksissa vanhemmat ovat siis olleet kyvyttömiä tai haluttomia huolehtimaan kasvatusvastuustaan estääkseen lapsen kehitykselle haitalliset vaikutteet, jotka ovat saaneet hänet syyllistymään rikolliseen tekoon.

Lastensuojelun ammattilaisten, koulukuraattorien ja -psykologien voimin ei ole mahdollista seurata kaikkien kouluikäisten lasten ja nuorten kehitystä siten, että väkivaltaiseen käytökseen syyllistyvät koululaiset voitaisiin ennalta ehkäisevästi saada lastensuojelun piiriin. Pääsääntöisesti nuoren kasvatukseen voidaan puuttua vasta, kun on olemassa rikos ja koululaista epäillään siihen syylliseksi. Koska alle 15-vuotiaiden lasten tekemien väkivaltarikosten määrä on lisääntynyt, on lainsäätäjän korkea aika tulla vanhempien ja lastensuojeluviranomaisten avuksi säätämällä henkilö vastuulliseksi rikoksistaan iästä riippumatta.

Erityisesti henkirikosten, mutta myös muiden väkivaltarikosten osalta on perusteltua, että henkilö tuomitaan tekonsa eikä ikänsä perusteella. Jos lapsi on tahallisella, jopa suunnitelmallisella teolla kykenevä riistämään hengen toiselta ihmiseltä, hän on myös kykenevä kärsimään teostaan rangaistuksen. Suomen nykyinen korkeatasoinen vankeinhoitojärjestelmä mahdollistaa henkirikoksiin syyllistyneiden nuorten henkilöiden vankeusrangaistukset ilman, että kenenkään fyysinen tai psyykkinen terveys rangaistuslaitoksen olosuhteiden vuoksi vaarantuu.

Alkoholilainsäädännön uudistuksen myötä poliisi tulee saamaan nykyistä paremmat edellytykset puuttua ala-ikäisten henkilöiden päihteiden käyttöön. Yli 15-vuotias nuori voi saada rikesakon alkoholirikkomuksesta ja hänelle on mahdollista suorittaa henkilötarkastus alkoholijuomien löytämiseksi. Alle 15-vuotiaiden alkoholinkäyttöön ei sen sijaan voida sakotusmenettelyllä puuttua, koska henkilö ei ole rikosoikeudellisen vastuun piirissä. Alkoholijuomien huomattavan hinnanalennuksen myötä erityisesti väkevät viinat ovat yhä nuorempien henkilöiden ostettavissa pimeiltä markkinoilta. Asiantuntijat varoittavat lasten ja nuorten alkoholikuolemien todennäköisestä lisääntymisestä. Estääksemme alkoholiriippuvuuden lisääntymisen ja yliannostuksista aiheutuvat onnettomuudet olisi äärimmäisen tärkeää voida kaikin mahdollisin keinoin puuttua lasten alkoholinkäyttöön.

Rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan poistaminen on perusteltua myös rangaistusten yleisestävällä vaikutuksella. Kun henkilö on tietoinen siitä, että hänet voidaan tuomioistuimessa tuomita rikollisesta teosta, on kynnys ryhtyä rikokseen suurempi varsinkin ensikertalaisilla nuorilla henkilöillä. Tällöin myöskään rikollisilla nuorisojoukoilla ei ole syytä värvätä joukkoonsa alle 15-vuotiaita lapsia suorittamaan rikoksia täysi-ikäisten henkilöiden puolesta. Todennäköisesti myös vanhemmat valvovat tarkemmin alaikäisten lastensa tekemisiä, kun jokainen henkilö on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Erityisesti ns. tavallisten perheiden vanhemmille uhka lapsen tuomitsemisesta tuomioistuimessa saattaisi olla hyvinkin tehokas kannuste nykyistä enemmän valvoa ja seurata lapsen harrastuksia ja ystävyyssuhteita.