Rikoslain 20 luvun 1 §:ään esitetään lisättäväksi tarkennuksia, joiden tarkoituksena on liittää uhrin henkisen kypsymättömyyden hyväksi käyttäminen nykyistä selkeämmin raiskaustunnusmerkistön piiriin. Lisäksi esitetään rajattuja muutoksia, joilla korostetaan uhrin oman pätevän tahdonmuodostuksen merkitystä tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa.
Nykymuodossaan momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.
Kriteeristö on aiheuttanut vaikeaa rajanvetoa suhteessa nuoren lapsen kypsymättömyyden hyväksi käyttämiseen. Riittävän nuoren lapsen ei voida katsoa olevan sillä tavalla kykenevä muodostamaan seksuaalista kanssakäymistä koskevaa tahtoaan, että hän voisi pätevällä tavalla antaa suostumuksensa. Tätä ei oikeuskäytännössä ole yleensä kuitenkaan pidetty voimassaolevan kriminalisoinnin tarkoittamana muuna avuttomuutena, mikä on tarkoittanut, että tuomioistuin on joutunut arvioimaan varsin nuortenkin lasten antamaa suostumusta tunnusmerkistön täyttymiseen vaikuttavana tekijänä.
Tämän vuoksi momenttiin esitetään lisättäväksi maininta henkisestä kypsymättömyydestä yhtenä seikkana, joka ilmentää momentissa tarkoitettua rikostunnusmerkistön täyttävää kyvyttömyyttä tahdon muodostukseen tai sen ilmaisemiseen. Muutoksella on tarkoitus selkeyttää sitä, että uhrin nuoresta iästä johtuvan henkisen kehitystason hyväksi käyttäminen voi itsessään tehdä teosta raiskauksen.
Raiskauksen tunnusmerkistö täyttyisi näissä tapauksissa kolmen kriteerin pohjalta. Ensinnäkin vaadittaisiin henkistä kypsymättömyyttä. Toiseksi henkisen kypsymättömyyden olisi oltava sellaista, että uhri on siitä johtuen kykenemätön pätevästi muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan tai puolustamaan itseään. Kolmanneksi vaadittaisiin, että uhrin kanssa ollaan sukupuoliyhteydessä käyttäen hyväksi tätä tilaa.
Henkinen kypsymättömyys ei olisi sidottu mihinkään tiettyyn ikään, vaan asia olisi tuomioistuimen arvioitavissa. Henkisen kypsymättömyyden arviointiin voi vaikuttaa mm. tekijän huomattavasti uhria vanhempi ikä tai muu auktoriteettiasema, joka osaltaan vielä heikentää uhrin kykyä omaan tahdonmuodostukseen. Kun tunnusmerkistö kuitenkin edellyttäisi, että uhri tuosta henkisestä kypsymättömyydestä johtuen on kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan tai puolustamaan itseään, on kypsymättömyyden oltava merkittävää. Tällöin puhuttaisiin useimmiten esimurrosikäisistä lapsista.
Kuten jo nykyisessä laissa mainittujen avuttomuuden muotojen kohdalla, rikostunnusmerkistö täyttyisi henkisen kypsymättömyyden hyväksi käyttämisen kautta. Tämä tarkoittaisi, että tekijän on katsottava voineen ymmärtää uhrin avuttomuuden ja että tekijä on käyttänyt tätä avuttomuutta ja uhrin alisteista asemaa hyväkseen.
Mainittujen muutosten lisäksi 2 momentin tahdon muodostumista ja ilmaisemista koskevaan kriteeriin ehdotetaan vielä lisättäväkäsi vaatimus tämän tahdonmuodostuksen pätevyydestä. Tällä halutaan korostaa sitä, että arvioitaessa kriteeristön täyttymistä on arvioitava nimenomaan henkilön tosiasiallisia edellytyksiä muodostaa ja ilmaista tilanteessa tahtonsa vapaasti. Näin harkinnassa on annettava painoarvoa nimenomaan uhrin tosiasiallisille olosuhteille.
Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi järjestystä, jolla pykälässä esitetään tahdon muodostaminen, tahdon ilmaiseminen ja itsensä puolustaminen. Näin korostetaan, että raiskauksen tunnusmerkistön kannalta avainasemassa on teon kohteen oma tahto ja sen muodostaminen. Tahdon ilmaiseminen tai itsensä puolustaminen tahdon ilmaisuna ovat sitten seurausta tästä tahdosta, eikä tahdon ulkoisten ilmausten puuttumisen perusteella siten voida automaattisesti poissulkea kriminalisoinnin kriteeristön täyttymistä.