PERUSTELUT

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa luvataan pyrkiä turvaamaan yksityisteiden peruspalvelutaso vähintään nykytasoisena. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä palauttaa yksityisteille lakisääteinen valtionavustus.

Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelman liikenneosiossa todettiin seuraavaa: "Liikenneverkkojen kunto ja arvo säilytetään nykytasolla." Yksityistiet ovat tärkeä osa liikenneverkkoa. Ne ovat osa yhteistä arvokasta kansallisvarallisuutta. Vuosikymmenten ajan valtio osallistui vuosittain yksityisten teiden rakentamis- ja kunnossapitokustannuksiin. Näin varmistettiin tiestön syntyminen, asianmukainen kunnossapito ja pitkäjänteinen hoito. Samalla valtio turvasi mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun kansalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta.

Pääministeri Paavo Lipposen I hallitus yritti purkaa vuodesta 1996 alkaen yksityisteiden valtionapujärjestelmän. Hallitus esitti tuolloin luopumista kokonaan avustuksista. Eduskunta ei kuitenkaan tätä hyväksynyt. Voimassa oleva laki antaakin mahdollisuuden valtion talousarviossa tähän tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen rajoissa vuosittain myöntää avustusta yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että yksityistiet ovat jääneet ilman riittävää valtionavustusta, koska valtion talousarvioon on varattu pienehkö määräraha, josta osa on lisäksi korvamerkitty vanhojen metsien suojelupäätösten kompensointiin.

Lakialoitteessa ehdotetaan, että yksityisistä teistä annetun lain 13 luvun 93 § muutettaisiin siten, että valtionavustus yksityisten teiden kunnossapitoon palautettaisiin lakisääteiseksi ja tien tekemiseen voitaisiin antaa harkinnanvaraista valtionavustusta. Kunnossapitoavustuksen edellytyksenä olisi se, että tienpitoa varten on perustettu tiekunta ja tie on ajokelpoinen autoliikenteeseen. Lisäksi edellytyksenä olisi, että tiellä on paikkakunnalla huomattava merkitys tai että tie on tarpeellinen pysyvän asutuksen pääsytienä vähintään 1 000 metrin matkalla ja että tien vaikutuspiirissä on vähintään yksi pysyvästi asuttu talous. Lain 93 a § esitetään muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin kunnossapitoavustuksen enimmäis- ja vähimmäismäärät prosentteina tien kunnossapidosta aiheutuneista kustannuksista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Tien tekemiseen annettaisiin valtionavustusta harkinnanvaraisesti valtion talousarvioon varatun määrärahan puitteissa. Lisäksi esitetään lakiin palautettavaksi 94 § asiallisesti siinä muodossa, jossa se oli ennen vuotta 1996, mikä mahdollistaa avustusten maksamisen tien tekemiseen.

Valtionavustuksen antaminen saattaa ihmiset keskenään nykyistä tasa-arvoisempaan asemaan. Se turvaa teiden hyvän hoidon. Lisäksi se lisää turvallisuutta haja-asutusalueilla, kun tiestön kunto turvataan. Muun muassa metsäpalojen, eksymisten ja muiden onnettomuuksien sattuessa nopea paikalle pääsy on tärkeää. Avustuksilla voidaan myös varmistaa yksityisteiden vapaa käyttöoikeus, mikä on jokamiehenoikeuden käytännön toteutumisen kannalta merkittävää. Asukkaiden lisäksi aluepoliittisesti ja kuntien talouden kannalta valtionavustuksilla on tärkeä merkitys.

Lakialoite edellyttää lakisääteisesti valtion talousarvioon vuosittain noin 15—16 miljoonan euron määrärahaa eli noin viiden miljoonan euron lisäystä vuoden 2004 talousarvion määrärahatasoon (11,1 miljoonaa euroa). Osa määrärahasta palautuu yhteiskunnalle vero- ja muina tuloina ja osa korvaa talousvaikeuksissa olevien kuntien avustuksia tiekunnille.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.