Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Helsingin Sanomat julkaisi 29.9.2019 printtilehdessään Kiinan kansantasavallan maksaman mainoksen, jossa Kiinan valtio levitti selkeästi todennettavaa disinformaatiota Hongkongin tilanteesta ja väkivaltaisuuksista. Mainoksessa väitettiin, että Hongkongissa tilanne pyritään ratkaisemaan väkivallattomasti, vaikka samaisena päivänä poliisi käytti kumiluoteja, kyynelkaasua ja vesitykkejä mielenosoittajia vastaan. Erityisen korniksi tilanteen tekee se, että samalla Hongkongin Kiinan kansantasavallan ohjauksessa olevat poliisivoimat pahoinpitelivät myös median edustajia alueella.
Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi puolusti mainoksen julkaisua vetoamalla tarkemmin määrittelemättömään "mainonnan sananvapauteen" sekä kauppakamarin ja mainonnan eettisen neuvoston ohjeilla, joilla ei ole mitään tekemistä kaupallisen median oman harkintakyvyn, liiketoimintapäätösten, sananvapauden tai vieraan valtion poliittisen propagandan kanssa.
Helsingin Sanomien linjaus on huolestuttava, sillä Suomessa on puhuttu vuosikaudet Venäjän mahdollisesta informaatio- ja hybridivaikuttamisesta. On hämmentävää, että ensimmäinen Suomen joukkotiedotusvälineissä tapahtuva hybridioperaatio toteutetaan Kiinan toimesta ja maamme suurimmassa päivälehdessä. Mikäli Helsingin Sanomien kynnys lähteä tällaiseen operaatioon mukaan on näin matala, millainen tuo kynnys voi sitten olla muissa joukkotiedotusvälineissä? Pahimmillaan hyvinkin matala.
Suomessa on pikku hiljaa havahduttu ja varauduttu erilaiseen informaatio- ja hybridivaikuttamiseen. Tämän osoittaa sosiaalisen median reaktio Helsingin Sanomien julkaisuun. On kuitenkin selvää, että tämän tapauksen myötä on tarvetta myös lainsäädännölle, joka kriminalisoi tällaisen toiminnan joukkotiedotusvälineiksi luokiteltavilta medioilta. Suomella ei ole varaa olla maa, jossa mikä tahansa vieras valta voi saada oman poliittisen propagandaviestinsä joukkotiedotusvälineiden jaeltavaksi. On kyse kansallisesta turvallisuudesta ja kansalaisten luottamuksesta joukkotiedotusvälineiden puolueettomuuteen.
Edellä olevan perusteella ehdotan,