Tässä lakialoitteessa ehdotetaan,
että sodan olosuhteista aiheutuneet ruumiinvammat tai sairaudet
korvattaisiin kuten sotilasvammat. Tällaisia sodasta johtuvia
erityisolosuhteita ovat olleet mm. kaupunkien pommituksiin liittyneet
suojautumiset ja paot, Pohjois-Suomen ja Karjalan evakkomatkat tai
siviilisairaanhoidon poikkeustilanteet sodan oloissa.
Nykyinen laki
Sotilasvammalaissa (404/1948) määritellään
ne tilanteet, joiden perusteella suoritetaan korvausta palveluksesta
aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta. Pääsääntöisesti
korvataan asevelvollisille, puolustuslaitoksen töissä oleville
työvelvollisille ja muille puolustuslaitoksen tehtäviin
otetuille sattuneet vammat ja sairaudet. Tämä pääsääntö kattaa
myös sota-aikaiset vammat, eli sen perusteella suoritetaan
sotainvalidien saamat korvaukset.
Pääsäännön ohella
1 §:n 2 momentissa säädetään
Suomen kansalaiselle kuuluvasta korvauksesta sellaisessa tapauksessa,
että Suomen kansalainen on saanut vamman puolustuslaitokselle kuuluvista
aseista, ammuksista, miinoista, räjähdysaineista
tai muista taisteluvälineistä, jotka eivät
oikeudettomasti ole olleet muun kuin puolustuslaitoksen hallussa.
Tämän momentin perusteella on sotilasvammana korvattu
mm. vammoja, joita kansalaiset ovat saaneet jatko- ja Lapin sodan
jälkeen paljastuneista miinoista tai esim. lapsen leikkiessään
löytämistä räjähteistä.
Korvaukset on näissäkin tapauksissa rinnastettu
sotainvalidien saamiin korvauksiin ja haitta-aste on määritelty
samalla tavalla kuin sotainvalidien kohdalla.
Jo nykyisessä laissa tunnistetaan erityistilanteeksi
sotavankeudessa vallinneet erityisolosuhteet, ja sellaisten olosuhteiden
synnyttämät vammat tai sairaudet voidaan katsoa
kokonaan tai osittain korvattaviksi ja siten rinnastettaviksi sotilasvammoihin.
Muutosehdotus
Talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikana vammautui yli 200 000
henkeä, joista 80 000 ei ole ollut sotilasvammalain
korvausturvan piirissä. Osalla heistä vamma on
parantunut, ja osa ei ole hakenut korvauksia. Pysyvä sotainvaliditeetti
on todettu 93 200:lla ja elinkorkoa on maksettu 106 800
sotainvalidille. Sotien johdosta vammautui pysyvästi 3 200
siviiliä, joille siis hyväksyttiin sotilasvammalain
mukainen korvaus. Hylättyjä korvaushakemuksia
on ollut runsaasti erityisesti ilmapommituksien aiheuttamien siviilien
vammojen käsittelyssä. Kaupunkien pommituksissa
väestö joutui useinkin pakenemaan kiireesti pommisuojiin,
eikä tässä yhteydessä sattuneita
vammautumisia ole ilmeisesti sotavammoiksi hyväksytty,
ellei kansalainen ole saanut itseensä suoranaisia pommihaavoja.
Tiedossa on myös, että pommitusten alta jouduttiin kiireesti
evakuoimaan mm. sairaaloita, jolloin potilaiden toipuminen saattoi
jäädä kesken ja seurauksena on saattanut
olla pysyviä vammoja. Sodasta aiheutuvat erityisolosuhteet
ovat aiheuttaneet mm. siviilisairaanhoidossa tilanteita, joissa
potilaat eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa ja kärsivät
nyt puutteellisen hoidon aiheuttamista vammoista tai pitkittyneistä sairauksista.
Esimerkkinä tästä on
potilas, joka antibioottien niukkuuden vuoksi on kärsinyt
siitä pitäen osteomyeliitistä.
Kun sotien päättymisestä on kulunut
jo aikaa ja mahdollista korvausta tarvitsevien määrä ei ole
enää suuri, olisi tarpeellista väljentää korvausten
piiriin kuuluvien joukkoa ja antaa lääketieteellisen
arvion ratkaista mahdollisen korvauksen suorittaminen.
Pohjois-Suomessa väestö joutui sotien aikana pitkille
evakkomatkoille kahteen otteeseen, eikä minkäänlaisia
tilastoja ole siitä, millaisia vammautumisia tai sairastumisia
mahdollisesti tuolloin sattui. Evakkomatkoilla mm. lapsia sairastui
ja myös kuoli, ja usein karjan taluttamisista vastasivat
keskenkasvuiset pojat ja tytöt, joille evakkoreissuilta
on saattanut jäädä pysyviä vammoja.
Olisi oikeudenmukaista, että myös nämä sodan
olosuhteiden välillisesti aiheuttamat sairaudet ja vammat
voitaisiin tunnistaa ja korvata asianmukaisesti.