PERUSTELUT

Hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen ja riittävän laaja alue. Hirven osalta tämän alueen pinta-alan on oltava vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden hirvieläinten kohdalla yli 500 hehtaaria. Yhtenäisen alueen vaatimus on perusteltu hirven, mutta ei muiden hirvieläinten kohdalta, ja tämä vaatimus tulisi puolittaa.

Valkohäntäpeura on Suomen alkuperäiseen luontoon kuulumaton hirvieläinlaji. Siirtoistutusten tuloksena laji on levinnyt etenkin Etelä- ja Lounais-Suomeen. Valkohäntäpeura viihtyy peltojen ja metsien muodostamassa pienipiirteisessä mosaiikissa, mutta karttelee laajoja yhtenäisiä alueita, jotka metsästyslain 27 §:ssä kuitenkin ovat pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä. Laji asustaa pääosin viljelyksiin rajoittuvissa lehti- ja sekametsissä ja suosii aukkoisia ja pensastoisia lehto- ja kangasmaita ja karttaa suuria havumetsäalueita. Voimassa oleva, vuonna 1993 säädetty laki ei siis vastaa valkohäntäpeuran lajinomaista käyttäytymistä. Metsäkauriin osalta yhtenäisen metsästysalueen pinta-alavaatimus on jo poistettu.

Laajan yhtenäisen metsästysalueen vaatimus asettaa myös maanomistajat ja metsästysyhdistykset eriarvoiseen asemaan. Metsästysyhdistyksellä voi vuokrasopimusten mukaisesti olla laajasti aluetta käytettävissään, mutta se ei välttämättä hyväksy uusia jäseniä eikä suostu yhteislupamenettelyyn yksityisten maanomistajien kanssa. Maanomistaja, jolla on alle 500 hehtaaria yhtenäistä aluetta, ei ole oikeutettu pyyntilupiin, vaikka valkohäntäpeura tällaisilla alueilla eläisikin ja pyyntilupien myöntäminen olisi muuten perusteltua. Yhteislupaan kuulumattoman maanomistajan alueen yhtenäinen pinta-ala voi siten jäädä liian pieneksi, jolloin alue on valkohäntäpeurojen metsästykseen kelpaamaton siinäkin tapauksessa, että erillisistä lohkoista koostuvan tilan kokonaispinta-ala ylittää vaaditun määrän.

Valkohäntäpeuran kannan runsaus on lisännyt liikenteessä sattuvien hirvieläinkolarien määrää. Paikallisesti valkohäntäpeura voi olla merkittävin hirvieläinonnettomuuksien aiheuttaja. Lakimuutoksella pyyntilupien määrää ei tarvitsisi lisätä, vaan ne voitaisiin kohdistaa nykyistä paremmin sellaisille alueille, joissa yhtenäistä metsästysaluetta ei 27 §:ssä vaadittua määrää ole, mutta joissa valkohäntäpeuroja kuitenkin runsaasti esiintyy. Tämä parantaisi merkittävästi myös liikenneturvallisuutta.