PERUSTELUT

Lähes 15 000 suomalaista lasta kasvaa kodin ulkopuolelle sijoitettuina. Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut seitsemässä vuodessa neljänneksen, ja sijaishuollon tarve kasvaa yhä. Yhä useammin, ja Suomessa useammin kuin muissa Pohjoismaissa, sijoituspaikkana on laitos. Kodin ulkopuolella asuvista lapsista ja nuorista vain kolmasosa kasvaa sijaisperheessä.

Perhehoito on henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Hoitomuodon tavoitteena on tarjota mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää hoidettavan perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Perhehoitoon sijoitetaan yleensä nuorimmat sijoitusta tarvitsevat, ja monet lapset kasvavat sijaisperheissään vauvasta aikuisiksi asti. Perhehoitoa koskevat säännökset sisältyvät sosiaalihuoltolain (710/1982) 25—26 a §:ään ja perhehoitajalakiin (312/1992). Perhehoitoa annetaan lähinnä perhehoitajalain tarkoittaman toimeksiantosopimuksen perusteella tai ostopalveluperiaatteella. Toimeksiantosopimussuhteinen perhehoito perustuu sosiaalilautakunnan ja sijaisvanhempien väliseen sopimukseen. Ostopalvelutilanteissa kunta sopii perhehoidon järjestämisestä ns. ammatillisessa perhekodissa, jossa yleensä sosiaali- tai terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saanut pariskunta hoitaa päätoimisesti 4—7 perhekotiin sijoitettua lasta. Ammatilliset perhekodit toimivat lääninhallituksen myöntämällä toimiluvalla hoitovuorokausimaksuperiaatteella.

Sijaisperheistä on pulaa, ja samaan aikaan yhä pienempien lasten tarve pitkäaikaiseen perheenomaiseen hoitoon on kasvanut. Sijaisvanhemmat ovat keskimäärin 50-vuotiaita. Noin kolmannes perhehoitajista jääkin eläkkeelle seuraavien viiden vuoden aikana. Sijaisperheitä tarvitaan pikaisesti lisää, ja niiden saaminen on mahdollista vain parantamalla vaativaa hoitotyötä tekevien sijaisvanhempien asemaa, arvostusta ja palkkaa. Vain perhehoidossa voidaan lapselle antaa malli perhe-elämästä.

On arvioitu, että laitoshoito maksaa kolmessa päivässä saman verran kuin perhehoito kuukaudessa. Kunta maksaa perhehoitajalle toimeksiantosopimuksen perusteella hoitopalkkiota 242—725 euroa kuukaudessa ja korvausta lapsesta aiheutuvista kuluista. Perhehoitajan keskimääräinen kuukausiansio oli vuonna 2004 noin 565 euroa. Perhehoitajat ovat edelleen keskenään eriarvoisessa asemassa saamansa palkkion ja kulukorvausten suhteen, sillä kunnat arvioivat vapaasti hoidon vaativuuden ja vähentävät palkkiota esimerkiksi hoitajan kodin ulkopuolella suorittaman työn perusteella. Suomessa perhehoitajien palkkiot alittavat pohjoismaisen tason. Muissa Pohjoismaissa perhehoitoa on määrätietoisesti tuettu ja siten on pystytty lisäämään tämän tärkeän kasvatustyön tarjoajia.

Vanhempainpäiväraha ja kotihoidon tuki

Perhehoitajat ovat viestineet, että lapset ovat moniongelmaisempia ja sairaampia eli voivat sijoitettaessa nykyisin huomattavasti huonommin kuin muutamia vuosia sitten. Sijoitetut lapset tarvitsevat tavallista enemmän huomiota, suojelua, hoivaa ja turvallisia olosuhteita, eikä etenkään pienimpien lasten kohdalla ole mahdollista toimia perhehoitajana vastuullisesti ja käydä samalla työssä kodin ulkopuolella. Yhteiskunnan sijaisvanhemmalle maksaman taloudellisen korvauksen tulee olla sen suuruinen, että vanhemmalla on varaa jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiasta sijoituslasta. Jos lapsi joutuu päivähoitoon liian varhain, se vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen luomista.

Sijaisvanhemmalla, jonka taloudessa lapsi vakituisesti asuu, on oikeus hoitovapaaseen, osittaiseen hoitovapaaseen sekä tilapäiseen hoitovapaaseen samalla tavoin kuin lapsen kanssa samassa taloudessa asuvalla biologisella tai adoptiovanhemmalla. Oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen, palkkatuloja korvaavaan vanhempainpäivärahaan ja työsopimuslain mukaiseen äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaaseen ei ole eikä myöskään oikeutta kotihoidontukeen. Jäädessään kotiin hoitamaan lasta sijaisvanhempi menettää palkan lisäksi usein työsuhteisiin liittyvät etuudet, kuten lomaoikeuden, määrävuosilisät ja eläkekertymän kyseiseltä ajalta. Hoitopalkkion ja kulukorvauksen ei voida katsoa korvaavan sijaisvanhemman kotiin jäämistä. Perhehoitajat kantavat yhteiskunnallista vastuuta lapsista, jotka tarvitsevat hoitoa oman biologisen perheensä ulkopuolella. Vaikka perhehoito tapahtuu vapaaehtoisuuden pohjalta, taloudellisen vastuun tulee nykyistä selkeämmin olla yhteisesti jaettu.

Vanhempainvapaa on tarkoitettu lapsen hoitamista ja vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostamista varten. Sijaisäiti ei ole synnyttänyt, mutta vauvaikäisen lapsen sijaisvanhemman tehtävä ei hoitotyön osalta poikkea biologisen vanhemman tehtävästä muutoin kuin imetyksen kohdalla. Hyvän hoito- ja kiintymyssuhteen muodostumista tulisi tukea riippumatta hoitavan aikuisen ja vauvan juridisesta suhteesta. Perhehoitajalle tulisi antaa oikeus biologisten perheiden vanhempainpäivärahakautta vastaavaan ajanjaksoon eli 263 päivään, noin 10 kuukauteen.

Laissa kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta perhehoito rinnastetaan laitoshoitoon. Lain 19 §:n mukaan tukea ei makseta jatkuvassa laitoshoidossa tai siihen verrattavassa hoidossa olevasta lapsesta siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta. Lastensuojelulain (683/1983) perusteella huostaan otetun lapsen osalta tuen maksaminen lakkaa, kun lapsen hoito ja kasvatus on järjestetty kodin ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on päättänyt tukea alle kolmivuotiaiden kotihoitoa kaksinkertaistamalla tähän ikäryhmään kuuluvien sijaislasten hoitopalkkion edellyttäen, että lapsi hoidetaan kotona eikä päivähoidossa. Tällainen ratkaisu on edullisempi kuin päiväkotipaikan järjestäminen, etenkin kun useat sijoituslapset olisivat päiväkodissa ns. erityislapsia. Kotihoidon tuki tulee laajentaa koskemaan alle 3-vuotiasta hoitavia perhehoitajia.