Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta säädetään vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007). Laissa säädetään muun muassa vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ja muun vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan sisällöstä, organisoinnista ja valvonnasta sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) organisaatiosta ja julkisista hallintotehtävistä. Lain 1 §:ssä säädetyn mukaisesti vapaaehtoisella maanpuolustuksella kehitetään muun muassa kansalaisten ja viranomaisten valmiuksia osallistua yhteiskunnan tukemiseen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä edistetään maanpuolustuskykyä.
Vapaaehtoisella maanpuolustustoiminnalla on tärkeä rooli yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden täydentäjänä. Siksi sen toimintaedellytyksistä on tärkeää huolehtia etenkin nykyisessä turvallisuustilanteessa.
Kiinnostus vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa kohtaan on muuttuneen turvallisuusympäristön myötä kasvanut ja tarpeet sille ovat lisääntyneet. Erityisesti MPK:n määrärahapaineet ovat viime vuosina kasvaneet niin lisääntyneen kysynnän kuin myös yleisen kustannustason nousun vuoksi.
Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 3 luvussa säädetään Maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä. Lain 6 §:n 1 momentin mukaisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistys on julkisoikeudellinen yhdistys, joka järjestää vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja toimii jäsenyhdistystensä yhteistyöjärjestönä.
Lain 11 §:ssä säädetään MPK:n toiminnan rahoituksesta. 11 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, jonka puitteissa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle myönnetään valtionavustusta sille 7 §:n 1 momentissa säädettyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta aiheutuviin toimintamenoihin. Valtionavustusvarat on säilytettävä erillään yhdistyksen muun toiminnan varoista. Lain 11 §:n 3 momentissa säädetysti MPK:n koulutustoiminnan rahoitukseen käytetään suoritemaksuista ja mahdollisista jäsenmaksuista kertyviä tuloja sekä muita tähän tarkoitukseen osoitettuja varoja. MPK voi periä suoritteistaan maksuja.
Valtionavustuksia voi siis 11 §:ssä säädetyn mukaisesti käyttää MPK:lle säädettyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta aiheutuviin toimintamenoihin, joita ovat käytännössä henkilöstön palkat, kulukorvaukset, tapahtumien järjestelykulut, vuokrat ynnä muut vastaavat kulut. Nykyinen säädös ei kuitenkaan mahdollista valtionavustusrahojen käyttöä esimerkiksi tarpeellisiin materiaalihankintoihin tai kansainväliseen toimintaan. Näitä hankintoja ja toimintoja rahoittaakseen MPK on tähän mennessä joutunut turvautumaan erilaisiin avustuksiin.
MPK hoitaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen julkista hallintotehtäväänsä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 7 §:n mukaisesti. Se vastaa muun muassa sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen, MPK:n tutustumistoiminnan sekä MPK:n kansainvälisen koulutustoiminnan järjestämisestä, kehittää naisten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja järjestää siihen liittyvää koulutusta ja tutustumistoimintaa sekä ohjaa, tukee ja sovittaa yhteen jäsenjärjestöjen maanpuolustuskoulutusta. Ilman tarvittavia työ- ja koulutusvälineitä tai esimerkiksi kansainvälistä harjoitustoimintaa MPK:n ei kuitenkaan olisi mahdollista hoitaa näitä julkiseen hallintotehtäväänsä kuuluvia, 7 §:ssä säädettyjä tehtäviä tarkoituksenmukaisella tavalla. On ongelmallista, että näiltä osin MPK:n on turvauduttava ulkopuoliseen rahoitukseen, vaikka koko toiminnan perustana on julkinen hallintotehtävä.
Ylipäätään on ongelmallista, ettei julkista hallintotehtävää hoitava yhdistys saa valtiolta riittävästi rahoitusta sille säädettyjen tehtävien hoitamiseen, vaan se joutuu hakemaan toistuvasti avustuksia rahoitustaan täydentääkseen. Tämä ei ole kestävä ja ennakoitava tapa toteuttaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta keskeisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoitusta.
Tässä lakialoitteessa ehdotetaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 11 §:n säädösten muuttamista siten, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi jatkossa käyttää valtionavustusvaroja kaikkeen toimintaansa, jotta esimerkiksi tarpeellisten työ- ja harjoitusvälineiden hankkimisen osalta ei aiheudu turhia kapeikkoja ja jotta yhdistys ei joudu näiden osalta turvautumaan avustuksiin.