Huoli ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta on johtanut jo nyt erinäisiin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi päästökaupan toteuttamiseen. Jotta hiilidioksidipäästöjen kasvu pystyttäisiin pysäyttämään ja päästöjen määrä saamaan jopa laskuun, on kaikki mahdolliset järkevät keinot voitava käyttää täysimääräisesti. Pahin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja on fossiilisten polttoaineiden käyttö. Onkin yleinen tahtotila, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä pienennettäisiin sellaisissa kohteissa, joissa se on järkevää ja mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa lämmön ja sähkön tuotantoa voimaloissa ja talojen lämmitystä.

Fossiilisia polttoaineita voidaan järkevimmin korvata käyttämällä sekä turvetta että puupolttoaineita, kuten pilke, halot, pelletit ja hake. Näitä puupolttoaineita voidaan hyödyntää niin voimalaitoksissa kuin yksittäisten kiinteistöjen lämmityksessäkin. Puun polttaminen ei lisää ilmakehän hiilidioksidin määrää pitkällä aikavälillä, koska polttamisesta syntyvän hiilidioksidin voidaan katsoa sitoutuvan uudelleen jälleen kasvaviin puihin. Puun käytön edistäminen onkin järkevää ilmastopolitiikkaa.

Puunkäyttöön liittyy myös muita erittäin myönteisiä puolia. Puu on kotimainen polttoaine. Mikäli fossiilisia polttoaineita korvataan puulla, saadaan energiantuotannon rahavirroista pidettyä huomattava osa kotimaassa sen sijaan, että raha virtaa ulkomaille. Tämä raha hyödyttää kaikkia kotimaisia toimijoita, koska se jää kotimaiseen kulutukseen.

Puuenergia voisi olla myös nykyistä paljon merkittävämpi työllistäjä. Neljä merkittävämpää työllistämisen alaa ovat puun korjuu metsästä, kaukokuljetus, energiapuun jalostaminen esimerkiksi pelleteiksi, pilkkeeksi tai hakkeeksi sekä itse energiantuotanto. Tämän lisäksi tulevat tietysti laitteita kehittävä ja valmistava teollisuus.

Maaseudulle energiapuun ja puuenergian tuotanto voisi olla merkittävä tulonlähde. Maaseudulla usein on ongelmana liian yksipuolinen tuotantorakenne. Tämä tarkoittaa maataloustuotteita ja metsäteollisuuden raaka-aineiden tuottamista. Puupolttoaineiden käyttöön ja tuotantoon kannustaminen edesauttaisi tiloja monipuolistamaan tuotantorakennettaan huomattavasti ja synnyttäisi uusia yrityksiä. Puupolttoaineiden tuotanto ei ole uhka millekään nykyiselle tuotannolle, vaan se on omiaan tukemaan metsänhoitoa. Pieniläpimittainen tai laadultaan huono puutavara ja esimerkiksi teollisuuden käyttöön sopimattomat puulajit ovat käypää ainetta energiantuotantoon. Tätä kautta puun energiakäytön kannustaminen edesauttaa hyvää metsänhoitoa ja osaltaan turvaa metsäteollisuuden tulevaisuuden puuhuoltoa.

Tällä hetkellä päästökauppa ei hyödytä pieniä puulla energiaa tuottavia laitoksia, koska päästökaupan piiriin kuuluvat vain lämpöteholtaan yli 20 megawatin laitokset. Niin ikään päästökauppa ei koske yksittäisiä kiinteistönsä lämmittäjiä. Kuitenkaan valtaosa puulla energiaa tuottavista laitoksista, kuten esimerkiksi lämpöosuuskunnat, ei voi yltää päästökaupan piiriin oikeuttavalle tehotasolle. Siksi tarvitaan päästökauppaa täydentävä elementti, joka kannustaa puuenergian tuotantoon ja käyttöön myös pienemmässä mittakaavassa.

Jotta verotus olisi energiapuun korjuuseen, puuenergian tuotantoon ja käyttöön sekä työllistämiseen mahdollisimman kannustavaa, pitää verotuksen olla kannustava erityisesti ketjun alkupäässä. Tämä koskee varsinkin halkojen ja pilkkeen kauppaa, jota käyvät useimmiten maatalouden sivuelinkeinona pilkettä ja halkoa tuottavat yrittäjät, mökkeilijät ja puulämmittäjät. Paras keino tähän on energiakäyttöön tarkoitetun puun arvonlisäveron alentaminen nykyisestä 22 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Tällöin edellä mainitut pienkäyttäjät saisivat lämmityspuunsa yksinkertaisesti halvemmalla. Haketta ja pellettiä valmistavat saisivat raaka-aineensa edullisemmin, mikä puolestaan alentaisi näiden tuotteiden hintaa ja tätä kautta myös bioenergian hintaa. Energiakäyttöön tarkoitetun puun hinnan alentaminen arvonlisäeroa laskemalla koskee kaikkia puuta energiana hyödyntäviä tasapuolisesti energian tuotannon volyymeihin katsomatta.