Nykyinen yli 25 vuotta vanha eläinsuojelulaki on auttamatta vanhentunut eikä ota huomioon tarpeeksi laaja-alaisesti eläinten hyvinvoinnin kokonaisuutta. Yksi keskeinen puute on se, ettei laki tunnusta eläimen itseisarvoa. Lainsäädäntö pohjautuu selvästi ajattelutapaan, jossa eläimen oikeuksia tarkastellaan ensisijaisesti talouden näkökulmasta. Tämä johtaa väistämättä eläinten oikeuksien heikkenemisen lisäksi eläinten eriarvoiseen asemaan lain silmissä. Eläinten kohtelua määrittää näin ollen välinearvo. Eläimen itseisarvon tunnustaminen olisi edistysaskel eläinten hyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta. Eläinsuojelulain kehittämisen lähtökohdaksi tulee ottaa vahvemmin eläinten hyvinvointi ja niiden käyttäytymistarpeiden toteutuminen kaikissa tilanteissa. Eläimen itseisarvon kirjaaminen lakiin on omiaan edistämään näiden tavoitteiden toteutumista. Eläimen itseisarvo on riippumaton eläimen taloudellisesta tai muusta sen ihmiselle tuottamasta arvosta. Eläimellä olisi näin ollen arvoa olemassa olevana yksilönä. Tämä lähtökohta huomioisi eläinten oikeudet laajemmin kuin nykyinen lähestymistapa, jonka perusteella eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Lisäksi eläimen itseisarvon kirjaaminen lakiin voisi tiukentaa eläinsuojelurikoksiin suhtautumista. Itseisarvon kirjaamisella lakiin saattaa olla myös eläinten laiminlyöntejä ennalta ehkäisevä vaikutus. 

Eläinten oikeuksien edistämisen lisäksi keskeinen peruste eläimen itseisarvon kirjaamiselle lakiin on tapahtunut muutos eläinten oikeuksiin ja hyvinvointiin suhtautumisessa. Näin ollen eläinten oikeuksien edistäminen lainsäädännössä nauttii entistä laajempaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Kansalaismielipiteen lisäksi tämän lakimuutoksen puolesta puhuu lisääntynyt tutkimustieto eläinten tarpeista ja hyvinvoinnista. Eläinten oikeuksien parantaminen lainsäädännön avulla on myös kansainvälinen trendi, ja tässä Suomi ei saa jäädä jälkeen. On olennaista, että lainsäädännön silmissä eläin on tunteva ja elävä olento eikä esine.