Taustaa 

Viime vuosikymmeninä kiinnostus eläinten hyvinvointiin on lisääntynyt merkittävästi. Yhdessä uuden eläintutkimuksen kanssa se on lisännyt ymmärrystä eläimistä ja käynnistänyt monia parannuksia erityisesti ihmisen hoidossa olevien eläinten asemaan. 

Kehitys ei ole kuitenkaan ollut tasaista. Siinä missä eläinten näytteillä pidon ja sirkustoiminnan ehtoja on kiristetty selvästi ja lemmikkien asemassa on tapahtunut nopeaa kehitystä, tuotantoeläinten kohdalla kehitys on ollut hitaampaa. Osin tätä selittää tuotannon tehostamisen trendi, joka varsin usein on asettunut vastakkain eläinten hyvinvointia kohentavien uudistuspyrkimysten kanssa. Vaikka eläinten suojelua koskevaa lainsäädäntöä on nykyisin voimassa sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa, silti eläimiä jalostetaan, kasvatetaan, tapetaan ja teurastetaan yhä enemmän. Lainsäädännön runsaudesta huolimatta eläimille aiheutuva kärsimys on lisääntynyt määrällisesti. Nykyinen lainsäädäntö ei ole tehokkaasti kyennyt suojaamaan eläimiä ihmisen taloudellisilta intresseiltä. 

Eläinten tehotuotannolle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Lähtökohtaisesti tehotuotannoksi mielletään kuitenkin toimintatapa, joka pyrkii maksimoimaan tuottavuuden silloinkin, kun siitä seuraa merkittäviä haittoja eläinten hyvinvoinnille. Tehotuotannolle tyypillistä on muun muassa tilojen yksikkökokojen kasvu, korkea eläinten kasvatustiheys sekä mahdollisimman suureen tehokkuuteen tähtäävät, intensiiviset tuotantomenetelmät. Tehotuotantoon liittyy korkea tuotantopanosten käyttö, eläimen nopeaan kasvuun muokattu rehu ja ruokintamenetelmät sekä tehokkaat keinollisen lisäämisen menetelmät, kuten keinosiemennys. Lisäksi eläimiä tyypillisesti jalostetaan niiden tuotanto-ominaisuuksien parantamiseksi, jolloin muut eläimen hyvinvointiin vaikuttavat ominaisuudet saattavat heikentyä, ja vieroitetaan emoistaan liian aikaisin.  

Tehoeläintuotanto on mahdollistanut eläinperäisten kulutustuotteiden osuuden merkittävän kasvun. Tätä kautta sillä on kytkös moniin akuutteihin ympäristö- ja kansanterveysongelmiin. 

Nykytila 

Tällä hetkellä tehoeläintuotannossa ei kaikilta osin noudateta eläinten hyvinvointilain 8 §:n mukaisia eläinten pitoa koskevia säännöksiä. Eläimiä esimerkiksi pidetään aivan liian pienissä tiloissa ja suurissa ryhmissä, mikä ei mahdollista liikkumisen, levon ja sosiaalisten suhteiden lajityypillistä ylläpitoa. Harva tuotantoeläin pääsee myöskään ulkoilemaan, vaikka ulkoilu lisää eläinten hyvinvointia sekä fyysisesti että psyykkisesti ja mahdollistaa esimerkiksi laiduntamiskäytöksen. 

Asiantuntija-arvion mukaan Suomen lypsylehmistä noin neljännes elää edelleen parsinavetassa (ProAgria 2025, ProAgrian kehitysjohtaja Jaana Kiljusen haastattelu sähköpostitse 20.2.2025). Kaikista lehmistä parsipaikkojen osuus oli 16 prosenttia vuonna 2020 (Luonnonvarakeskus 2020, Eläinsuojat ja lantavarastot. Tilastotietokanta Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla).h ttps://www.luke.fi/fi/tilastot/elainsuojat-ja-lantavarastot Parressa kytkettynä oleminen rajoittaa naudan mahdollisuuksia liikkua ja olla kanssakäymisissä toisten nautojen kanssa.Valtaosa emakoista porsii yhä liikkumisen estävissä häkeissä. Häkissä pitäminen aiheuttaa emakoille runsaasti erilaisia ongelmia, joita ovat muun muassa liikkumattomuudesta johtuvat jalkasairaudet ja tulehdukset. Porsitushäkki estää myös emon ja porsaiden luonnollisen kanssakäymisen. (Eläinten hyvinvointikeskus, Sika tuotantoeläimenä. Artikkeli EHK:n verkkosivuilla, luettu 21.2.2025.)https://www.elaintieto.fi/sika/sika-tuotantoelaimena/ Suomessa munituista kananmunista puolet oli vielä vuonna 2020 peräisin virikehäkkikanaloista. Häkit rajoittavat merkittävästi myös kanojen käyttäytymistarpeiden toteuttamista. (Eläinten hyvinvointikeskus 2023, Eläinten hyvinvointi Suomessa III.)https://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2023/12/Elainten_hyvinvointi_Suomessa_III.pdf Häkeissä pitäminen aiheuttaa kanoilla merkittävää häiriökäyttäytymistä, kuten pakonomaista edestakaisin kävelyä sekä toisten kanojen höyhenpuvun ja ihon nokkimista. Vastaavaa käyttäytymistä ei esiinny villeillä kanoilla. (Appleby, Michael, Hughes, Barry & Mench, Joy 2004, Poultry behaviour and welfare. CABI Publishing, Wallingford.) 

Myös turkiseläinten pitoon liittyy vakavia ongelmia. Turkiseläimet elävät koko elämänsä verkkopohjaisissa häkeissä lähes tai kokonaan ilman virikkeitä. Niillä esiintyy yleisesti monia pito-oloista johtuvia fyysisiä vammoja sekä häiriökäyttäytymistä, kuten itsensä vahingoittamista ja stereotyyppistä käyttäytymistä. Turkistarhat ovat vähentyneet merkittävästi Suomessa: siinä missä 1980-luvulla turkistarhoja oli lähes 6 000, on niitä nyt arviolta 311 (Ruokavirasto 2025, eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteri. Tieto saatu tietopyynnöllä sähköpostitse 4.3.2025).  

Suomalainen broilerinkulutus on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Keskimääräinen broilerinkulutus henkilöä kohden on lähes nelinkertaistunut sitten vuoden 1995. Valtaosa Suomessa kasvatettavista broilereista on jalostettu kasvamaan teuraskokoon 5—6 viikossa. (Suomen siipikarjaliitto 2025, Broilerit — tuotanto ja kulutus. Kirjoitus Suomen siipikarjaliiton sivuilla.)https://siipi.net/broilerit/ Tehotuotanto on johtanut niin massiiviseen tuotantoeläinten kasvuun, että eläinten yksilökohtainen hoito on osin mahdotonta. Siksi esimerkiksi broilerien hyvinvointia tarkastellaan parven kuolleisuusprosenttina. 

Koska Suomessa ei ole jalostustoimintaa, broilerien vanhempaispolvi tuodaan untuvikkoina Suomeen Ruotsista (Suomen siipikarjaliitto 2025, Broilerit — tuotanto ja kulutus. Kirjoitus Suomen siipikarjaliiton sivuilla).https://siipi.net/broilerit/ Kuljetukset aiheuttavat vastakuoriutuneille linnuille lämpötiloista, liikkeestä ja käsittelystä aiheutuvaa stressiä, ja ne voivat altistaa linnut vakavalle pitkittyneelle nälälle ja janolle. Vaikka teuraseläinten kuljetusmatkat ovat Suomessa pääosin lyhyitä, voi erityisesti nautojen kuljetusmatka teuraaksi pitkittyä, kun eläimiä kerätään laajalta alueelta ja teurastamoja on harvassa. Lastaus, kuljetus ja purku ovat vakavia riskitilanteita eläimen hyvinvoinnin kannalta. Teuraskuljetuksen, kuormanpurun ja teurastamossa säilytyksen seurauksena myös menehtyy eläimiä. 

Yksi merkittävimpiä kärsimystä aiheuttavia tekijöitä useille tuotantoeläimille on jälkeläisen pakkoerottaminen emosta, joka käynnistetään esimerkiksi lypsykarjalla tavanomaisessa tuotannossa heti vasikan synnyttyä, sen ollessa alle vuorokauden ikäinen. Kiintymys on luontainen, eläinkunnassa laajalle levinnyt tunnetaipumus, jolla on selkeä evolutiivinen tarkoitus. Poikasen riistäminen usein heti emolta aiheuttaa puolin ja toisin suurta, todennäköisesti pitkälti vastaavaan ihmiskokemukseen rinnastettavissa olevaa ahdistusta, hätää ja psyykkistä tuskaa. Liian varhaisen vieroituksen on todettu aiheuttavan muun muassa sioissa ja naudoissa moninaisia käyttäytymishäiriöitä. (Heikkilä, Matti et al. 2006, Miten tuotanto-olosuhteet häiritsevät eläinten käyttäytymistarpeita? Suomen Eläinlääkärilehti 112(9): 416—423.)https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/118238029/Miten_tuotanto_olosuhteet_h_iritsev_t_el_inten_k_ytt_ytymistarpeita.pdf Luonnonoloissa emä vieroittaa vasikan vasta noin 6—10 kuukauden ikäisenä (Valio 2019, Vasikoiden pidempi vierihoito. Kirjoitus Valion maitotilayrittäjille suunnatuilla Maito ja me -verkkosivuilla).https://www.maitojame.fi/artikkelit/vasikoiden-pidempi-vierihoito/ 

Eläimiä jalostetaan tuotannon tehostamisen tarkoituksiin. Jalostuksella parannetaan eläimen "tuotospotentiaalia", mutta se ei juurikaan vaikuta eläimen luontaisiin käyttäytymistarpeisiin. (Heikkilä, Matti et al. 2006, Miten tuotanto-olosuhteet häiritsevät eläinten käyttäytymistarpeita? Suomen Eläinlääkärilehti 112(9): 416—423.)https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/118238029/Miten_tuotanto_olosuhteet_h_iritsev_t_el_inten_k_ytt_ytymistarpeita.pdf Suomessa lehmä on jalostettu tuottamaan yli 10 000 litraa maitoa vuodessa, siinä missä 1980-luvulla yksittäinen lehmä tuotti vielä noin 4 500 litraa maitoa. Siat ja broilerit on jalostettu kasvamaan äärimmäisen nopeaa tahtia teurastuskokoisiksi. Jalostus on keskeinen syy monille merkittävää kärsimystä aiheuttaville hyvinvointiongelmille, kuten lehmien utaretulehduksille sekä broilereiden ja sikojen jalkaongelmille. Eläin, joka ei pääse liikkumaan luontaisella tavallaan on tuotannon näkökulmasta tietenkin etu, koska paikallaan pysyttelevä eläin lihoo nopeammin. (Koistinen, Mari 2023, Hyvä paha jalostus: miten eettinen ruoantuotanto on mahdollista. Vastapaino, Tampere.) Kiteytettynä eläinjalostuksessa on tällä hetkellä kyse äärimmäisen epäeettisestä toiminnasta. Jos hyvinvointiominaisuuksia painotettaisiin, voisi jalostus olla myös keino edistää eläinten hyvinvointia. 

Eläimen teurastamista on säännelty lailla siten, että eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti (eläinten hyvinvointilaki, 64 §). Tainnuttamiseen liittyy kuitenkin usein eläimen kokemaa kipua. Monilla eläinlajeilla, kuten sioilla ja broilereilla, yleisesti tainnutusmenetelmänä käytetty kaasumainen hiilidioksidi ei ole nopea eikä kivuton menetelmä (Steiner, Aline et al. 2019, Humanely Ending the Life of Animals: Research Priorities to Identify Alternatives to Carbon Dioxide. Animals (9)11).https://www.mdpi.com/2076-2615/9/11/911 Lisäksi kananmunantuotannon sivutuotteena syntyviä kukkotipuja tapetaan Suomessa vuosittain yli kaksi miljoonaa. Kukkotiput olisi mahdollista tunnistaa jo munasta ja lopettaa asianmukaisesti ennen kuin ne ovat niin kehittyneitä, että tuntevuus on mahdollista. Näin on säädetty esimerkiksi Saksan ja Ranskan lainsäädännössä. 

Esityksen vaikutukset 

Esityksen ilmeisimmät vaikutukset liittyvät tietenkin ihmisen hoidosta riippuvaisten eläinten hyvinvoinnin lisääntymiseen Suomessa. Jatkossa tuotantoeläinten kohtelun minimiehtoja arvioitaisiin samoin perustein kuin muiden ihmisten hoidosta riippuvaisten eläinten, kuten lemmikkieläinten. 

Samoin on selvää, että lailla olisi merkittävä vaikutus suomalaisen maataloustuotannon rakenteeseen. Osa eläintiloista todennäköisesti jatkaisi, mutta niissäkin liiketoimintaperiaatteita olisi uudistettava. Eläimistä luopuvilla tiloilla muutokset olisivat vielä suurempia. 

Lainsäädännön edellyttämistä muutoksista maksettavat korvaukset tarkoittaisivat toisaalta merkittävää taloudellista panostusta maaseudun rakennemuutokseen. Samalla ne todennäköisesti tukisivat sellaisia tuotannon aloja, jotka voivat korvata joiltakin osin nykyistä eläintuotantoa: kasvisperäisten proteiinien tuotanto, soluviljely sekä sellainen ammatillinen eläintoiminta, joka on mahdollista eläinten tarpeita kunnioittaen. Esimerkkejä tästä voisivat olla perinnebiotooppien ylläpito, green care, matkailu, hiiliviljely, lampaanvilla ja useimmat ei-tehotuotetut eläinperäiset elintarvikkeet siinä määrin kuin niille löytyy edelleen markkinoita. 

Lakiesityksen vaikutukset maatalouden arvonmuodostukseen, työllisyyteen ja verotuottoihin vaihtelisivat huomattavasti alue- ja kuntakohtaisesti. Muutokset olisivat suurimpia niillä alueilla, joilla tehoeläintuotantoa on paljon. 

Lakimuutos nostaisi eläinperäisten tuotteiden hintaa ja kiihdyttäisi siirtymää kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Oletus on myötäsukainen suhteessa jo pidempään käynnissä olleeseen trendiin, jossa ihmisten ruokailutottumuksissa lihan osuus on useana vuonna laskenut (Nevalainen, Elina, Niva, Mari & Vainio, Annukka 2023, A transition towards plant-based diets on its way? Consumers' substitutions of meat in their diets in Finland. Food Quality and Preference 104).https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0950329322002294 Eläinperäisten tuotteiden käytön vähenemisellä olisi myönteisiä kansanterveydellisiä vaikutuksia (Kotimaiset kasvikset ry 2006, Tutkimustietoa kasvisten vaikutuksesta terveyteen. Tutkimuskoonti Kotimaiset kasvikset ry:n verkkosivuilla).https://kasvikset.fi/images/ravitsemus/ravitsemus-artikkelit/Tutkimustietoa_kasvisten_vaikutuksesta_terveyteen.pdf  

Esitys vähentäisi tuotantoeläinten yksilömäärää huomattavasti. Tämä mahdollistaisi eläinten terveydentilan yksilölähtöisen tarkastelun eläinten hyvinvointilain hengen mukaisesti. Samalla tuotantoeläinten määrän vähentämisellä olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia. On arvioitu, että pelkästään lihankulutuksen puolittuminen vähentäisi ruuan kokonaishiilipäästöjä 13 prosenttia. Lukuun on laskettu myös tuontielintarvikkeiden aiheuttamat päästöt Suomen ulkopuolella. Muutos lisäisi merkittävästi todennäköisyyttä kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, sillä ruokasysteemin arvioidaan tuottavan 25—30 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä. (Huan-Niemi, Ellen et al. 2020, The impacts of dietary change in Finland: food system approach. Agricultural and Food Science 29: 372—382.)https://journal.fi/afs/article/view/95282/55390  

Eläintuotannolla on myös laajat vaikutukset maankäyttöön. On esitetty, että mikäli suoriin eläinperäisen tuotannon kasvihuonepäästöihin lisätään myös ravinnon tuotantoon vaadittava peltoala, eläinperäisestä ruuasta luopuminen vastaisi vaikutuksiltaan kahden kolmasosan leikkausta maailman kasvihuonepäästöihin (Sanders, Robert 2022, Global elimination of meat production could save the planet. UC Berkley News 1.2.2022).https://news.berkeley.edu/2022/02/01/global-elimination-of-meat-production-could-save-the-planet/ Eläinperäisestä tehomaataloudesta vapautuva peltoala helpottaisi myös monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteiden toteuttamista. 

Lisäksi Suomen oloissa eläintuotannolla on merkittävä vaikutus vesistöihin. Mikäli eläinten määrä uudistuksen myötä vähenisi, helpottaisi se suoraan vesistöjen kuormitusta. Myös turkistarhaus heikentää vesistöjen tilaa, sillä se on huomattava fosforikuormituksen lähde. (Suomen ympäristökeskus 2022, Suuri ravinnekuormitus ruokkii rehevöitymistä. Kirjoitus Ympäristö.fi-verkkosivuilla.)https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/rehevoittava-kuormitus Erityisen tärkeää tämä on lämpenevän ilmaston oloissa, sillä lauhojen talvien tiedetään kasvattavan kuormitusta (Järvenranta, Kirsi, Virkajärvi, Perttu & Lehtonen, Heikki 2023, "Vesistökuormitus — esimerkki Saaristomeren valuma-alueelta". Teoksessa Huuskonen, Arto (toim.) 2023, Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset, 74—82. Luonnonvarakeskus).https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/553160/luke-luobio_11_2023.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Näiden suoraan lainmuutoksesta tulevien vaikutusten lisäksi lailla olisi myös merkittäviä välillisiä vaikutuksia. Vaikka vastaavaa lainsäädäntöä ei vielä löydy muista maista, yleinen tendenssi kulkee kohti eläinten hyvinvoinnin painoarvon kasvua. Turkisalan kehityksestä tiedämme, että pidemmällä aikavälillä maakohtaiset rajoitukset ja kiellot voivat vaikuttaa asenteisiin, kuluttajamarkkinoihin ja lainsäädäntöön myös muissa maissa ja siten tässä yhteydessä parantaa koko maapallon tilaa. 

Eläintalouden muutokset lisäisivät myös kansallista turvallisuutta ainakin kotimaisten zoonoosien osalta: Ruokaviraston arvion mukaan nykyinen turkistarhaus luo otolliset olot taudinaiheuttajien lisääntymiselle, leviämiselle ja muuntumiselle. Sen mukaan riskejä ihmisille voivat aiheuttaa erityisesti hengitystievirukset, ulosteperäiset taudinaiheuttajat ja antibiooteille resistentit bakteerit. (Rossow, Heidi et al. 2023, Turkistarhojen zoonoosit — riskiprofiili. Ruokaviraston tutkimuksia 2.)https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yhteisot/riskinarviointi/projektit/ruokaviraston_tutkimuksia_2_2023_turkistarhojen_zoonoosit--riskiprofiili.pdf Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että tällä hetkellä turkistarhaus muodostaa pandemiauhan vuoksi liian suuren riskin ihmisten hengelle ja terveydelle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024, Turkistarhauksen jatko nykymuodossaan muodostaa jatkuvan pandemiariskin. Kirjoitus THL:n verkkosivuilla).https://thl.fi/-/turkistarhauksen-jatko-nykymuodossaan-muodostaa-jatkuvan-pandemiariskin- 

Esityksellä on vaikutuksia myös kansalliseen ruokaturvan strategiaan, jonka tulisi jatkossa perustua nykyistä vahvemmin kasviperäiselle maataloudelle. Tarvittaessa Suomen proteiiniomavaraisuus voidaan saavuttaa kokonaan kasvisperäisesti (Jansik, Csaba, Karikallio, Hanna, Kotilainen, Titta, Känkänen, Hannu, Pihlanto, Anne, Rokka, Susanna ja Vahvaselkä, Marjatta 2024, Kasviproteiini kasvun tiellä. Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 68/2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki).https://www.sitra.fi/app/uploads/2024/09/luke-kasviproteiini-kasvun-tiella-tiekartta-ruoan-korkeampaan-kasviproteiiniomavaraisuuteen.pdf  

Säännöskohtaiset perustelut 

Laki tehoeläintuotannon lakkauttamisesta 

Pykälän mukaan tarkoituksena on kieltää poikkeaminen tuotantoeläinten kohdalla siitä, mitä laissa on ihmisen hoidosta riippuvaisten eläinten kohtelusta säädetty. 

Pykälän mukaan tuotantoeläimellä tarkoitettaisiin elintarvikkeiden, villan, nahan tai turkisten tuotantoa varten taikka muussa tuotantotarkoituksessa kasvatettavaa tai pidettävää eläintä. 

Pykälä sisältäisi yleisen velvoitteen, jonka mukaan ihmisen hoidossa olevalla eläimellä on oltava mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen ja perustarpeittensa tyydyttämiseen. Kyse olisi käytännössä siitä, että eläinten hyvinvointilain eläinten pidon minimisäännöksiä tulisi noudattaa tuotantoeläinten kohdalla samoin periaattein kuin muiden ihmisen hoidossa olevien eläinten kohdalla. Lajikohtaisista eläinten pidon ehdoista säädettäisiin tarkemmin asetuksella. 

Pykälässä kiellettäisiin sellaisten eläinperäisten tuotteiden maahantuonti, joiden valmistuksessa ei ole noudatettu edellä mainittua yleisvelvoitetta. Kiellon estämättä yksityishenkilö saisi henkilökohtaista käyttöään varten tuoda maahan arvoltaan vähäisiä eläintuotteita. Maahantuontikiellon noudattamista valvoisi Tulli tullilain mukaisesti. 

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Sopimuksen 36 artiklan mukaan tämä ei kuitenkaan estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja esimerkiksi julkisen moraalin kannalta taikka ihmisten tai eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 13 artikla edellyttää jäsenvaltioiden ottavan eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla. Lakialoitteessa esitetty maahantuontikielto olisi perusteltu ennen kaikkea julkisen moraalin ja eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Koska lakialoite kohdistuisi myös ja ennen kaikkea kansalliseen tuotantoon, kyse ei myöskään olisi syrjivästä rajoituksesta tai perussopimuksissa kielletystä protektionismista. Tuontikiellon hyväksyttävyyttä vahvistaa omaa käyttöä koskeva rajaus. 

Pykälässä säädettäisiin muutoskorvauksesta, johon eläintuottajalla olisi lain nojalla oikeus. Tuottajalla olisi oikeus täyteen korvaukseen lain aiheuttamien muutostöiden tai toiminnan lakkauttamisen osalta, kuitenkin enimmillään muutosten kohteena olevan elinkeinotoiminnan bruttovarallisuutta vastaavaan summaan saakka. Korvausten toimeenpanosta huolehtisi maa- ja metsätalousministeriö. 

Esityksellä on yhteyksiä perustuslaissa turvattuihin omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen. Velvollisuus pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla välttämään eläinten kipua, tuskaa ja kärsimystä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja erittäin painava peruste rajoittaa näitä perusoikeuksia. Kyseisellä perusteella on liityntä myös perustuslain 20 §:n mukaiseen ympäristöperusoikeuteen ja ympäristövastuusäännökseen. Omaisuus ei ole perustuslain suojaama kaikkia käyttörajoituksia vastaan, vaan omistajan oikeuksia, samoin kuin elinkeinovapautta, voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. 

Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen on hyväksyttävä syy omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen puuttumiseksi. Eläinsuojelulainsäädäntö tuo jo nykyisellään rajoituksia omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen, sillä lainsäädäntö asettaa tiettyjä kriteerejä eläinten pidolle ja lopetukselle. Omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta rajoittavat myös esimerkiksi Euroopan unionin asetukset, jotka kieltävät hyljetuotteiden sekä koirien ja kissojen turkisten kaupan. Lähtökohtaisesta hyväksyttävyydestä huolimatta säännökset muutoskorvauksesta ovat perusteltuja niin omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden kuin sääntelyn yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta. 

Tarkoituksena on, että eläinten pitoon ja eläinrehun tuotantoon kohdennetut kansalliset tuet käytetään siirtymäaikana muutoksen rahoitukseen. Tämän jälkeen harkitaan, missä määrin niitä tulee edelleen kohdentaa eläintuotantoon ja minkä verran kasvituotantoon. 

Pykälässä säädettäisiin lain mukaisista viranomaistehtävistä ja valvonnasta, joissa noudatetaan eläinten hyvinvoinnista annetun lain säännöksiä. Ehdotettu laki on erityislaki, jonka lisäksi hyvinvointilaki tulee normaalisti noudatettavaksi eläintuotannossa. 

Pykälän mukaan lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.  

Elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja sekä tuottajien oikeudenmukainen kohtelu edellyttävät myös lain soveltamista koskevasta siirtymäajasta säätämistä. Ehdotetun voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen mukaan lain edellyttämät muutokset tulisi toteuttaa viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Eläinten hyvinvoinnista annetun lain säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lakiin sisältyviin eräisiin poikkeuksellisen pitkiin siirtymäaikoihin. Perustuslakivaliokunta katsoi, että elinkeinonharjoittamiseen liittyvät näkökohdat voivat sinänsä perustella siirtymäaikoja silloin, kun laissa asetetaan merkittävästi nykyisiä ankarampia velvoitteita eläinten kohtelulle. Valiokunnan mielestä ehdotetun kaltaisia hyvin pitkiä siirtymäaikoja, jotka osittain siirtävät lain täysimääräisen soveltamisen jopa lähes 12 vuoden päähän lain varsinaisesta voimaantulosta, ei kuitenkaan voitu pitää lain tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta aivan asianmukaisina. Perustuslakivaliokunnan mielestä lainsäädännön tavoitteiden toteutumiseen tulee yleisesti ottaen pyrkiä joutuisasti (PeVL 106/2022 vp, s. 7). Edellä mainittu huomioiden aloitteessa esitettyä viiden vuoden siirtymäaikaa on pidettävä kohtuullisena. 

Laki eläinten hyvinvoinnista annetun lain muuttamisesta 

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan tuotantoeläinten kohtelun osalta noudatetaan lisäksi tehoeläintuotannon lakkauttamisesta annettua lakia. 

Pykälän mukaan leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide saadaan tehdä eläimelle vain, jos se on eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Pykälän 2 momentti sisältää listauksen toimista, jotka ovat kuitenkin sallittuja. Kyseistä listaa karsittaisiin nykyisestä. 

Nykyisessä momentissa sallituista toimenpiteistä eläimen merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla menetelmällä tai naudan ja vuohen sarvenaiheen tuhoaminen ja sarvien poistaminen ei olisi jatkossa enää sallittua. 

Eläimen kastraatio olisi sallittua pois lukien sikojen kirurginen kastraatio. Nykyisen momentin mukaan eläimen kastraatio on sallittu. Sikojen kirurginen kastraatio on kuitenkin voimassa olevan lain 126 §:n nojalla kielletty 1.1.2035 alkaen. Muutoksella siis aikaistettaisiin kyseisen kiellon voimaantuloa. 

Leikkaus ja muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide olisi jatkossa sallittu vain sen ollessa tarpeen ihmisten tai muiden eläinten terveyden tai turvallisuuden varmistamiseksi tai muun eläinten pitoon liittyvän välttämättömän syyn takia, mutta ei enää eläinten käsiteltävyyden parantamiseksi tai eläimen jalostusarvon määrittämiseksi. 

Eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimenpiteiden tekeminen olisi jatkossa sallittu vain silloin, kun se on tarpeen eläinten terveyden tai eläinlajin suojelun takia. 

Pykälässä säädetään velvollisuudesta taata veden jatkuvan saanti. Tätä velvollisuutta koskevien poikkeuksien luettelosta poistettaisiin nykyinen 6 kohta, jonka mukaan jatkuvasti saatavilla olevaa vettä ei edellytettäisi sellaisissa eläinten pysyvissä pitopaikoissa, joissa sulan veden jatkuva saatavilla pito on kohtuuttoman vaikea järjestää eläinten pitomuodosta ja sääolosuhteista johtuvista syistä. Kohdan kumoamisen vuoksi 5 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos, jolla kohtaa seuraava pilkku muutettaisiin pisteeksi. 

Pykälässä säädetään velvollisuudesta eläimen hyvinvoinnin ja pitopaikan tarkistamiseen vähintään kerran päivässä. Poikkeuksista päivittäiseen tarkastusvelvollisuuteen säädetään luettelossa, josta poistettaisiin nykyinen 3 kohta, jonka mukaan päivittäinen tarkastusvelvollisuus ei koske viljelykaloja, joiden päivittäinen tarkastaminen on mahdotonta vaikeiden sääolojen, jääpeitteen tai käytettävän kasvatusmenetelmän vuoksi. Kohdan kumoamisen vuoksi 2 kohtaan on tehtävä tekninen muutos, jolla kohtaa seuraava puolipiste muutetaan pisteeksi. 

Pykälässä kielletään luonnonvaraisen selkärankaisen eläimen ottaminen elätettäväksi sekä säädetään poikkeuksista tähän kieltoon. Sallittujen poikkeuksien luettelosta poistettaisiin nykyisin kohdassa 2 mainittu eläimen pyydystäminen ja hallussapito kalanviljelytarkoituksiin. 

Pykälä sisältää broilerikasvattamoita koskevia erityissäännöksiä. Pykälän 3 momentissa säädetään velvollisuudesta laatia broilerikasvattamon tuotantojärjestelmästä kirjallinen kuvaus, jota on pidettävä ajan tasalla. Velvollisuus koskee broilereiden omistajia tai pitäjiä nykyisin silloin, kun broilereiden kasvatustiheys on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohti. Kasvatustiheyttä koskeva raja poistettaisiin, ja velvollisuus koskisi jatkossa kaikkia broilereiden omistajia tai pitäjiä.  

Pykälän 4 momentissa säädetään nykyisin edellytyksistä kasvatustiheyden nostamiselle yli 39 elopainokilon neliömetriä kohti. Momentti korvattaisiin säännöksellä, jonka mukaan broilereiden kasvatustiheys saa olla enintään 11 elopainokiloa neliömetriä kohti. Rajoitus vastaa esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusviraston suosittelemaa kasvatustiheyttä (Nielsen, Søren Saxmose et al. 2023, Welfare of broilers on farm. EFSA Journal 21(2).)https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2023.7788  

Eläinten teurastusta koskevasta 65 §:stä kumottaisiin niin sanotut rituaaliteurastukset salliva 2 momentti. Voimassa olevan säännöksen mukaan pykälän pääsäännöstä poiketen sellainen uskonnollinen teurastustapa on sallittu, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa tai jossa siipikarjaan kuuluva eläin teurastetaan katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella. 

Eläinsuojelurikkomusta koskevan pykälän 1 momentin 12 kohdasta poistettaisiin viittaus kumottavaan 65 §:n 2 momenttiin. 

Pykälä kumottaisiin. Voimassa olevan pykälän mukaan sikojen kirurginen kastraatio olisi kielletty 1.1.2035 alkaen. Lain 15 §:ää koskevalla muutoksella kielto aikaistettaisiin tulemaan voimaan muutoslain voimaan tullessa. 

Laki eläinten hyvinvoinnista annetun lain 121 ja 122 §:n kumoamisesta 

Eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin lakia säädettäessä jätetyt navettoja koskevat poikkeus- ja siirtymäsäännökset kumottaisiin 1.1.2030 alkaen. Kumoamisen myötä navettoihin, hyvinvointilain voimaan tullessa käytössä olleet navetat mukaan lukien, sovellettaisiin täysimääräisesti paikalleen kytkemistä ja liikkumisen rajoittamista koskevia lain 37 §:n 2 momentin kieltoja. 

Kumottavassa pykälässä säädetään lain soveltamista koskevista poikkeuksista sellaisten navettojen osalta, jotka ovat olleet toiminnassa eläinten hyvinvoinnista annetun lain voimaan tullessa. Pykälään sisältyy myös paikalleen kytkemisen kieltoa koskeva siirtymäsäännös muiden nautojen kuin maidontuotantoa varten pidettävien lehmien ja hiehojen osalta. 

Eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin lakia säädettäessä jätetyt sikaloita koskevat poikkeus- ja siirtymäsäännökset kumottaisiin 1.1.2030 alkaen. Kumoamisen myötä sikaloihin, hyvinvointilain voimaan tullessa käytössä olleet sikalat mukaan lukien, sovellettaisiin täysimääräisesti paikalleen kytkemistä ja liikkumisen rajoittamista koskevia lain 37 §:n 2 momentin kieltoja. 

Kumottavassa pykälässä sallitaan eräät emakkoa ja ensikkoa koskevat poikkeukset eläimen kääntymisen estävien rakenteiden kiellosta sekä rajoitetaan lain soveltamista sellaisiin sikaloihin, jotka ovat olleet toiminnassa eläinten hyvinvoinnista annetun lain voimaan tullessa. Esimerkiksi Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on suositellut porsituskarsinoihin siirtymistä (Nielsen, Søren Saxmose et al. 2022, Welfare of pigs on farm. EFSA Journal 20(8)).https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2022.7421 Pykälässä säädetään myös emakoiden ja ensikoiden tiineytyshäkissä pitoa koskevasta nykyisellään vuoteen 2035 ulottuvasta siirtymäajasta.