Suomi on YK:n asettaman tavoitteen mukaisesti sitoutunut käyttämään kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan (BKTL). Suomessa 0,7 prosentin tavoite on vahvistettu myös hallitusohjelmassa. Vuonna 2016 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön yhteensä 956 miljoonaa euroa. Tämä vastasi 0,44 prosenttia BKTL:stä. Vuonna 2015 avun BKTL-osuus oli 0,55 prosenttia. Tällä hallituskaudella kehitysyhteistyön määrärahoista on tehty merkittäviä leikkauksia. Kepan arvion mukaan kehitysavun taso on kokonaisuudessaan jäämässä tällä hallituskaudella keskimäärin noin 0,39 prosenttiin BKTL:stä. Nyt esitettävällä kehitysyhteistyöhön kohdistetun lahjoituksen verovähennyksellä on tarkoitus edistää 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamista. 

Suomalaisessa verojärjestelmässä lahjoituksia koskevien verohelpotusten rooli on suppea. Toistaiseksi esimerkiksi luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa tuloverolain 98 a §:n nojalla vähentää puhtaasta ansiotulostaan vähintään 850 euron ja enintään 500 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle. Yhteiskunnan tulisi kuitenkin nykyistä enemmän kannustaa ihmisiä yhteisvastuulliseen toimintaan. Tätä tavoitetta voidaan edistää muun muassa lisäämällä oikein kohdistettuja verovähennysmahdollisuuksia. Vastaavasti pidemmällä aikavälillä voitaisiin siirtyä valtiopainotteisesta kehitysavusta enemmän lahjoituspainotteiseen, mikäli lahjoituksista kertyvä kokonaismäärä tämän mahdollistaisi.  

Kehitysyhteistyön edistämiseen annettua lahjoitusta tulkittaisiin samanlaisena menona kuin tuloverolain 98 a §:ssä tarkoitettua lahjoitusta. Tuloverolain 98 a §:n tavoin kyse ei olisi verovelvollisen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämisestä siten kuin säädetään tuloverolain 118 §:n 2 momentissa, jonka mukaan ansiotulolajin tappiolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla verovelvollisen ansiotulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden vähennysten yhteismäärä verovuonna ylittää hänen veronalaisten ansiotulojensa määrän. Tästä johtuen lahjoitusvähennystä ei otettaisi huomioon ansiotulolajin tappiota laskettaessa. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys tehtäisiin verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa.  

Esitys sisältyy Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin.