Aloitteen tarkoituksena on säilyttää nykyiset synnytysyksiköt.
Säilyttäminen ei vaaranna potilasturvallisuutta.
Aloitteen sisältö perusteluineen on yhteneväinen
asiasta tehdyn kansalaisaloitteen (oikeusministeriön
asianumero OM 47/52/2014) kanssa.
Niin kutsuttu päivystysasetus astuu voimaan 1.1.2015.
Asetuksen mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee
olla ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius
sekä saatavilla tulee olla nopeasti lastentautien erikoislääkäri
tai lastentautien hoitoon hyvin perehtynyt lääkäri,
jolla on mahdollisuus neuvotella hoidosta lastentautien erikoislääkärin
kanssa. Tarvittaessa lastentautien erikoislääkärin
on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön.
Mikäli asetus astuu voimaan nykyisellään,
synnytykset loppuvat jopa yli 1 000 synnytystä vuosittain
hoitavista matalan riskin synnytyssairaaloista. Asetuksen myötä kasvaa
riski, että synnyttäjä ei ehdi synnytyksiä hoitavaan
päivystyssairaalaan ja matkalla tapahtuvat synnytykset
lisääntyvät. Lakimuutoksen myötä asetusta
tulee muuttaa ennen sen voimaantuloa.
Lakkautusuhan alla ovat pienet synnytyssairaalat ympäri
Suomea. Asetukseen vedoten synnytykset halutaan keskittää vain
suuriin synnytysyksiköihin, jos sairaalassa ei ole ympärivuorokautista
lastenlääkäripalvelua tai lastenlääkärin
mahdollisuutta saapua nopeasti päivystysyksikköön.
Asetus asettaa maamme synnyttäjät epätasa-arvoon.
Synnytyspalveluiden keskittäminen suuriin kaupunkeihin
vie elinvoimaa maaseutukunnista.
Kunnille ja sairaanhoitopiireille on annettu aikaa 1.6.2015
saakka järjestää synnytyspalvelunsa vastaamaan
asetusta. Asetuksen vauhdittamana kunnissa suunnitellaankin lakkautettavaksi
synnytysosastoja myös säästösyistä,
mikä vähentää potilasturvallisuutta.
Kun synnytykset viedään sairaalasta pois, vähenee
sairaalan toiminta ja pelkona on koko sairaalan alasajo. Kunnat,
joissa sairaala on, menettävät ison osan elinvoimaisuudestaan,
ja pelkona on muidenkin palveluiden väheneminen.
Tilastojen mukaan vuosittain yksi vastasyntynyt tuhannesta (1/1 000)
tarvitsee välitöntä hoitoa. Palvelun
tulee olla tarjolla siellä, missä sitä tarvitaan.
Terveydenhuoltolain tavoitteena on muun muassa toteuttaa väestön
tarvitsemien palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta.
Kunnan tai sairaanhoitopiirin on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan
lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen
keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi.
Kaikilla synnyttäjillä tulee olla mahdollisuus valita
oma synnytyspaikkansa. Tutkimuksen mukaan synnytysten keskittämistä nykyistä harvempiin
sairaaloihin ei voi perustella terveydellisin perustein, vaan Suomen
synnytysjärjestelmä toimii nykyisessä mallissaan
hyvin. (THL, Hemminki ym. 2011). Kansainvälisten mittareiden,
kuten perinataalikuolleisuuden, perusteella äitiyshuolto
ja synnytystoiminta ovat Suomessa erittäin korkeatasoisia.
Päivystysasetuksen muutosta ei siis voida perustella potilasturvallisuudella.
Kymmenessä vuodessa on matkasynnytysten määrä kaksinkertaistunut.
Vuosittain niitä on Suomessa 70. Tästä luvusta
puuttuvat äidit, jotka synnyttävät kotona
ennen kuin matka synnytyssairaalaan on ehtinyt edes alkaa. Synnytysosastoja
suljettaessa matkasynnytykset lisääntyvät.
Ambulanssissa tai muussa autossa tapahtuvan synnytyksen hoitaminen
ei vastaa synnytykseltä vaadittavia laatukriteereitä.
Ambulanssin henkilökunta tai isä ei ole riittävästi
koulutettu ja turvallinen vaihtoehto hoitamaan synnytystä. Kätilön
ja sairaankuljettajan opintoja vertaillessa voidaan todeta, ettei
ambulanssihenkilökunnalla ole riittävää pätevyyttä hoitaa
synnytyksiä. Tilat ambulanssissa ovat myös riittämättömät
synnytyksen hoidolle. Komplikaation sattuessa ei ole mahdollisuutta
tehdä paljoakaan vauvan tai synnyttäjän
hyväksi.
Tutkimuksen (Hemminki E. ym. 2011) mukaan vauvalla on kuusinkertainen
riski kuolla syntyessään matkalle. Tämä koskee
erityisesti ennenaikaisesti syntyneitä lapsia. Tälläkin
hetkellä näitä lapsia saattaa syntyä matalan
riskin synnytyssairaalassa, kun synnyttäjä ei
ehdi korkeamman riskin sairaalaan synnyttämään.
Hoito pienemmässäkin sairaalassa on kuitenkin
laadukkaampaa kuin tien päällä.
Pienissä synnytysyksiköissä kätilöt,
gynekologit ja anestesialääkärit on koulutettu
vastaamaan myös huonokuntoisena syntyvän vastasyntyneen
alkuhoidosta ja mahdollisesta elvytyksestä. Sairaaloissa
on ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius.
Huonokuntoisena syntyneen vauvan elvytys, virvoittelu ja alkuhoito
eivät ole kiinni vain yhdestä, paikalla olevasta
lastenlääkäristä vaan tiimistä,
joka osaa asiansa. Hoidon priorisoinnilla riskisynnyttäjät
on ohjattu aiemmin ja edelleen ohjataan synnyttämään
suurempiin synnytyssairaaloihin, joissa lastenlääkäri
on aina saatavilla.