PERUSTELUT

Voimassa olevan eläinsuojelulain tavoitteena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Turkistuotanto ja nykyisenlainen turkistarhaus ovat näiden tavoitteiden kanssa vahvassa ristiriidassa.

Turkistarhauksessa on suuria eläinsuojelullisia ja eettisiä ongelmia. Aivan viime aikoinakin on tullut ilmi vakavia eläinsuojelurikkomuksia turkistarhoilla. Turkiseläimet ja häkkitilat ovat paikoitellen erittäin huonokuntoisia, eivätkä häkit mahdollista lajityypillistä ja eläinten hyvinvointia tukevaa toimintaa. Turkiseläimillä on kuitenkin villien serkkujensa tarpeet ja vaistot, kuten saalistusvietti, tarve reviirin puolustamiseen, pariutumisvietti ja tarve muodostaa lajityypillisiä sosiaalisia järjestelmiä. Eläimillä on tarve suojautua pesään, kaivaa maata, kiivetä, liikkua ja uida, tutkia ympäristöä, virtsata ja ulostaa vain tiettyihin paikkoihin jne. Eläimillä esiintyykin turkistarhoilla käytöshäiriöitä, apaattisuutta ja hermostuneisuutta, koska lajin luontaiset tarpeet on riistetty. Vaihtelevat sääolot sekä kylmyys ja kuumuus aiheuttavat kärsimystä. Käsittely, epähygieenisyys ja tappotavat aiheuttavat eläimille ahdistusta ja sairauksia sekä keinosiemennys naaraille kohtuutonta stressiä. Rehumyrkytyksiä esiintyy. Lisäksi turkistarhauksesta kärsii myös ympäristö.

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottaja. Turkistarhoillamme elää vuosittain lähes neljä miljoonaa turkiseläintä, erityisesti kettuja, naaleja, minkkejä, hillereitä ja supikoiria. Eläimet kärsivät ahtaissa ja virikkeettömissä häkeissä.

Turkistuotanto aiheuttaa eläimille kohtuutonta kärsimystä sekä ympäristön pilaantumista, mm. lannan ja virtsan aiheuttamaa typpi-, fosfori- ja ammoniakkipäästöjä. Tämä näkyy esim. pistekuormituksena vesistöissä. Myös muita kielteisiä ympäristöseurauksia esiintyy mm. rehun tuotantoon ja energian kulutukseen liittyen.

Turkikset eivät ole välttämättömiä nykyaikana kenellekään. Turkistarhojen tuotteet menevät pääosin vientiin ja somisteiksi asusteisiin. Turkikset ovat aivan turha ylellisyystuote ihmisille. Perusteita ja tarvetta turkistarhaukselle on siis hyvin vaikea nähdä.

Suomi on Länsi-Euroopan viimeisiä tarhaajamaita, joissa turkistarhausta ei ole kielletty tai edes rajoitettu. Turkistarhaus on kielletty Isossa-Britanniassa, Bulgariassa, Irlannissa ja Kroatiassa. Itävallassa ja Sveitsissä lainsäädännölliset vaatimukset ovat lopettaneet turkistarhauksen kokonaan. Tiukkoja rajoituksia ja lajikohtaisia tarhauskieltoja on voimassa Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Myös Euroopan unionin komission raportissa todetaan, että eläinten hyvinvoinnissa ja häkkien koossa on puutteita.

Turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa tulee tehdä pikimmiten suunnitelma, jossa luodaan puitteet turkistarhauksesta luopumiseksi esimerkiksi vuoteen 2025 mennessä. Tässä yhteydessä tulee luoda väylät ja taloudellinen tuki turkistarhaajien siirtymiseksi muiden elinkeinojen tai ammattien harjoittamiseen. Tällainen kohtuullinen siirtymäaika mahdollistaa alan asteittaisen lopettamisen.