Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) vastaa valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta. ARA:n keskeisimpinä tehtävinä on kehittää kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista sekä tukea pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ja erityisryhmien asunto-olojen parantamista. Valtion tuella rakennettuja vuokra-asuntoja eli ARA-vuokra-asuntoja on noin 355 000. ARA-vuokra-asuntoja omistavat kunnat, muut julkisyhteisöt sekä yleishyödylliset yhteisöt, jotka valitsevat asuntoihin asukkaat ja määrittävät vuokrat. Asukkaiksi on säännösten mukaan ensisijaisesti valittava kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat.
Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta sääntelee ARA-vuokra-asuntojen asukkaiden ja asuinkäytön ehtoja. Vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 11 §:n mukaan asukkaaksi voidaan valita Suomen kansalainen ruokakuntineen. Suomen kansalaiseen rinnastetaan henkilö:
1) jonka oleskeluoikeus on ulkomaalaislain (301/2004) 10 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröity tai jolle on myönnetty mainitussa luvussa tarkoitettu oleskelukortti;
2) jolle on myönnetty kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetussa laissa (719/2018) tarkoitettu oleskelulupa opiskelun perusteella;
3) jolle on myönnetty ulkomaalaislaissa tai kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetussa laissa tarkoitettu vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttava oleskelulupa tai jolle Maahanmuuttovirasto on antanut viimeksi mainitussa laissa tarkoitetun vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavan todistuksen.
Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta jättää kuitenkin huomioimatta muun muassa kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa hakevien ihmisten tilanteen. Esimerkiksi turvapaikanhakijat, joiden turvapaikkahakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia, eivät voi näin ollen hakea kuntien tai muiden julkisyhteisöjen hallinnassa olevia vuokra-asuntoja. Vuoden 2021 keväällä kyseisen lain määrittelemät asukasrajaukset nostivat esiin ilmeisen epäkohdan, joka vaikeutti turvapaikanhakijoiden kotoutumista sekä työ- ja opiskelumahdollisuuksia.
Epäkohdat ovat tulleet esille vastaanottokeskusten lopettamispäätösten myötä. Esimerkiksi Espoon Nihtisillassa sijaitsevan vastaanottokeskuksen toiminnan päättämisestä Maahanmuuttovirasto ilmoitti alkuvuodesta 2021, tammikuun 5. päivänä. Turvapaikanhakijoiden siirrot toisiin vastaanottokeskuksiin alkoivat huhtikuun aikana. Yksikön toiminta päättyi 30.6. mennessä. Nihtisillan vastaanottokeskus oli poikkeuksellisen suuri yksikkö (450 paikkaa), joten lakkauttamispäätös vaikutti satojen ihmisten elämään Suomessa.
Vastaanottokeskukset ovat toimineet satojen ihmisen koteina jo vuosien ajan, osalle jopa 5—6 vuoden ajan. Vastaanottokeskuksen toiminnan lopettaminen merkitsee sen asukkaille siirtoa toiselle paikkakunnalle. Osa Nihtisillan vastaanottokeskuksen asukkaista oli ollut työelämässä jo pitkään, toiset olivat saaneet opiskelupaikan. Tällaisessa tilanteessa siirrot uusiin asumisyksiköihin, jotka voivat usein sijaita satojen kilometrien päässä, katkaisevat pahimmillaan työsuhteet ja syntyneet ihmissuhteet sekä pakottavat keskeyttämään opintojen jatkamisen. Lapsiperheiden kohdalla lasten kouluihin on uhkana tulla vaihdoksia, jotka eivät yleensä helpota koulupolkua. Terveyteen liittyvät hoitosuhteet voivat myös katketa. Mikäli yksilöllä on käynnissä työperusteinen oleskelulupahakemus, vesittyy se samalla.
Vastaanottokeskuksen asukkailla on teoriassa mahdollisuus hakeutua yksityismajoituksen piiriin, mutta ilman oleskelulupaa ja henkilötunnusta on käytännössä mahdotonta vuokrata asuntoa Suomesta. Nihtisillan tapauksen osalta turvapaikanhakijoiden mahdollisuudet jäädä pääkaupunkiseudulle rajoittuivat asukkaiden mahdollisuuksiin löytää majoitus ystävien tai tuttavien luota. Monet toimijat, kuten Setlementtiasunnot, Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS ja Espoon Asunnot, olisivat olleet potentiaalisia asunnon vuokraajia, mutta kuten edellä on jo todettu, laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta rajaa turvapaikanhakijat ja oleskelulupaa vasta hakevat pois mahdollisista vuokralaisista.
Turvapaikanhakijoiden siirtäminen satojen kilometrien päähän voi hidastaa heidän kotoutumistaan. Kotoutumisen kannalta olisikin tärkeää, että turvapaikanhakijoilla olisi mahdollisuus jäädä niille asuinsijoille, joilla he ovat jo viettäneet useita vuosia vastaanottokeskuksissa, joko samaan kuntaan tai naapurikuntiin. Satojen kilometrien siirrot eivät mahdollista sitä, että elämään, kuten työhön ja opiskeluun liittyvät asiat voisivat jatkua saumattomasti.
Turvapaikanhakijoiden, niin yksilöiden kuin perheidenkin, kotoutumisen turvaamiseksi on vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 11 §:ää muutettava niin, että ARA-vuokra-asuntoihin hyväksytään asukkaiksi niin kansainvälistä suojelua hakevat turvapaikanhakijat kuin oleskelulupaa hakevat.