ALOITTEEN YLEISPERUSTELUT

1 Aloitteen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on tehostaa nuorisotakuun toimeenpanoa niin, että nykyistä suurempi osuus peruskoulun päättävistä nuorista suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon ja sijoittuu nopeasti työhön. Tavoitteena on erityisesti kriittisen nivelvaiheen koulutuksen jatkuvuuden turvaaminen, keskeyttämisten vähentäminen ja nuorten työurien pidentäminen. Esityksen mukaan jokaiselle oppivelvolliselle tulisi velvollisuus jatkaa opintoja toisella asteella tai siihen valmistavassa koulutuksessa, joka edesauttaa siirtymistä toisen asteen tutkintoon johtavaan koulutukseen. Oppivelvollisuuden pidentämisellä ei tavoitella perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen keston pidentämistä nykyisestä.

Esitys tukee hallituksen tavoitetta, jonka mukaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Tavoitteena on, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 20—24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto.

2 Keskeiset ehdotukset

2.1 Uusi oppivelvollisuuslaki

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki oppivelvollisuudesta. Perusopetuslaissa ei enää säädettäisi oppivelvollisuudesta. Oppivelvollisuus ei käsittäisi pelkästään perusopetuslaissa tarkoitettua yhdeksänvuotista perusopetusta, vaan oppivelvollisuus jatkuisi pääsääntöisesti vuoden perusopetusvaiheen jälkeen.

Ehdotuksen mukaan oppivelvollisuus alkaa, kuten voimassa olevankin lain mukaan, sinä vuonna, kun lapsi täyttää 7 vuotta. Perusopetus on edelleen lähtökohtaisesti yhdeksänvuotinen, ellei oppilaasta ole tehty pidennetyn oppivelvollisuuden päätöstä tai oppilasta ei ole perusopetuslain ja perusopetusasetuksen mukaisesti jätetty vuosiluokalle saavuttamatta jääneiden oppimistulosten takia. Perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen jälkeen oppilas siirtyy suorittamaan oppivelvollisuutensa viimeistä vuotta perusopetuksen jälkeiseen opetukseen tai koulutukseen. Oppivelvollisuuden viimeinen vaihe päättyy pääsääntöisesti lukuvuoden päättyessä yleensä kesäkuun alussa sinä vuonna, jona oppilas täyttää 17. Mikäli perusopetusvaihe on kestänyt vuotta edellä mainittua kauemmin, alkaa perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuteen kuuluvien opintojen suorittaminen vastaavasti vuotta myöhemmin. Kaikkiaan oppivelvollisuus ei muiden kuin pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien osalta voi kestää 11 vuotta kauempaa, vaikka oppilas olisikin perusopetuksen aikana jätetty siirtämättä vuosiluokalta toiselle.

Oppivelvollisuus ja oppivelvollisuuden tässä esitetty laajentaminen koskevat kaikkia Suomessa vakinaisesti asuvia lapsia ja nuoria. Mikäli oppivelvollinen ei terveydentilansa tai niihin rinnastettavien syiden takia kykene hakemaan tai osallistumaan laissa säädettyyn oppivelvollisuuteen kuuluvaan koulutukseen, tulee hänelle kuitenkin osoittaa koulutuspaikka ja hänen tulee terveydentilansa sen salliessa osallistua tähän koulutukseen, ellei hän ole terveydentilansa kohennuttua saanut paikkaa muussa oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa.

2.2 Perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden suorittamistavat

Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus suoritetaan toisen asteen tutkintoon johtavassa koulutuksessa tai koulutuksessa, jonka tavoitteena on saavuttaa edellytykset aloittaa toisen asteen tutkintoon johtavat opinnot. Ehdotetussa oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin niistä koulutuksista, joissa oppivelvollisuutta voidaan suorittaa. Oppivelvollinen voisi edelleen hakeutua haluamaansa koulutukseen, kuten nykyisinkin.

Perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden ensisijainen suoritustapa on toisen asteen tut-kintoon johtava koulutus. Tähän suoritustapaan sisältyvät lukion koko oppimäärän suorittamiseksi tähtäävät lukiolaissa säädetyt opinnot ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu ammatilliseen perustutkintoon johtava koulutus mukaan lukien oppisopimuskoulutus.

Vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityistä tukea tarvitsevat voivat suorittaa oppivelvollisuuden ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Kyseisiä opiskelijoita on vuosittain noin 4 000. Tällöinkin ensisijaisena tavoitteena on koko ammatillisen tutkinnon suorittaminen tai vähintään joidenkin työllistymisen kannalta keskeisten tutkinnon osien suorittaminen.

Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus voidaan suorittaa myös koulutuksessa, jonka tarkoitus on antaa nuorelle valmiudet aloittaa toisen asteen tutkintoon johtava koulutus. Näitä koulutuksia ovat perusopetuksen lisäopetus, maahanmuuttajien lukioon valmistava koulutus, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetut valmentavat ja valmistavat koulutukset, joita ovat ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus, vammaisille opiskelijoille järjestettävä valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä maahanmuuttajille tarkoitettu ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus sekä kotitalousopetus.

Lakialoite perustuu myös ajatukseen siitä, että ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetut valmistavat ja valmentavat koulutukset sekä kotitalousopetus yhdistetään yhdeksi yhtenäiseksi ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaksi koulutukseksi.

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus koostuisi erilaisia osaamistavoitteita painottavista koulutuksen osista, joista voidaan koota kullekin opiskelijalle parhaiten sopiva kokonaisuus henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan. Kokonaisuuden puitteissa voitaisiin valmentautua myös oppisopimuskoulutukseen. Tavoitteena on, että ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavasta koulutuksesta voisi siirtyä joustavasti tutkintotavoitteiseen koulutukseen opiskelijan saavuttaessa tutkintoon johtavien opintojen aloittamiseksi tarvittavat valmiudet.

Ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen valmistavien koulutusten sekä perusopetuksen lisäopetuksen aikana on mm. mahdollista tarvittaessa korottaa perusopetuksen numeroita yhteistyössä perusopetuksen järjestäjän kanssa. Työpajat voivat toimia erityisesti ammatilliseen koulutukseen valmistavien koulutusten oppimisympäristönä, jolloin osa tai osia valmistavasta koulutuksesta voidaan suorittaa työpajalla yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Toimintaan luvan saanut koulutuksen järjestäjä vastaa valmistavan koulutuksen järjestämisestä.

Voimassa olevan ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen 8 a §:ssä säädetään myös vammaisten opiskelijoiden valmentavasta ja kuntouttavasta opetuksesta ja ohjauksesta, joka on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, joilla ei vammaisuuden tai sairauden vuoksi ole mahdollisuutta siirtyä ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen. Tällöin koulutuksen tavoitteena on valmentaa ja kuntouttaa työhön ja itsenäiseen elämään. Valmistavien ja valmentavien koulutusten uudistamisen yhteydessä tämä koulutus on tarkoitus säilyttää omana koulutuskokonaisuutenaan. Opiskelija, jolla ei vamman tai sairauden vuoksi ole mahdollisuuksia siirtyä tutkintotavoitteiseen koulutukseen, voisi suorittaa oppivelvollisuuden myös työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa.

Oppivelvollisuuden pidentämisen ensisijainen tarkoitus on ohjata oppivelvolliset tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tämä tavoite on oikeudellisesti hyväksyttävissä oleva peruste kansalaisten velvoittamiseksi, jopa vasten tahtoaan, jatkamaan koulutuksessa perustietojen ja -taitojen hankkimisen jälkeen. Henkilöt, jotka eivät kykene aloittamaan tutkintoon johtavaa koulutusta, voivat hakeutua valmentaviin ja valmistaviin koulutuksiin, joiden nimenomaisena tarkoituksena on parantaa hakijan edellytyksiä siirtyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tämä siirto voidaan toteuttaa jo kesken valmistavan tai valmentavan koulutuksen, mikäli henkilö on valmis siirtymään tutkintotavoitteiseen opiskeluun. Valmentavissa ja valmistavissa koulutuksissa voidaan suorittaa opintoja, jotka luetaan hyväksi tutkintoon.

Perusopetuksen päättäneistä vuosittain muutama sata on hakeutunut sisäoppilaitosmuotoisesti opetusta antavien kansanopistojen vapaan sivistystyön opintoihin. Vapaata sivistystyötä järjestävien kansanopistojen pitkät koulutuslinjat ovat vapaatavoitteisia. Vapaan sivistystyön lain (632/1998) mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Lain mukaan vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen. Vapaa sivistystyö ja oppivelvollisuus eivät ole helposti sovitettavissa yhteen. Oppivelvollisuutta ei esityksen mukaan voitaisi suorittaa osallistumalla vapaan sivistystyöhön opintoihin. Kansanopistot ovat toteuttamassa oppivelvollisuuteen kuuluvaa koulutusta perusopetuksen lisäopetuksen ja toisen asteen koulutuksen järjestäjinä.

2.3 Siirtyminen perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuteen kuuluviin opintoihin

Esityksessä ei ole tarkoitus muuttaa perusopetuslaissa tarkoitetun perusopetuksen koulupaikkaa koskevia säännöksiä.

Oppivelvollisille säädetään velvollisuus hakea perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuu-teen kuuluvaan koulutukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa velvollisuutta osallistua ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakuun tai perusopetuksen jälkeisten valmistavien koulutusten yhteiseen hakuun tai velvollisuutta hakea oppisopimuskoulutukseen tai muuhun sellaiseen koulutukseen, johon ei poikkeuksellisesti koulutuksen luonteen vuoksi haeta yhteisillä sähköisillä hakumenettelyillä. Hakuvelvollisuus päättyy, kun oppivelvollinen on ottanut vastaan paikan oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. Mikäli edellä mainitut haut eivät tuota tulosta, oppivelvollisen on jatkettava hakeutumistaan osallistumalla edellä mainittujen hakujen jälkeisiin täydennys- tai lisähakuihin.

Oppivelvollisille on tarjottava riittävästi haettavia koulutuspaikkoja, jotta he voivat suorittaa oppivelvollisuutensa. Laissa säädettäisiin julkiselle vallalle velvollisuus huolehtia siitä, että haut järjestetään siten, että jokaiselle oppivelvolliselle voidaan tarjota koulutuspaikka ennen perusopetuksen päättymistä tai välittömästi sen jälkeen. Tämä toteutetaan mm. varmistamalla, että oppivelvollisille hakijoille kohdistuu yhteishaussa riittävä koulutuksen tarjonta. Tällöin tutkintoon johtavaan koulutukseen tulevat sijoitetuiksi kaikki ne oppivelvolliset hakijat, joilla on edellytykset aloittaa tutkintoon johtava koulutus.

Laissa säädettäisiin kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön valtuudesta määrätä oppivel-vollisille suunnatusta koulutustarjonnasta. Saadessaan edellisen vuoden elo-syyskuussa tiedon seuraavan vuoden syksyllä alkavan koulutuksen koulutustarjonnasta aloituspaikkoineen opetus- ja kulttuuriministeriö voisi vielä tarpeen mukaan varmistaa yhteishaun opiskelijapaikkojen alueellisen riittävyyden oppivelvollisten tarpeisiin. Vastaavasti säädetään jo nyt voimassa olevassa opiskelijaksi ottamisen perusteista ammatillisessa peruskoulutuksessa annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (4/2013) lukion oppimäärän suorittaneiden osalta. Asetuksen 16 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi tarvittaessa määrätä koulutustarjonnan tarkemmasta suuntaamisesta lukion oppimäärän suorittaneille. Lähtökohtaisesti tarkoituksena on varmistaa oppivelvollisten oikeus päästä suorittamaan velvollisuuttaan ohjauksellisin keinoin. Määräysten antaminen koulutuksen järjestämis-luvan saaneille koulutuksen järjestäjille olisi viimesijainen keino.

Myös koulutusta koskevat yhteiset haut tulee ajallisesti järjestää siten, että hakeutuminen koulutukseen on mahdollisimman tehokasta ja tuloksellista. Yhteishausta säädettäisiin edelleen valtioneuvoston asetuksella, ja tarkemmista aikatauluista päättäisi opetus- ja kulttuuriministeriö sekä yhteishakurekisteriä koskien rekisterin ylläpitäjä Opetushallitus.

2.4 Velvollisuus osallistua opetukseen perus-opetuksen jälkeen

Pääsääntöisesti oppivelvolliset suorittavat oppivelvollisuutensa osallistumalla perusopetukseen ja oppivelvollisuuslaissa säädettyyn perusopetuksen jälkeiseen opetukseen tai koulutukseen.

Oppivelvollisuus on Suomessa säädetty velvollisuudeksi hankkia tietyntasoinen osaaminen, ei velvollisuudeksi osallistua julkisin varoin järjestettävään koulutukseen. Voimassa olevan perusopetuslain mukaan oppivelvollisuuden voi suorittaa joko osallistumalla perusopetukseen tai hankkimalla muulla tavoin perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot. Lain antama mahdollisuus muuhun tapaan merkitsee sitä, että Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuuden suorittaminen muutoin on mahdollista. Tätä ei ole esityksessä tarkoitus muuttaa.

Ammatillisessa koulutuksessa itsenäinen opiskelu on poikkeuksellisissa tapauksissa mahdollista toteuttaa myös oppivelvollisten osalta näyttötutkintojärjestelmän kautta. Oppivelvollinenkin opiskelija voisi ammatillisen peruskoulutuksen sijaan hakeutua suorittamaan ammatillista perustutkintoa tai muuta ammatillisessa aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettua ammatillista tutkintoa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuna näyttötutkintona.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 8 §:n mukaan koulutuksen järjestäjä huo-lehtii näyttötutkintoon hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Opetushallitus voi antaa henkilökohtaistamista koskevia tarkempia määräyksiä. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa näyttötutkinnon suorittajan ja näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevan opiskelijan ohjaus-, neuvonta- ja tukitoimien asiakaslähtöistä suunnittelua ja toteutusta. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on huolehtia henkilökohtaistamisesta ja siitä, että tutkinnon suorittaja saa tarvitsemaansa asiantuntevaa ohjausta. Henkilön hakeutuessa suorittamaan näyttö-tutkintoa tutkinnon järjestäjän tehtävä on selvittää hänen aikaisemmin hankkimansa osaaminen ja muut lähtökohdat, soveltuva tutkinto sekä mahdollinen ohjauksen ja tukitoimien tarve. Tällöin selvitetään myös henkilön neuvontaan ja ohjaukseen osallistuvat yhteistyötahot. Näyttötutkintoon ja mahdollisesti siihen liittyvään valmistavaan koulutukseen hakeutuminen, tutkinnon suorittaminen ja tarvittavan ammattitaidon hankkiminen dokumentoidaan Opetushallituksen henkilökohtaistamismääräyksen mukaan henkilökohtaistamista koskevaan asiakirjaan. Tutkinnon suorittaja sekä koulutuksen järjestäjä allekirjoittavat päiväyksineen tämän asiakirjan ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset. Tutkinnon järjestäjän edustaja ja tutkinnon tai sen osan suorittaja tekevät yhdessä tutkinnon suorittajalle kirjallisen suunnitelman, jossa kuvataan, miten, missä ja milloin tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa edellytetyn osaamisen.

Henkilökohtaistamiseen liittyvä asiakirja toimisi todisteena siitä, että oppivelvollinen on suorittamassa oppivelvollisuutensa asianmukaisesti, eikä häntä näin ollen tule osoittaa koulutukseen.

Lukiokoulutuksessa vastaava itsenäisesti hankittujen tietojen tunnistaminen ja tunnustami-nen on ollut poikkeuksellista. Lukiolain 13 §:n 2 momentin mukaan lukion oppimäärä tai osa siitä voidaan suorittaa oppimäärään kuuluvien tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta kokeissa, joiden toimeenpanosta ja arvostelusta huolehtii tässä laissa tarkoitettu koulutuksen järjestäjä siten kuin asetuksella säädetään. Tapaukset, joissa suoraan perusopetuksesta siirtyneen opiskelijan opinnoista merkittävä osuus olisi tunnistettu ja tunnustettu tämän momentin nojalla, ovat hyvin harvinaisia.

Oppivelvollisuuden laajentuessa kattamaan osan toisen asteen koulutuksesta on mahdollisuus viimeisen oppivelvollisuusvuoden oppimäärää vastaavan tiedon itsenäiseen hankkimiseen järjestettävä niin, että itsenäinen opiskelu voidaan katsoa vastaavalla tavalla päätoimiseksi, kuin jos oppivelvollinen osallistuisi järjestettyyn opetukseen. Oppivelvollisella ei ole subjektiivista oikeutta saada tehdä tutkintoa tai sen osaa tietylle taholle, vaan tutkinnon vastaanottaminen on vastaanottajan päätettävissä, kuten nykyisinkin.

Hakeutumisvelvoite koskee kuitenkin myös niitä oppivelvollisia, jotka suunnittelevat suorittavansa tutkinnon tai sen osan näyttöjä antamalla. Kun oppivelvollinen esittää perusopetuksen järjestäjälle näyttötutkintojen henkilökohtaistamiseen liittyvän riittävän dokumentaation, hakeutumisvelvoitteen suorittamista valvova perusopetuksen järjestäjä voi riittävällä tavalla varmistua siitä, että oppivelvollinen on täyttänyt hakuvelvoitteensa.

Oppivelvollisuuden voi täyttää myös osallistumalla oppisopimuskoulutukseen. Oppisopi-muskoulutukseen hakeutuvan oppivelvollisen tulee ilmoittaa hakeutumisestaan perusopetuksen järjestäjälle. Oppisopimuksen valmistuttua koulutuksen järjestäjä toimittaa oppivelvollisen osalta tiedon oppisopimuksen solmimisesta perusopetuksen järjestäjälle sekä Opetushallitukselle, jotta tarpeettomalta oppilaaksi osoittamiselta vältyttäisiin. Oppisopimus ja sen liitteenä oleva ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen (811/1998) 6 §:n mukainen henkilökohtainen opiskeluohjelma sekä näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa henkilökohtaistamiseen liittyvä asiakirja toimisivat todisteena siitä, että oppivelvollinen on suorittamassa oppivelvollisuutensa asianmukaisesti.

Tutkintoja vastaanottava koulutuksen järjestäjä tai muu tutkintoja vastaan ottava taho ei ole velvollinen järjestämään oppivelvolliselle, joka ei osallistu opetukseen eikä näin ollen ole koulutuksen järjestäjän opiskelija, palveluja tai etuuksia, kuten tuki- tai erityisopetusta tai maksuttomia oppikirjoja, oppimateriaaleja ja työvälineitä, ruokailua, opiskelijaterveydenhuoltoa tai opiskelijahuollon palveluita. Oppivelvollinen ei tällöin ole myöskään oikeutettu muiden tahojen opiskelijoille suunnattuihin etuuksin, kuten Kansaneläkelaitoksen koulumatkatukeen. Perusopetuksessa vakiintunutta käytäntöä sovelletaan näin myös toisen asteen koulutuksessa toteutettavassa oppivelvollisuudessa.

2.5 Opintojen etenemisen varmistaminen

Perusopetuksen osalta ei esitetä muutoksia oppilaiden, opetuksen järjestäjän ja oppilaan huoltajan velvollisuuksiin.

Oppivelvollisuus on lain mukaan suoritettava ja myös oppivelvollisen huoltajien on osaltaan huolehdittava sen suorittamisesta. Perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuteen kuuluvan opetuksen ja koulutuksen järjestäjille säädetään velvollisuus ilmoittaa oppivelvollisen huoltajille, mikäli opiskelija ei etene opinnoissaan. Keskeyttäminen ei olisi lain mukaan mahdollista, ellei oppivelvolliselle on järjestynyt toista opiskelupaikkaa. Esitykseen sisältyy opetuksen tai koulutuksen järjestäjän velvollisuus selvittää vaihtoehtoja koulutuksen jatkamiselle saman tai toisen koulutuksen järjestäjän koulutuksessa. Samoin tulee selvittää mahdollisuudet muuttaa oppimisympäristöä ja hyödyntää siinä esimerkiksi omaa tai muiden tuottamaa opinnollistettua nuorten työpajaympäristöä vaihtoehtona keskeyttämiselle. Opiskelupaikka voidaan oppivelvollisen suostumuksella myös siirtää saman koulutuksen järjestäjän sisällä tai sopimuksen perusteella myös eri koulutuksen järjestäjien välillä. Esityksessä ei kuitenkaan säädetä uutta velvollisuutta järjestää oppivelvolliselle toinen koulutuspaikka kesken vuoden.

Perusopetuslain mukaan, jos oppilaan huoltaja laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivel-vollisuuden täyttämistä, hänet on tuomittava oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon. Kyseistä säännöstä ei muutettaisi. Perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden osalta aluehallintovirastot voisivat sakon uhalla velvoittaa oppivelvollisen ja tämän huoltajan huolehtimaan oppivelvollisuuteen kuuluvien velvoitteiden suorittamisesta. Toisin kuin perusopetuksessa, perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa laiminlyöntitapauksissa huoltajien lisäksi tai erikseen myös oppivelvolliselle voitaisiin määrätä uhkasakko.

Laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013) tuli voimaan 1.8.2014. Uusi laki kattaa oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Uusi laki tuo merkittäviä parannuksia lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten ja niiden opiskelijoiden palvelujen järjestämiseen, ja sillä voidaan katsoa olevan merkittäviä vaikutuksia opiskelijoiden mahdollisuuksiin läpäistä opintonsa ilman merkittäviä viivästymisiä tai keskeyttämistä.

Etsivän nuorisotyön rooli kunnille vapaaehtoisena toimintana ei muutu. Lähtökohtaisesti oppivelvollisuuden pidentäminen vähentää jossain määrin etsivän nuorisotyön tehtäviä, mutta ei poista niitä. Monialainen verkostoyhteistyö on jo voimassa olevan nuorisolain nojalla kuntien velvollisuus. Useassa kunnassa nivelvaiheiden siirtymiin on kehitetty tehokkaita ja toimivia ratkaisuja. Toimintaa tulee kunnissa edelleen kehittää. Monialaisena yhteistyönä kehitetyt ratkaisut ja etsivä nuorisotyö ovat tukena oppivelvollisten koulutuspolkujen sujuvuuden varmistamisessa. Oppivelvollisuuden pidentämisen seurauksena verkostoyhteistyötä ja etsivää nuorisotyötä koskevaa nuorisolakia ei ole tarpeen muuttaa.

2.6 Työpajat

Työpajoilla ei ole perusopetuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupaa. Ne eivät voi vastata itsenäisesti oppivelvollisuuteen kuuluvasta koulutuksesta. Työpajojen käyttäminen ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen oppimisympäristöinä olisi kuitenkin useassa tapauksessa mahdollista.

Työpaja voi olla koulutuksen järjestäjän omaa toimintaa, tai koulutuksen järjestäjän ja pajan yhteistyö perustuu sopimukseen. Oppivelvollinen olisi kuitenkin koulutuksen järjestäjän opiskelija, ja koulutuksen järjestäjä vastaisi opintojen etenemisestä ja laadusta. Kaiken toiminnan tulisi perustua koulutuksen järjestäjän ja työpajan väliseen sopimukseen, koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmaan ja opiskelijan henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan.

Hallituksen esitykseen sisältyvässä oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin opetuksen tai koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta seurata oppivelvollisuuden suorittamista ja ilmoittaa oppilaan tai opiskelijan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle, jos oppilas tai opiskelija ei etene opinnoissaan siten, kuin kyseistä koulutusta koskevassa laissa tai sen nojalla tehtävissä suunnitelmissa edellytetään. Jos oppivelvollisen opiskelijan opinnot eivät edisty tarkoitetulla tavalla, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän olisi selvitettävä yhdessä opiskelijan ja tämän huoltajan kanssa mahdollisuudet hakeutua muuhun koulutukseen. Tarvittaessa vaihtoehdot selvitetään yhteistyössä toisen opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai muun toiminnan järjestäjän kanssa. Samoin tulee selvittää mahdollisuudet vaihtaa oppimisympäristöä esimerkiksi lisäämällä koulutuksen työvaltaisuutta ja työssäoppimista ja hyödyntää siinä esimerkiksi opinnollistettua nuorten työpajaympäristöä vaihtoehtona keskeyttämiselle.

Nuorisolain uudistaminen on aloitettu ja tämän työn aikana vuosina 2014—2015 kartoitetaan tarve nuorten työpajatoiminnan tarkemmalle sääntelylle. Yhteistyötä työpajojen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien välillä voidaan kehittää myös nykyisen lainsäädännön puitteissa. Yhteistyön kehittämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriössä voidaan laatia ohjeita ja malleja yhteistyösopimusten laatimiseksi ja suosituksia yhteistyön edelleen kehittämiseksi.

2.7 Ammatillinen kuntoutus

Esityksen mukaan oppivelvollisuus ja siihen sisältyvä velvollisuus hakeutua koulutukseen ja mahdollinen osoittaminen ammatilliseen koulutukseen valmistaviin koulutuksiin koskevat kaikkia oppivelvollisia. Kaikilla oppivelvollisilla tulee olla paikka oppivelvollisuuteen kuuluvassa koulutuksessa. Koulutus voi toimia samalla myös kuntoutuksellisena toimenpiteenä. Kuntoutusjaksot voivat olla hyväksiluettavissa osaksi oppivelvollisuuskoulutusta. Kuntoutusjakso voi esimerkiksi toimia opetussuunnitelman perusteissa tarkemmin Opetushallituksen päättämällä tavalla osana valmistavaa koulutusta. Esityksessä ei tarkemmin määritellä sitä, miten hakeutumisen perusopetuksen jälkeiseen oppivelvollisuuteen kuuluvaan koulutukseen tulee tapahtua, eikä koulutuspaikan tai alan vaihtamista kesken oppivelvollisuutta ole rajoitettu. Näin ollen oppivelvollinen voi esimerkiksi kuntoutuksellisena toimenpiteenä siirtyä työjaksolle tai pysyvästi tai määräajaksi muuhun koulutukseen kuin siihen, johon oppivelvollinen on alun perin valittu tai osoitettu. Kuntoutusjaksolle osallistuminen on lähtökohtaisesti hyväksyttävä syy olla vapautettuna opetuksesta. Ammatillisen kuntoutuksen yhteistyön osalta on perusopetuslaissa, lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa jo viittaussäännökset kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annettuun lakiin (497/2003).

Esitykseen sisältyvässä ehdotuksessa oppivelvollisuuslaiksi esitetään säädettäväksi opetuksen tai koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta selvittää yhdessä opiskelijan ja tämän huoltajan kanssa mahdollisuudet hakeutua muuhun koulutukseen, jos oppivelvollisen opiskelijan opinnot eivät edisty tarkoitetulla tavalla. Samoin tulee selvittää mahdollisuudet vaihtaa oppimisympäristöä esimerkiksi lisäämällä koulutuksen työvaltaisuutta ja työssäoppimista. Tarvittaessa vaihtoehdot selvitetään yhteistyössä ammatillisen kuntoutuksen järjestäjän kanssa.

2.8 Maksuttomuus

Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaisesti jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan säännökset ovat yhteydessä toisiinsa siten, että perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Siten oppivelvollisuutta laajennettaessa laajenee myös velvollisuus antaa maksutonta opetusta. Hallituksen esityksen mukaan perusopetuksen maksuttomuus merkitsee sitä, että opetusta on voitava saada ilman opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Opetuksen ohella on siten myös välttämättömien opetusvälineiden, kuten oppikirjojen, oltava ilmaisia. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVM 25/1994 vp), että perusopetuksen maksuttomuus tarkoittaa myös tarpeellisia koulukuljetuksia ja riittävää ravintoa.

Oppivelvollisuuden pidentyminen kattamaan osa toisen asteen koulutuksesta laajentaa toisen asteen opiskelijoiden oikeutta maksuttomaan oppimateriaaliin. Oikeus maksuttomiin oppimateriaaleihin esitetään toteutettavan perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden aikana vastaavassa laajuudessa kuin perusopetuksessa. Oikeus maksuttomiin oppimateriaaleihin edellyttää, että maksuttomat oppimateriaalit ovat opiskelijoiden käytettävissä, kun niitä oppivelvollisuuden aikana tarvitaan. Perusopetuksessa vakiintuneen laintulkinnan ja käytännön mukaan oikeus maksuttomaan oppimateriaaliin ei edellytä sitä, että oppivelvollisen tarvitsemat materiaalit olisivat opiskelijan käytettävissä silloin, kun oppivelvollisuuden suorittaminen ei sitä edellytä, eikä sitä, että oppivelvollisen oppivelvollisuutensa aikana tarvitsemat oppimateriaalit jäisivät oppivelvollisen haltuun oppivelvollisuuden päätyttyä. Perusopetuksessa käytäntö vaihtelee oppimateriaalista ja opetuksen järjestäjästä riippuen. Vielä 1990-luvun alkuvuosina pääsääntö oli, että perusopetuksessa tarvittavat oppimateriaalit jäivät oppilaiden haltuun, kun oppilas siirtyi luokalta toiselle tai päätti oppivelvollisuutensa. Nykyisin pääsääntö on, että oppilaitokset kierrättävät oppimateriaalia eivätkä oppimateriaalit jää oppilaiden haltuun.

Esityksessä arvioitujen kustannusten rajoissa toimiakseen koulutuksen järjestäjien tulisi hankkia opiskelussa tarvittavat oppimateriaalit koulutuksen järjestäjän omaisuudeksi ja järjestää opiskelijoille opintojen edellyttämät mahdollisuudet oppimateriaalien käyttöön. Kuten perusopetuksessa, esitetty sääntely toisen asteen koulutuksessa ei estä oppilaitosta halutessaan luovuttamasta hankittua materiaalia opiskelijoille.

Siirtyminen sähköisiin oppimateriaaleihin tulee muuttamaan oppimateriaalien hallintaa ja saatavuutta nykyistä joustavammaksi, ja sen oletetaan myös alentavan koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden kustannuksia.

Lukiolaissa ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädettyyn oikeuteen saada maksuton ateria ja muita opintososiaalisia etuja ei esitetä muutoksia. Perusopetuksen lisäopetukseen ja siihen liittyviin opintososiaalisiin etuihin ja niiden maksuttomuuteen ei esitetä muutoksia.

Perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden osalta oikeus maksuttomaan koulumatkaan liittyisi oppivelvolliselle osoitettuun koulutuspaikkaan, kuten perusopetuksessa. Vapaata hakeutumisoikeutta käyttävän osalta matkatukeen liittyviä säännöksiä ei muutettaisi. Oppivelvollisella, jolle on osoitettu paikka lähimmässä ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa, ehdotetaan säädettäväksi oikeus maksuttomaan kuljetukseen, jos opiskelijan koulumatka on kymmentä kilometriä pitempi. Vastaava oikeus säädettäisiin kuitenkin myös muille oppivelvollisille, jotka suorittavat oppivelvollisuuttaan opiskelemalla lukioon valmistavassa koulutuksessa tai ammatilliseen koulutukseen valmentavassa tai valmistavassa koulutuksessa. Näin ollen tutkintotavoitteisiin koulutuksiin valmentaviin ja valmistaviin koulutuksiin osallistujat eivät olisi keskenään eriarvoisessa asemassa, eikä hakeutumisvelvollisuutensa aktiivisesti täyttäviä, mutta vielä ilman tutkintotavoitteiseen opiskeluun tarvittavia edellytyksiä olevia asetettaisi osoitettuihin oppivelvollisiin nähden eriarvoiseen asemaan.

Perusopetuksessa voidaan oppilaalta periä maksuja majoituksesta, jos oppilas käy muuta kuin kunnan hänelle osoittamaa koulua. Samaa käytäntöä esitetään noudatettavaksi perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuuden aikana. Oppivelvollisella, jolle on valmistavan koulutuksen yhteishaussa osoitettu paikka ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulutuksessa, on oikeus maksuttomaan majoitukseen, jos se on välttämätöntä opintojen suorittamisen mahdollistamiseksi. Majoitus järjestettäisiin asuntolassa, mikäli koulutuksen järjestäjällä sellainen on. Välttämättömyys saattaisi olla käsillä tilanteessa, jossa päivittäinen matkustusaika ylittää neljän tunnin rajan. Tarve majoitukselle opiskeltaessa kotiosoitettaan lähimmässä ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa voidaan arvioida erittäin vähäiseksi. Muiden perusopetuksen jälkeistä oppivelvollisuutta suorittavien majoituskustannuksia tuetaan edelleen opintotukijärjestelmällä. Valmistavien ja valmentavien koulutusten koordinoimiseksi on käynnistetty lainsäädännön valmistelutyö yhteisestä ammatilliseen koulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Muutosten on suunniteltu tulevan voimaan 1 päivänä elokuuta 2015. Muutoksen tultua voimaan osoittaminen tapahtuisi yhteiseen ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen.