PERUSTELUT

Tuloverolain 92 §

Ikääntyneiden laitos- ja asumispalveluiden piirissä oli vuoden 2006 lopussa 12,1 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Omaishoidon tuki sen sijaan on lisääntynyt 2000-luvulla selvästi: asiakasmäärät ovat kasvaneet reilut 40 prosenttia, ja omaishoidon tuella hoidettujen osuus 75 vuotta täyttäneistä on noussut 3,0 prosentista 3,7 prosenttiin (Stakesin tilasto 2006).

Suomessa yli 75-vuotiaiden määrän arvioidaan kasvavan voimakkaasti nykyisestä ja erityisesti vuodesta 2020 lähtien suurten ikäluokkien saavuttaessa 75 vuoden iän. Omaishoito on yksi vaihtoehto tuottaa ikäihmisille hoivapalveluja ja mahdollistaa hoidettavan kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Vuoden 2007 tilaston mukaan Suomessa oli 29 000 kunnallista omaishoitajaa.

Omaishoitajista yli puolet oli eläkkeellä ja noin viidennes kokopäivätoimisesti työssä vuonna 2007. Koska muun muassa eläkkeensaajaa verotetaan sangen ankarasti ns. lisätulosta, jota omaishoidon palkkio eläkkeellä olevalle on, hänen saamastaan hoitopalkkiosta verotus leikkaa lähes puolet. Mikäli omaishoitaja sattuu olemaan myös ylivelkaantunut, ulosotto vie toisenkin puolikkaan omaishoidon palkkiosta. Eläkettä saavien omaishoitajien raskaampi verotus johtuu tuloverolain eläketulovähennyksestä. Omaishoidon palkkion raskasta verotusta ei voida lieventää muuttamatta esimerkiksi eläkkeensaajan verovähennyssäännöksiä.

Sen vuoksi olemme päätyneet siihen ratkaisuun, että omaishoitajille maksettavan hoitopalkkion tulee olla veroton korvaus. Tätä ratkaisua perustelee myös se, että omaishoitajana toimiminen on vaativaa ja sitoo omaishoitajia ympärivuorokautisesti. Maksettava omaishoidon palkkio on laissa säädetty vähimmäistasoltaan 300 euroon kuukaudessa, ja omaishoidon palkkioon kohdistuu eläkkeensaaja-omaishoitajan verotuksessa noin 50 %:n vero. Tämä on erittäin suuri epäkohta.

Tuloverolain 106 §

Tässä aloitteessa ehdotetaan kunnallisverotuksen perusvähennyksen korottamista 2 200 eurosta 3 000 euroon vuoden 2010 verotuksesta alkaen. Tasoa tulisi tästä eteenpäin korottaa edelleen.

Hallituskaudella tapahtuneet sinänsä mittavat veronkevennykset painottuvat suurituloisiin, eivät vain euromääräisesti, vaan myös prosentuaalisesti. Kaiken lisäksi veronkevennyksistä eivät hyödy ne, jotka saavat äitiyden, työttömyyden tai muun syyn takia palkkatulon sijaan saatavaa etuutta. Nämä palkkatulon sijaan tulleet tulot ovat jo sinänsä pienempiä kuin niiden pohjana olleet palkkatulot. Kuitenkin etuustuloja verotetaan ankarammin, kuin jos ne olisivat palkkatuloja.

Hallituksen veronkevennykset eivät hyödytä niitä, jotka saavat palkkatulon sijaan tulleita etuustuloja.

Vasemmistoliitto esittää oikeudenmukaisempaa tulonjakoa. Verotuksen osalta sen osatekijöinä ovat:

• kaikkien alle 10 000 euron vuositulojen vapauttaminen verosta niin, että ensi vaiheessa kunnallisverotuksen perusvähennys nostetaan 2 200 eurosta 3 000 euroon
• pääomatulojen verottaminen palkkatulojen tapaan
• suurimpien tulojen veronkevennyksen toteuttaminen maltillisempana
• varallisuusveron käyttöönotto
• energiayhtiöille yhteiskunnan päätösten perusteella kertyvän ylimääräisen voiton (ns. windfallvoitto) verottaminen.

Verotuksen muuttaminen on vain yksi puoli oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa. Toinen puoli on etuuksien tason korottaminen. Vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa perusturvan etuuksien yhtenäistämistä ja korottamista täyden kansaneläkkeen tasolle, mitä tasoa edelleen korotettaisiin.