Alkoholi on liikenteen suurimpia vaaratekijöitä, ja kuljettajien päihteiden käytön vähentäminen on keskeinen osa liikenneturvallisuustyötä. Rattijuoppo on osallisena noin joka neljännessä kuolemaan johtaneessa tieliikenneonnettomuudessa. Päihdeonnettomuuksia ei viime vuosina ole onnistuttu vähentämään samassa suhteessa kuin muita liikenneonnettomuuksia, joten alkoholin osuus onnettomuuksissa on kasvanut.

Rattijuopumuksesta kärähtäneistä joka kolmas on rikoksen uusija. Alkoholin suurkuluttajia rattijuopoista on peräti 60 %, ja kolmanneksella rattijuopoista on sairaudeksi luokiteltava päihdeongelma. Huolestuttavaa on lisäksi se, että 18—19-vuotiaat nuoret ajavat alkoholin vaikutuksen alaisina yli kaksi kertaa useammin kuin kaikki kuljettajat keskimäärin.

Yhtenä puuttumiskeinona lisääntyviin rattijuopumuksiin on harkittava pakollista hoitoonohjausta ainakin kaikille törkeästä rattijuopumuksesta kärähtäneille eli 1,2 promillea ylittäneille sekä rattijuopumuksen uusijoille eli 0,5 promillen rajan toistuvasti ylittäneille. Koska peräti kolmanneksella rattijuopoista on sairaudeksi luokiteltava päihdeongelma, tulisi tehokas hoitoonohjaus laskemaan rattijuopumustapauksia.

Hoitoonohjaus on tehokkainta ennen varsinaisen alkoholiongelman syntyä. Varsinkin nuorelle olisi ainoastaan hyvä, että hänet ohjattaisiin kärähtämisen jälkeen heti hoitoon, vaikkei alkoholiongelmaa välttämättä olisi. Tässä olisikin hyödynnettävä sitä inhimillistä tekijää, että nuoret ja ensikertalaiset ovat herkimpiä ohjeille. Mikäli rattijuoppo ohjataan välittömästi kärähtämisen jälkeen hoitoon, kasvaa todennäköisyys rattijuopon havahtumiseen siihen, että asiat eivät ole elämässä kohdallaan. Pakollinen hoitoonohjaus voisi siis olla tehokkainta ikäryhmässä, jossa rattijuoppojen määrä on suurimmillaan.