LAKIALOITE 83/2008 vp

LA 83/2008 vp - Merja Kyllönen /vas ym.

Tarkistettu versio 2.0

Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloite on osa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ehdottamaa toimeentuloturvan vähimmäisetuuksien yhtenäistämistä ja tuloköyhyyden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipoliittista linjausta. Vähimmäisturvan osalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa perusturvan etuuksien yhtenäistämistä ja korottamista tällä hetkellä yksinäiselle tarkoitetun täyden kansaneläkkeen tasolle verottomana. Lisäksi ehdotamme, että näin korotettuja vähimmäisturvaetuuksia ja kansaneläkettä edelleen korotettaisiin 100 eurolla kuukaudessa 1.7.2009 lukien.

Aloitteessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista osana toimenpidekokonaisuutta, jolla ns. köyhyysloukkuja pyritään purkamaan ja lisäämään työstä saatavien ansiotulojen käteen jäävää osaa samalla, kun perhe on vähimmäisetuuksien saaja.

Tällä hetkellä työmarkkinatuki on tarveharkintainen, mikä merkitsee sitä, että saajan ja hänen puolisonsa tai avopuolisonsa tulot pienentävät työttömän työmarkkinatukea. Jos vanhempien kanssa samassa taloudessa asuva työtön ei täytä työssäoloehtoa, vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen. Tuki maksetaan silloin osittaisena, ja se on 50 % tuesta, jonka saaja muutoin saisi.

Voimassa olevassa laissa työmarkkinatuki pienenee, jos avo- tai aviopuolison palkkatulot ylittävät 536 euroa kuukaudessa. Tämän ylittävät puolison tulot vähentävät työmarkkinatukea.

Lisäksi työmarkkinatuki pienenee, jos puolison palkkatulot ja työttömän omat pääomatulot ylittävät 848 euroa kuukaudessa, ja lakkaa kokonaan, kun puolisoiden yhteenlasketut tulot ovat enemmän kuin 1 878 euroa. Tulorajaa korotetaan 106 eurolla jokaisesta huollettavana olevasta alle 18-vuotiaasta lapsesta. Työmarkkinatuki pienenee siten, että tuesta vähennetään 50 prosenttia tulorajan ylittävistä puolison palkka- ja työttömän omista pääomatuloista. Perheettömällä täydestä työmarkkinatuesta vähennetään 75 prosenttia tulojen 253 euroa kuukaudessa ylittävästä osasta. Vähennys lasketaan kuukausitasolla.

Jos työmarkkinatuen hakijan puolison palkkatulot ovat tulonhankkimiskustannusten vähentämisen jälkeen 1 800 euroa kuukaudessa bruttona ja perheessä on kaksi alle 18-vuotiasta lasta, niin tarveharkinta alentaa perheellisen täyden työmarkkinatuen 673,59 kuukaudessa (31,33 euroa/pv x 21,5) tasolle 572 euroa.

Perheet, joissa joku perheen jäsenistä saa työmarkkinatukea, saavat usein myös asumis- ja toimeentulotukea. Asumistuki ja toimeentulotuki ovat niin ikään tarveharkintaisia ja tulosidonnaisia. Tarveharkinnan voimakas päällekkäisvaikutus syntyy korkeiden asumiskustannusten alueilla ja siellä erityisesti lapsiperheissä.

Tehdyissä selvityksissä on havaittu, että useiden etuuksien tarveharkinnan yhteisvaikutus johtaa lopputulokseen, jossa työllistymisestä koituva bruttomääräinen tulonlisäys tietyllä tuloalueella (1 650—2 190 euroa) ei tuo laisinkaan tai tuo vain hyvin vähäisessä määrin käteen jäävää lisähyötyä tarveharkintaisten etuuksien vähenemisen ja verotuksen pienentäessä perheen kokonaistuloja. Tähän vaikuttaa jossain määrin se, kuinka suuret perheen asumiskustannukset ovat ja paljonko perhe saa asumistukea.

Puolison tuloihin sidottu tarveharkinta ei sovi yhteen työttömyysturvan yksilöllistä perusoikeutta turvaavan luonteen kanssa. Tuen leikkaaminen työmarkkinatukea saavan omien pääomatulojen perusteella kohtelee työmarkkinatuen saajia ansiosidonnaisella turvalla olevia ankarammin. Ansiosidonnaisella turvalla olevien etuutta ei leikata päivärahan saajan omien pääomatulojen perusteella.

Aloitteen kustannukset on arvioitu noin 21 miljoonaksi euroksi, kun otetaan huomioon muutoksen tuottama verotulojen lisäys (10 milj. euroa).

PERUSTELUT

Nykytila

Työmarkkinatuen saajan työmarkkinatukea pienentävät hänen puolisonsa tulot 180 työmarkkinatukipäivän jälkeen silloin, kun työmarkkinatukea saadaan työttömyyspäivärahan enimmäisajan (500 päivää) jälkeen. Tarveharkinnasta on vapautettu 55 vuotta täyttäneet työttömät, jotka ovat työttömiksi joutuessaan täyttäneet palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehdon, sekä työttömät siltä ajalta, jolloin he osallistuvat työvoimapalveluista annetun lain mukaiseen koulutukseen, työharjoitteluun, työelämävalmennukseen, työkokeiluun, kuntoutukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan.

Aloitteemme tiedot perustuvat Kelassa tehtyyn selvitykseen (Honkanen, P. 2006. Työttömien perusturvan ongelmia) ja siinä esiintyviin Kelan rekisteritietoihin syyskuulta 2005. Näiden tietojen mukaan sellaisia työmarkkinatuen saajia, joilta tarveharkinta oli vähentänyt työmarkkinatukea mutta ei ollut poistanut sitä kokonaan, oli yhteensä 6 629 tuensaajaa. Rekisteritiedoista ilmenee, että näistä 6 041:llä oli tarveharkintaan vaikuttavia puolison tuloja ja edelleen että heistä 3 169:llä oli myös työmarkkinatuen lapsikorotukseen oikeuttavia alaikäisiä lapsia.

Johtopäätös on se, että noin 6 000 työmarkkinatuen saajaa on sellaisessa tilanteessa, jossa työmarkkinatuen tarveharkinta yhdessä verotuksen ja mahdollisesti asumistuen kanssa aiheuttaa varsin korkean efektiivisen marginaalisen veroasteen. Korkean marginaalisen veroasteen todennäköisyys on suuri etenkin noin 3 000 lapsiperheessä, sillä silloin perhe on varmimmin oikeutettu myös asumistukeen.

Pykäläperustelut

7 luvun 1 §:n (Oikeus työmarkkinatukeen) 1 momentin 3 kohdan ja 2 §:n (Työmarkkinatukeen oikeutettu) 1 momentin 8 kohdan poistaminen.

Ehdotamme työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista (7 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 §:n 1 momentin 8 kohdan poistaminen). Tämän vuoksi oikeutta työmarkkinatukeen koskevista säännöksistä on poistettava edellytys, jossa etuus sidotaan taloudellisen tuen tarpeeseen.

7 luvun 3 §. Työmarkkinatuki työvoimapoliittisen toimenpiteen aikana.

Koska ehdotamme tarveharkinnan poistamista kaikilta, säännöksessä ei enää tarvita viittausta poikkeustapauksiin, jolloin tarveharkintaa ei edellytetä.

9 luvun 3 ja 4 §:n kumoaminen.

Koska ehdotamme tarveharkintasääntelyn poistamista laista, ehdotamme säännösten kumoamista.

9 luvun 5 §. Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa.

Säännöksessä todettaisiin, että työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa.

9 luvun 6 §:n (Osittainen työmarkkinatuki) kumoaminen.

Ehdotamme pykälän kumoamista. Nykyisen säännöksen mukaan työmarkkinatuki on 50 prosenttia 1 §:n 1—3 momentin ja 3—5 §:n mukaisesti lasketusta työmarkkinatuesta, jos työnhakija asuu vanhempiensa taloudessa eikä ole täyttänyt työssäoloehtoa. Tästä on säädetty eräitä poikkeuksia. Säännös kietoutuu oleellisesti työmarkkinatuen tarveharkintasääntelyyn.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki

työttömyysturvalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun työttömyysturvalain (1290/2002) 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 §:n 1 momentin 8 kohta sekä 9 luvun 3, 4 ja 6 §, sellaisena kuin niistä on 9 luvun 3 § osaksi laissa 576/2007, sekä

muutetaan 7 luvun 3 §:n 1 momentti ja 9 luvun 5 § seuraavasti:

7 luku

Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset

3 §

Työmarkkinatuki työvoimapoliittisen toimenpiteen aikana

Työmarkkinatukea maksetaan siihen oikeutetulle henkilölle ajalta, jona hän osallistuu työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 luku

Työmarkkinatuen määrä ja kesto

5 §

Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa

Työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa.

_______________

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .