PERUSTELUT

Taistelussa harmaata taloutta vastaan laadittiin vuoden 2007 alusta voimaan saatettu tilaajavastuulaki (virallinen nimi: Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä [1233/2006]).

Tilaajavastuulain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa (1 §).

Tilaajavastuulaissa tarkoitettuja tilaajia ovat yritykset ja julkisoikeudelliset yhteisöt, jotka käyttävät vuokrattuja työntekijöitä tai alihankintasopimukseen perustuvaa työvoimaa. Tilaajia ovat kaikki elinkeinonharjoittajat, jotka ovat velvollisia tekemään perusilmoituksen elinkeinotoimintansa aloittamisesta. Tilaaja voi olla myös ulkomainen yritys toimiessaan Suomessa.

Laki sinällään on oikeansuuntainen, mutta tässä muodossaan riittämätön niin työntekijän palkka-, sosiaali- ja eläketurvan kuin myös valtion verotulojen valvonnan kannalta. Yritykset niin sanotusti ketjuttavat työtä eri alihankkijoille (aliurakoitsijoille), eikä kenelläkään ole kokonaisvastuuta palkoista, palkan sivukuluista, eläkemaksuista ja veron ennakonpidätyksistä. Pyrimme tällä lakialoitteella korjaamaan nykyisen tilaajavastuun suurimpia epäkohtia.

Erityisen ongelman muodostaa EU-maiden välillä liikkuvien ns. lähetettyjen työntekijöiden työehtojen sekä vuokratyössä olevien työehtojen valvonta, joiden tehostamisessa tilaajavastuulla tulisi olla oleellinen merkitys. Lähtökohtaisesti Suomessa tehtävään työhön tulee soveltaa suomalaisia työehtoja voimassa olevien sopimusten mukaan. Sopimuksen mukainen palkkaus, palkoista perittävät sivukulut ja eläkemaksut sekä veron ennakonpidätykset muodostavat vastuukokonaisuuden, jonka valvonta varsinkin alihankintaketjutetuissa töissä on nykyisin erittäin puutteellinen.

Lakialoitteessa alihankinnan sopimusketjulla tarkoitetaan samaa kuin nykyisessä työturvallisuuslain 49 §:ssä. Sen mukaan työpaikalla, jolla yksi työnantaja käyttää pääasiallista määräysvaltaa ja jolla samanaikaisesti tai peräkkäin toimii useampi kuin yksi työnantaja tai korvausta vastaan työskentelevä itsenäinen työnsuorittaja siten, että työ voi vaikuttaa toisten työntekijöiden turvallisuuteen tai terveyteen (yhteinen työpaikka), on työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen kunkin osaltaan ja riittävällä keskinäisellä yhteistoiminnalla ja tiedottamisella huolehdittava siitä, että heidän toimintansa ei vaaranna työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä.

Lakialoitteen ehdotukset

1 Kulkulupa pakolliseksi rakennustyömaille ja osaksi tilaajan vastuuta

5 §:n uusi 7 momentti.

Ehdotamme uudessa momentissa säädettäväksi, että tilaajavastuulain 2 §:ssä tarkoitetun tilaajan on huolehdittava siitä, että kaikilla tämän lain tarkoittamilla työ- tai toimipaikoilla on jokaisella siellä työskentelevällä työ- tai toimipaikoilla liikkuessaan näkyvillä henkilön yksilöivä kuvallinen tunniste (kulkukortti), siten kuin siitä on tarkemmin säädetty työturvallisuuslain 52 a §:ssä (1199/2005). Tunnisteesta on käytävä ilmi, onko työ- tai toimipaikalla työskentelevä työsuhteessa oleva työntekijä vai itsenäinen työnsuorittaja. Työntekijän tunnisteessa tulee olla työnantajan nimi.

Tässä tilaajan velvollisuus kulkukortin valvontaan koskee sellaista työnantajaa, joka käyttää vuokrattua työntekijää tai jonka Suomessa olevissa työtiloissa tai Suomessa olevassa työkohteessa työskentelee työntekijä, joka on tilaajan kanssa alihankintasopimuksen tehneen työnantajan palveluksessa ja jonka työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyviin kuljetuksiin.

Lisäksi tilaajan velvollisuus kulkukortin valvontaan koskee rakentamisessa ja rakentamiseen liittyvässä korjaus-, hoito- ja kunnossapitotoiminnassa rakennuttajina toimivaa tilaajaa tai pääurakoitsijaa.

Säännöksen lisääminen tilavastuulain 5 §:ään merkitsee sitä, että mikäli tilaaja ei valvo kuvallisen henkilötunnisteen käyttöä yhteisellä rakennustyömaalla, tilaaja voidaan tuomita velvollisuuden rikkomisesta laiminlyöntimaksuun. Jäljempänä esitämme myös seuraamusten tiukentamista.

Tällä hetkellä rakennustyömaalla työtä tekeville annettava työmaakohtainen kulkulupa on alan itsensä luoma käytäntö pimeän työn torjumiseksi. Parhaimmillaan järjestelmä toimii silloin, kun tilaajan vaatimuksesta kaikkien työmaalla toimivien yritysten työntekijöiden osalta ylläpidetään ajantasaista kulkulupaluetteloa. Tällöin seuranta ulottuu kaikkeen työmaalla tapahtuvaan alihankintatyöhön, ja kulkulupakäytännön pimeää työtä torjuva vaikutus kohdistuu koko urakointiketjuun.

Valitettavasti tätä rakennusalan järjestöjen suositusta ei kaikilla työpaikoilla noudateta. Tästä kertoo Olkiluodon ydinvoimatyömaan esimerkki, jossa työsuojelutarkastajien tekemässä valvontaiskussa ilmeni 20 sellaista yritystä ja näiden työntekijää, joiden ei tiedetty toimivan työmaalla laisinkaan.

Voimassa olevan työturvallisuuslain 52 a §:n mukaan (1199/2005) yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevältä henkilöltä vaaditaan kuvallinen tunniste. Säännöksen mukaan yhteistä rakennustyömaata johtavan tai valvovan rakennuttajan on huolehdittava siitä, että jokaisella siellä työskentelevällä on työmaalla liikkuessaan näkyvillä henkilön yksilöivä kuvallinen tunniste. Tunnisteesta on käytävä ilmi, onko työmaalla työskentelevä työsuhteessa oleva työntekijä vai itsenäinen työnsuorittaja. Työntekijän tunnisteessa tulee olla työnantajan nimi.

Tunnistetta ei kuitenkaan tarvitse olla:

1. tilapäisesti tavaraa työmaalle kuljettavalla;
2. sellaisella työmaalla työskentelevällä, jossa rakennusta tai sen osaa rakennetaan tai korjataan rakennuttajana olevan yksityishenkilön omaan käyttöön.

2 Työn tilaaja ja pääurakoitsija yhteisvastuullisiksi alihankintaketjun kaikkien yritysten palkka- ja sivukuluvelvoitteista

Uusi 5 a §. Solidaarinen ketjuvastuu alihankinnassa palkoista ja palkan sivukuluista.

Ehdotamme tällä lakialoitteella tilaajavastuulakiin uusia säännöksiä, joiden mukaan tilaaja ja pääurakoitsija olisivat yhteisvastuullisesti eli solidaarisesti aliurakoitsijan kanssa vastuussa koko urakkaketjun yritysten työntekijöiden palkkasaatavista, palkan sivukuluista (viranomaisille), työeläkemaksuista (vakuutusyhtiöille) ja ennakkoperintälain mukaisesti ennakkoveroista (verottajalle). Lakialoitteen mukaan tilaaja ja alihankinnan pääurakoitsija vastaa yhteisvastuullisesti (solidaarinen vastuu) kaikkien työturvallisuuslain (738/2002) 49 §:ssä tarkoitetulla yhteisellä työpaikalla sopimusketjussa toimivien yritysten velvoitteista tilittää asianomaisille tahoille yritysten palveluksessa olevien työntekijöiden palkat, sosiaaliturvamaksut, työttömyysvakuutusmaksut, työeläkemaksut ja ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys ennakonpidätyksen alaisista palkoista. Suorituksen tehneellä tilaajalla tai pääurakoitsijalla on takautumisoikeus urakkaketjun muihin yhteisvastuullisiin nähden siltä osin, kuin hän on suorittanut erääntynyttä saatavaa yli oman osuutensa ja hänen suorituksensa on vähentänyt näiden muiden suoritukseen velvollisten velkaa.

3 Vuokratyössä käyttäjäyritys ja työvoiman vuokrausyritys yhteisvastuullisiksi vuokrausyrityksen palkka- ja sivukuluvelvoitteista

Uusi 5 b §. Solidaarinen vastuu vuokratyössä vuokratun työntekijän palkoista ja palkan sivukuluista.

Ehdotamme tällä lakialoitteella tilaajavastuulakia muutettavaksi niin, että vuokratyövoimaa käytettäessä käyttäjäyritys vastaa yhteisvastuullisesti (solidaarinen vastuu) työvoiman vuokrausyrityksen kanssa vuokrausyrityksen velvoitteista tilittää asianomaisille tahoille yrityksen palveluksessa olevien työntekijöiden palkat, sosiaaliturvamaksut, työttömyysvakuutusmaksut, työeläkemaksut ja ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys ennakonpidätyksen alaisista palkoista. Suorituksen tehneellä käyttäjäyrityksellä tai työvoiman vuokrausyrityksellä on takautumisoikeus muihin yhteisvastuullisiin nähden siltä osin, kuin hän on suorittanut erääntynyttä saatavaa yli oman osuutensa ja hänen suorituksensa on vähentänyt näiden muiden suoritukseen velvollisten velkaa.

4 Luottamushenkilöiden ja ammattiliittojen kanneoikeus lakiin

Ammattiliittojen kanneoikeus, silloin kun yrityksellä ei ole pyrkimystä sopimusten noudattamiseen, on perusteltua. Toimijoiden velvoite ilmoittaa tiedot verottajalle lisää myös valvonnan toteutumista.

6 §. Uusi 3 mom. Tietojen antaminen henkilöstön edustajille.

Ehdotamme uutena säännöksenä luottamushenkilöille ja työpaikalla edustettuina oleville ammattiliitoille asianosaisasemaa ja mahdollisuutta vaatia kanteella oikeudessa työnantajaa noudattamaan voimassa olevan tilaajavastuulain 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaisia velvoitteita toimittaa säännöksissä mainitut tiedot luottamusmiehelle tai luottamusvaltuutetulle taikka työsuojeluvaltuutetulle. Ilmoituksessa on selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, sopimuksen kesto ja sovellettava työehtosopimus tai keskeiset työehdot. Voimassa olevan tilaajavastuulain 6 §:n 2 momentin mukaan vuokratun työntekijän työnantajan on annettava 1 momentissa tarkoitetulle henkilöstön edustajalle vuokratun työntekijän ja hänen työnantajansa välisen, työntekijän palkkaan tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamista koskevan erimielisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot, jos työntekijä henkilöstön edustajan siihen valtuuttaa.

Ehdottamassamme uudessa momentissa määrättäisiin, että tämän pykälän 1 momentissa mainituille tahoille tai työpaikalla edustettuina oleville ammattijärjestöille syntyy asianosaisasema,

1. mikäli tietoja ei pyynnöstä huolimatta toimiteta asianomaiselle taholle tai
2. mikäli tiedoista ilmenee, että tilaaja, pääurakoitsija taikka aliurakoitsija on laiminlyönyt tämän lain mukaiset velvoitteensa,

ja oikeus tilaajan kotipaikan alioikeudessa vaatia tilaajalta, pääurakoitsijalta tai aliurakoitsijalta, tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuja oikeita tietoja tai lakien tai sopimusten mukaisten velvoitteiden täyttämistä.

5 Valvonnan ja seuraamusten tiukentaminen

Nykyiset lain seuraamukset ja rangaistuskäytäntö ovat liian lieviä muodostaakseen riittävän seuraamusuhan estää tilaajavastuun mukaisten velvollisuuksien rikkomisen.

Esitämme sanktioiden selvää korottamista sekä sitä, että toistuvasta välinpitämättömyydestä niin aliurakoitsija kuin tilaaja/pääurakoitsija asetetaan EU:n laajuiseen liiketoimintakieltoon.

Valvonnan lisääminen on ehdottoman tärkeää. Nykyisin työsuojelupiireillä on käytettävissään kymmenkunta henkilöä tähän tehtävään. Määrää on lisättävä merkittävästi, jotta valvonta on tehokasta ja laiminlyöntimaksut tulevat ajallaan määrättäviksi.

9 §:n 1 momentti. Laiminlyöntimaksu. (Peruste).

Ehdotamme nykyiseen pykälään lisättäväksi sen, että laiminlyöntimaksu voitaisiin määrätä nykyisen 5 §:n 1 momentin 1 kohdan selvitysvelvollisuuden laiminlyöntitilanteiden lisäksi myös, jos ehdottamaamme uutta 5 §:n 7 momentin valvontavelvollisuutta (= kuvallisten henkilökorttien valvonta ja työntekijöiden luettelointi) ei noudateta taikka jos 6 §:n velvoitteet (= velvollisuus toimittaa tiedot luottamushenkilöille ja työpaikalla toimiville ammattiliitoille) jätetään noudattamatta.

Tällä ehdotuksella saatetaan tilaajan kulkukortin valvontavelvollisuuden laiminlyöminen, alihankintaketjussa tai vuokratyössä noudatettavien työehtojen laiminlyöminen tai laiminlyönti luottamushenkilölle tai ammattiliitolle kuuluvien tietojen antamisessa laiminlyöntimaksun ja näin sanktiouhan piiriin.

Sanktiouhka laajenisi nykyisestä, joka tällä hetkellä koskee vain lain 5 §:n selvitysvelvollisuuden laiminlyöntitilanteita (1 momentin 1 kohta = selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain [1118/1996] mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverolain [1501/1993] mukaiseen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin).

9 §:n 2 momentti. (Laiminlyöntimaksun määrä).

Ehdotamme säännöksen 2 momentin laiminlyöntimaksujen korottamista nykyisestä (vähimmäismäärä 1 500 euroa ja enimmäismäärä 15 000 euroa) niin, että vähimmäismäärä olisi 10 000 euroa ja enimmäismäärä olisi 50 000 euroa. Hallituksen käsittelyssä olevassa ehdotuksessa näihin maksuihin ehdotetaan 100 euron korotusta (HE 172/2010 vp).

Uusi 10 a §. Liiketoimintakiellon määrääminen.

Ehdotamme lakiin säännöstä liiketoimintakiellon määräämisestä. Ehdotuksen mukaan, joka toistuvasti on määrätty edelleen 10 §:n mukaan maksamaan lain 9 §:ssä tarkoitettua laiminlyöntimaksua eikä aluehallintoviranomaisen huomautuksesta huolimatta noudata tämän lain 5 ja 6 §:n säännöksiä, on tuomittava liiketoimintakiellosta annetun lain (1095/1985) 1 §:n mukaiseen liiketoimintakieltoon saman lain 18 §:n mukaisessa toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Aluehallintoviranomaisen on, saattaakseen liiketoimintakieltoa koskeva asia yleisen alioikeuden ratkaistavaksi, ilmoitettava asiasta alueellisesti toimivaltaiselle syyttäjäviranomaiselle tai Valtakunnansyyttäjävirastolle. Liiketoimintakielto sisältää kiellon toimia Suomessa myös ulkomailta käsin.

12 §:n 2 momentti. Valvonta.

Ehdotamme pykälän 2 momenttia muutettavaksi niin, että Tilaajan on ilman eri pyyntöä toimitettava työsuojeluviranomaisille selvitysvelvollisuuteen liittyvät asiakirjajäljennökset. Jos tarkastaja havaitsee, että edellytykset laiminlyöntimaksun määräämiselle ovat olemassa, hänen on saatettava asia välittömästi työsuojelupiirin työsuojelutoimiston ja veroviranomaisten käsiteltäväksi. Jos työsuojeluviranomaiselle on tehty ilmoitus siitä, että selvitysvelvollisuutta epäillään rikotun, työsuojelupiirin työsuojelutoimiston on käsiteltävä asia kiireellisenä (muutokset kursiivilla).

Nykyisen 12 §:n 2 momentin mukaan "Työsuojeluviranomaisilla on pyynnöstä oikeus saada tilaajalta nähtävikseen selvitysvelvollisuuteen liittyvät asiakirjat ja tarvittaessa jäljennökset niistä. Jos tarkastaja havaitsee, että edellytykset laiminlyöntimaksun määräämiselle ovat olemassa, hänen on saatettava asia välittömästi aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Jos työsuojeluviranomaiselle on tehty ilmoitus siitä, että selvitysvelvollisuutta epäillään rikotun, aluehallintoviraston on käsiteltävä asia kiireellisenä." Viranomaisten on nykyisin oltava itse aktiivisia saadakseen tilaajavastuulain valvonnan mahdollistavat asiakirjat. Tehtävä on kohtuuton, sillä hallitus vähentää valtion tuottavuusohjelman nimissä jatkuvasti myös työsuojelun henkilöstöä.