PERUSTELUT

Vuonna 1998 toimeentulotuen saantiehtoja kiristettiin vaatimalla, että perusosalla pitää kattaa myös 7 % asumiskuluista. Tällä on rahallisesti sitä suurempi vaikutus, mitä suuremman asunnon perhe tarvitsee, eli lapsiperheet ja perheet, joissa asuu useampi sukupolvi yhdessä, kärsivät tästä tehdystä leikkauksesta eniten.

Toimeentulotukiuudistuksen tavoitteena oli leikata toimeentulotukikustannuksia, mutta karsimiseen lähdettiin väärästä päästä, ja uudistuksen tavoitteet olivat leikkausten suhteen epärealistisia. Leikkauksen jälkeen moni putosi tuen piiristä, mutta samalla se syvensi monen yksinäisen ja perheen köyhyyskierrettä. Ensisijaisia tukia korottamalla olisi päästy samanlaiseen vähenemään ja samalla vapautettu sosiaalityöntekijöitä toimeentulotukien myöntämisestä kuntouttavaan ja ennalta ehkäisevään hoitotyöhön. Nyt muutoksella vaikeutettiin kaikkein pienituloisimpien asemaa yhteiskunnassamme. Harkinnanvarainen toimeentulotuki, joka tällaisissa tilanteissa voisi kompensoida tilannetta, on nykyisin niin marginaalinen, että sen avulla asiaa ei voida korjata.

Samassa yhteydessä toimeentulotukitasoa laskettiin kaksi- tai useampilapsisilla perheillä: perusosa on toisesta lapsesta viisi prosenttiyksikköä ja kolmannesta ja kustakin seuraavasta lapsesta kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin ensimmäisen lapsen vastaava tukiosuus. Tällä kiristettiin merkittävästi useampilapsisten perheiden toimeentuloa silloin, kun he joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Käytettävissä olevien tulojen menetys on lakimuutoksen osalta ollut lapsiperheillä muita kotitaloustyyppejä suurempi. Leikkauksen perusteena oleva ajattelu useampilapsisen perheen saamasta skaalahyödystä ontuu myös, koska perhekoon kasvaessa menotkin kasvavat, kun tarvitaan esim. tilavampi asunto ja auto.

Olemassa olevaa lakia olisi korjattava poistamalla sen 7 §:n 2 momentista asumiskustannusten omavastuuosuutta koskeva määräys. Tästä muutoksesta aiheutuu kustannuksia yhteensä noin 42 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi olisi poistettava useampilapsisten perheiden toimeentulonormeihin tehtävä 9 §:n 3 momentin leikkaus, jonka arvioitu kustannusvaikutus olisi noin 5 miljoonaa euroa vuodessa.