PERUSTELUT

EU-määritelmän mukainen suhteellinen köyhyys on maassamme lisääntynyt jatkuvasti. Suhteellinen köyhyys määritellään kykenemättömyydeksi saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti odotettua, minimiksi katsottua elintasoa tai säädyllistä elämää taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. EU-määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä ovat sellaisissa kotitalouksissa asuvat, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin maan mediaanitulosta.

Erilaisia köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on toteutettu useita 2000-luvulla. Panostuksen pienuudesta johtuen ne eivät ole kuitenkaan tuottaneet riittävää parannusta köyhimpien tilanteeseen. Suhteellinen köyhyys ja lapsiköyhyys ovat lisääntyneet kuluneen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Suomalaisten tuloerot ovat lisääntyneet, ja tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus on lieventynyt. Sosiaaliturvauudistusta valmistelleen Sata-komitean mukaan vähimmäisturvan taso on jäänyt jälkeen jopa kolmanneksen yleisestä tulokehityksestä. Stakesin tutkimusten mukaan vuonna 1994 suhteellinen köyhyysaste oli 6 prosenttia ja lapsiköyhyysaste 4 prosenttia. Vuonna 2005 köyhyysaste oli kasvanut 12,3 prosenttiin ja lasten kohdalla köyhyysrajan alapuolelle jäi 11,6 prosenttia lapsista. Suhteellinen köyhyysaste koko väestöllä kaksinkertaistui tarkastelujaksolla, lasten kohdalla lähes kolminkertaistui. Jopa 28 prosenttia lapsiperheistä kokee tutkimuksen mukaan, että menojen kattaminen on hankalaa tai erittäin hankalaa.

Stakesin tutkimuksen mukaan suurimmassa köyhyysriskissä ovat yksin asuvat, yksinhuoltajataloudet ja yli kolmen lapsen lapsiperheet. Myös opiskelijoiden köyhyysriski on suuri. Suurin tarkemmin määritelty riskiryhmä on yksinasuvat nuoret naiset, joiden suhteellinen köyhyysaste on 46 prosenttia. Jos taas tarkastellaan perheen eniten tienaavien mukaan tilannetta, yli kuusi kuukautta työttömänä olleen perheen tärkeimmän elättäjän perheissä köyhyysriski on jopa 65 prosentilla.

2000-luvulla myös iäkkäiden kotitalouksien köyhyysasteet ovat lähteneet kasvuun, jopa 42 prosenttia kokee menojen kattamisen hankalaksi tai erittäin hankalaksi. Sata-komitealle asetettiin tavoitteeksi myös köyhyyden vähentäminen. Tähän komitea tähtää rakentamalla takuueläkejärjestelmän, jossa jokaiselle eläkeläiselle taataan 600—650 euron kuukausitulot. Toteutettava uudistus jättää vielä muut köyhyysrajan alapuolelle jäävät väestöryhmät köyhyyteen. Nostamalla toimeentulotuen perusosa 600 euroon, toteutetaan vastaava perustoimeentuloturvan uudistus myös muille kaikkein pienituloisimmille väestöryhmille. Lakiuudistuksen kokonaiskustannukset olisivat arvion mukaan noin 300 miljoonaa euroa.