Perustelut
Yleistä
Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle kaksi kirjelmää,
joista toinen koskee direktiiviehdotusta sisäpiirikaupoista
ja markkinoiden manipuloinnista määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista
(U 58/2011 vp) ja
toinen asetusehdotusta markkinoiden väärinkäytöstä (U 59/2011 vp).
Valtioneuvoston kirjelmistä ilmenee, että asetusehdotus
toimii kantasääntelynä direktiiviehdotukselle.
Koska ehdotukset liittyvät kiinteästi
samaan asiakokonaisuuteen, lakivaliokunta on käsitellyt
valtioneuvoston kirjelmiä yhdessä ja lausuu niistä seuraavaa.
Ehdotusten tavoitteena on tehostaa markkinoiden väärinkäytösten
torjuntaa ja lisätä kiinnijäämisriskiä yhtenäistämällä vähimmäissäännöksin
jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä.
Asetusehdotus sisältää säännökset
muun muassa sisäpiiritiedon ja markkinoiden manipuloinnin määritelmistä,
hallinnollisista seuraamuksista ja valvontaviranomaisen tutkintavaltuuksista.
Vähimmäissäännöksiä rikosoikeudellisista
seuraamuksista ehdotetaan sen sijaan annettaviksi erillisellä direktiivillä,
koska rikosoikeudellisista rangaistuksista ei voida unionissa säätää asetuksella.
Kyseessä on tällä toimialalla ensimmäinen
kerta, kun unionin lainsäädännössä annetaan
velvoitteita nimenomaan rikosoikeudellisista seuraamuksista.
Lakivaliokunta suhtautuu ehdotuksiin ja niiden tavoitteisiin
lähtökohtaisesti myönteisesti. Unionin
lainsäädäntöön nykyisin
sisältyvät sanktiovelvoitteet eivät ole
osoittautuneet riittäviksi sisäpiirikauppojen
ja markkinoiden manipuloinnin tehokkaaksi torjumiseksi. Kyseisten
väärinkäytösten tehokas torjunta
on tärkeää rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden
ja sijoittajien suojan parantamiseksi.
Määritelmät
Asetusehdotukseen sisältyy sisäpiiritietoa,
sisäpiirikauppoja ja markkinoiden manipulaatiota koskevat
määritelmät, jotka ovat keskeisiä sekä asetusehdotuksen
hallinnollisten seuraamusten että direktiiviehdotuksen
rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamisessa. Koska määritelmät
rajaavat moitittavan toiminnan alaa ja kyse on suoraan sovellettavasta
asetuksesta, määritelmien selkeydellä ja
tarkkuudella on olennainen merkitys.
Lakivaliokunta katsoo, että valtioneuvoston kannassa
on perustellusti kiinnitetty huomiota sisäpiiritiedon määritelmän
epätarkkuuteen ja tulkinnanvaraisuuteen ja näin
ollen sen täsmentämistarpeisiin.
Rahoitusmarkkinoilla ovat merkittävästi yleistyneet
erilaiset automatisoidut kaupankäyntimuodot, kuten algoritmikaupat
ja HFT-kaupat (high frequency trading). Saadun selvityksen mukaan
tietokoneistettuja kaupankäyntimuotoja käyttävät
niin arvopaperivälittäjät kuin ammatti-
tai instituutiosijoittajat. Vaikka kyseiset kaupankäyntimuodot
ovat laillisia, niihin voi liittyä markkinoita vääristäviä piirteitä.
Tämän vuoksi jo voimassa olevassa unionin sääntelyssä markkinoiden
manipulaatiota koskeva määritelmä on
laaja ja kattaa näin ollen myös automatisoidut
kaupankäyntimuodot. Nyt käsiteltävänä olevassa
asetusehdotuksessa määritelmää on
tältä osin tarkennettu mainitsemalla esimerkkejä kielletyistä menettelytavoista,
joissa toimeksiantoja lähetetään kauppapaikkaan
ilman tarkoitustakaan toteuttaa niitä. Tavoitteena on sen
sijaan häiritä tai viivästyttää kauppapaikan
kaupankäyntijärjestelmän toimintaa, vaikeuttaa
aitojen toimeksiantojen tunnistamista kaupankäyntijärjestelmässä tai
luoda harhaanjohtava kuva rahoitusvälineen aidosta tarjonnasta
tai kysynnästä.
Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että automatisoidut kaupankäyntimuodot ja mahdollisuus käyttää niitä markkinoita
vääristävästi on asetusehdotuksessa
otettu nimenomaisesti huomioon markkinoiden manipulaation
määritelmää tarkentamalla. Saadun
selvityksen mukaan unionissa on tarkoitus saada aikaan myös
muuta sääntelyä (direktiiviehdotus rahoitusvälineiden markkinoista),
jolla pyritään jo ennalta estämään
kyseisten kaupankäyntimuotojen haitallisia piirteitä asettamalla
velvollisuuksia muun muassa sijoituspalveluyrityksille ja kaupankäyntipaikoille.
Sääntelytoimien tiukentaminen on kannatettavaa.
On myös tärkeää, että säännösten
toimivuutta ja riittävyyttä automatisoitujen kaupankäyntimuotojen
haitallisten piirteiden torjunnassa jatkossa seurataan.
Hallinnolliset seuraamukset
Hallinnollisten seuraamusten tehostamista unionin tasolla voidaan
sinällään pitää tarpeellisena ottaen
huomioon, että nykyiset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Tärkeää on, että hallinnolliset
seuraamukset ovat ennaltaehkäiseviä, sillä vain
osa markkinoilla tapahtuvista väärinkäytöksistä on
rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Hallinnollisissa seuraamuksissa
tulisi ottaa huomioon myös se, että markkinoilla
tehtävillä väärinkäytöksillä saavutettavat
hyödyt voivat olla erittäin suuria.
Lakivaliokunta suhtautuu kuitenkin valtioneuvoston tavoin varauksellisesti
asetusehdotukseen sisältyviin hallinnollisten
taloudellisten seuraamusten enimmäismääriin,
jotka olisivat luonnollisten henkilöiden osalta 5 miljoonaa
euroa ja oikeushenkilöiden osalta 10 prosenttia yhtiön
edellisen vuoden kokonaisliikevaihdosta. Kyseiset enimmäismäärät
ovat erittäin korkeat ja poikkeavat merkittävästi
Suomen nykytilasta. Valiokunta katsoo, että hallinnollisissa
seuraamuksissa on otettava huomioon suhteellisuusperiaatteen vaatimukset
yhtä lailla kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia säädettäessä.
Asetusehdotuksen mukaan hallinnolliset seuraamukset ovat sovellettavissa
muun muassa silloin, kun henkilö ei anna toimivaltaisen
viranomaisen pyytämiä tietoja tai vastaa toimivaltaisen
viranomaisen esittämään kutsuun tulla
kuultavaksi. Valiokunta toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu itsekriminointisuoja,
joka tarkoittaa sitä, ettei rikoksesta epäiltyä saa
pakottaa eikä painostaa omalla toiminnallaan edistämään
syyllisyytensä selvittämistä. Itsekriminointisuojalla
on merkitystä myös hallinnollisia seuraamuksia
käytettäessä. Tämä on Suomen
lainsäädännössä otettu
huomioon, sillä finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008) säädetään
muun muassa, että luonnolliselle henkilölle ei
saa asettaa uhkasakkoa tietojenantovelvollisuuden tehosteeksi silloin,
kun henkilöä on aihetta epäillä rikoksesta
ja tiedot liittyvät rikosepäilyn kohteena olevaan
asiaan.
Rikosoikeudelliset seuraamukset
Direktiiviehdotus ei sisällä vähimmäissäännöksiä sisäpiirikaupoista
ja markkinoiden manipuloinnista määrättävien
rangaistusten tasosta, vaan rangaistukset jäävät
kansallisen harkinnan piiriin. Rangaistusten on kuitenkin oltava
tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Valiokunta pitää lähestymistapaa
kannatettavana, sillä sen avulla voidaan parhaiten varmistaa
kansallisten rikoslainsäädäntöjen
sisäinen johdonmukaisuus. Valiokunta on pitänyt
tätä näkökohtaa tärkeänä myös
muissa unionin rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevissa aiemmissa
säädösehdotuksissa (ks. mm. LaVL 13/2009 vp, LaVL 10/2010
vp ja LaVL 18/2010 vp).
On myös huomionarvoista, että Suomen lainsäädäntö vastaa
jo nykyisin varsin hyvin direktiiviehdotuksen velvoitteita. Muutostarpeet
liittyvät lähinnä sisäpiiritiedon
laittoman ilmaisemisen sekä markkinoiden vääristämisen
yrityksen kriminalisoimiseen. Toisaalta kriminalisointien soveltamisala
laajenisi sitä kautta, että asetusehdotus koskee
useampia markkinapaikkoja ja rahoitusvälineitä kuin
voimassaolevat säännöksemme. Tällainen
laajentaminen on sijoittajien suojan parantamiseksi kannatettavaa.
Rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten suhde
Koska ehdotukset liittyvät kiinteästi toisiinsa, neuvotteluissa
on kiinnitettävä erityistä huomiota
ehdotusten keskinäiseen suhteeseen. Tältä osin
merkityksellinen on erityisesti direktiiviehdotuksessa säänneltyjen
rikosoikeudellisten seuraamusten suhde asetusehdotuksessa säänneltyihin
hallinnollisiin seuraamuksiin. Merkille pantavaa on, että direktiiviehdotus
ja asetusehdotus eivät nykyisessä muodossaan selkeästi vaikuta
estävän sitä, etteikö samasta
teosta voitaisi määrätä sekä rikosoikeudellista
että hallinnollista seuraamusta. Tämä on
vastoin päällekkäiset rangaistukset kieltävää nk.
ne bis in idem -periaatetta, joka sisältyy Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimukseen ja velvoittaa unionia myös
Euroopan peruskirjan kautta. Tähän ongelmaan
on valtioneuvoston kannassa kiinnitetty perustellusti ja asianmukaisesti
huomiota. Lisäksi valiokunta korostaa valvonta-,
esitutkinta- ja oikeusviranomaisten keskinäisen tiiviin
ja varhaisen yhteistyön merkitystä päällekkäisten toimien
ja seuraamusten ehkäisemiseksi.
Direktiiviehdotuksen mukaan rikosoikeudelliset seuraamukset
koskevat vakavimpia tahallisia tekoja. Tämä on
valiokunnan mielestä kannatettava lähtökohta
ja on linjassa Suomessakin vallitsevan näkemyksen kanssa
siitä, että rikosoikeudelliset seuraamukset ovat
viimesijaisia hallinnollisiin seuraamuksiin nähden. Tähän nähden
hallinnollisten seuraamusten tulisi olla lähtökohtaisesti
rikosoikeudellisia seuraamuksia lievempiä. Kuten edellä on
todettu, asetusehdotukseen sisältyvät hallinnollisten
seuraamusten enimmäismäärät
ovat kuitenkin erittäin korkeita. On tärkeää,
että neuvotteluissa kiinnitetään
tähän huomiota.
Valvontaviranomaisen tutkintavaltuudet
Markkinoiden väärinkäytön
torjunnan tehostamiseksi asetusehdotuksessa ehdotetaan myös nykyistä tehokkaampia
tutkintavaltuuksia, jotka valvontaviranomaisella tulisi kansallisen
lainsäädännön mukaan vähintään
olla. Tehokkaita tutkintavaltuuksia voidaan sinällään
pitää kannatettavina, sillä niillä on
keskeinen merkitys kiinnijäämisriskin kannalta.
Tässä yhteydessä lakivaliokunta kiinnittää huomiota
ehdotuksiin, joiden mukaan valvontaviranomaisella tulisi olla saatuaan
ennakolta luvan kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilta valtuus
suorittaa kansallisen lainsäädännön
mukaisesti kotietsintä, joka kohdistuisi asiakirjojen takavarikoimiseen,
sekä valtuus pyytää televiestintäoperaattorin
tai sijoituspalveluyrityksen hallussa olevia puhelu- ja tietoliikennetietoja. Valiokunta
toteaa, että Suomessa valtuus suorittaa kotietsintä on
sekä voimassa olevan pakkokeinolain (450/1987)
että uuden 1.1.2014 voimaan tulevan pakkokeinolain (806/2011)
mukaan esitutkintaviranomaisella. Kilpailuvirastolla on
tosin kilpailulain (948/2011) mukaan oikeus
tehdä tarkastuksia muissa tiloissa kuin elinkeinonharjoittajan
liiketiloissa edellyttäen, että markkinaoikeus
on antanut tähän etukäteen luvan. Myös
valtuutta saada televalvontatietoja käyttää edellä mainittujen
pakkokeinolakien mukaan esitutkintaviranomainen, mutta lisäksi edellytetään
tuomioistuimen lupaa.
Edellä esitetty huomioon ottaen lakivaliokunta
pitää välttämättömänä,
että asetusehdotuksessa jätetään
riittävästi liikkumavaraa ja joustavuutta kansalliselle
harkinnalle sen suhteen, miten pakkokeinovaltuuksien käyttö viime kädessä järjestetään.
Näin voidaan parhaiten varmistaa paitsi unionin sääntelyn
tehokas toimeenpano myös kansallisten oikeusjärjestelmien
sisäinen johdonmukaisuus. Asetusehdotus mahdollistaa yhtenä vaihtoehtona
sen, että valvontaviranomainen voi saattaa asian toimivaltaisen
oikeusviranomaisen käsiteltäväksi. Suomen kannalta
on tärkeää varmistaa, että myös
esitutkintaviranomaisen käsiteltäväksi
saattaminen on mahdollista.
Tutkintavaltuuksien sääntely on hyvin perusoikeusherkkää.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, ettei
valvontaviranomaisen oikeudelle saada televalvontatietoja ole asetusehdotuksessa
asetettu edellytykseksi etukäteen saatavaa lupaa oikeusviranomaiselta.
Kuten edellä on todettu, Suomessa kyseinen valtuus edellyttää esitutkintaviranomaisenkin
käyttämänä tuomioistuimen lupaa.