Komission direktiiviehdotus koskee neljän EU:n kuluttajansuojadirektiivin muuttamista (neuvoston direktiivi 93/13/ETY kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista). Ehdotus liittyy komission samaan aikaan antamaan edustajankanteita koskevaan direktiiviehdotukseen (KOM (2018) 184 lopullinen), josta valtioneuvosto on laatinut erillisen kirjelmän (U 31/2018 vp). Lakivaliokunta käsittelee edustajankannetta koskevaa ehdotusta erillisessä lausunnossa.
Nyt käsillä olevan ehdotuksen tavoitteena on nykyaikaistaa unionin kuluttajansuojasäännöksiä ja tehostaa niiden täytäntöönpanoa. Sen merkittävin uutuus koskee kuluttajansuojasääntelyn rikkomuksia koskevia seuraamuksia. Lakivaliokunta käsittelee lausunnossaan erityisesti niihin liittyviä säännösehdotuksia.
Komissio ehdottaa, että laajamittaisissa rajat ylittävissä unionin kuluttajansuojasäännösten rikkomuksissa otetaan käyttöön sakko, joka on määrältään vähintään neljä prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi perusteet, jotka kansallisen viranomaisen on otettava huomioon mahdollista seuraamusta ja sen tasoa määrätessään. Perusteet koskisivat paitsi sakkoa myös muita seuraamuksia. Ehdotuksen pyrkimyksenä on luoda aiempaa tehokkaammat, oikeussuhteisemmat ja varoittavammat seuraamukset laajamittaisiin unionin kuluttajansuojasäännösten rikkomuksiin, sillä komission tekemien selvitysten mukaan jäsenvaltioiden säännökset kuluttajansuojasäännösten rikkomisista poikkeavat toisistaan ja seuraamukset ovat tasoltaan usein matalia.
Lakivaliokunta suhtautuu käsillä olevan ehdotuksen tavoitteisiin yleisesti ottaen myönteisesti. Unionin nykyisten seuraamuksia koskevien kuluttajansuojasäännösten tiukentamista voidaan pitää johdonmukaisena ottaen huomioon, että uuden kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöasetuksen (CPC-asetus) myötä kansallisilla valvontaviranomaisilla tulee olla riittävät keinot puuttua rajat ylittäviin rikkomuksiin. Seuraamusmaksua koskeva ehdotus ei myöskään merkitse periaatteellista uutuutta, sillä vastaavanlaisia seuraamusmaksuja on otettu unionissa käyttöön jo aiemmin muun muassa kilpailuoikeuden sekä arvopaperimarkkinoiden ja tietosuojan aloilla. Voidaan myös arvioida, että jo mahdollisuudella määrätä seuraamusmaksu kuluttajansuojasäännösten rikkomisesta on ennalta estävää vaikutusta. Lisäksi on perusteltua, että laajamittaisista rikkomuksista voidaan myös käytännössä tarvittaessa määrätä asianmukaiset ja oikeasuhtaiset seuraamukset. Tätä voidaan pitää tärkeänä paitsi kuluttajien myös toimialan välisen kilpailun kannalta, sillä laajamittainen kuluttajasäännösten rikkominen voi aiheuttaa vahinkoa ja haittaa myös asianmukaisesti toimiville elinkeinonharjoittajille.
Komission seuraamuksia koskevaan ehdotukseen sisältyy kuitenkin erinäisiä huolenaiheita. Valiokunnan asiantuntijakuulemisten valossa vaikuttaa tosin siltä, että valtioneuvoston kannassa huolenaiheisiin on kiinnitetty asianmukaista huomiota, mikä on valiokunnan mielestä myönteistä. Onkin tärkeää, että ehdotukseen pyritään jatkoneuvotteluissa saamaan muutoksia valtioneuvoston kannan mukaisesti.
Valtioneuvoston tavoin lakivaliokunta katsoo, että seuraamuksia koskevassa sääntelyssä on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että kansallisesti on mahdollista säätää seuraamuksista perustuslain mukaisesti. On siten olennaista, että seuraamussääntely on täsmällistä ja tarkkarajaista, jotta on selvää, millaisista rikkomuksista taloudellisia seuraamusmaksuja voidaan määrätä. Niin ikään seuraamusten tulee olla oikeassa suhteessa rikkomuksen laatuun ja vakavuuteen nähden. Saadun selvityksen mukaan muutettavat direktiivit sisältävät hyvin erilaisia ja erityyppisiä säännöksiä. Ei siten ole perusteltua, että minkä tahansa säännöksen rikkomisesta voisi seurata yrittäjän liikevaihtoon perustuva seuraamusmaksu. Ankaria seuraamusmaksuja tulisi myös lähtökohtaisesti käyttää viimesijaisesti. Niin ikään on tärkeää, että perusteet, jotka tulee ottaa huomioon seuraamusmaksun määräämisen ja maksun suuruuden arvioinnissa, ovat asianmukaiset ja riittävän monipuoliset. Samalla on aiheellista selvittää, miten kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet saavat käytännössä käyttöönsä tiedon niistä seikoista, jotka ovat merkityksellisiä seuraamuksista päätettäessä, sillä tähän liittyy epäselvyyksiä. Myös oikeusturvakeinot ja niiden tehokkuus ovat seuraamussääntelyssä olennaisia, joten niihin tulee ehdotuksessa kiinnittää asianmukaista huomiota.
Ehdotettu seuraamusmaksu on ehdotuksen mukaan oltava käytössä laajalle levinneissä rajat ylittävissä kuluttajasäännösten rikkomuksissa. Lakivaliokunnan mielestä on toissijaisuusperiaatteen kannalta perusteltua, että unionin tason sääntelyssä säädetään seuraamusmaksun enimmäismäärästä vain tällaisissa tapauksissa. Koska ehdotetut seuraamussäännökset asettavat vain minimitason, jäsenvaltiot voivat säätää seuraamusmaksusta laajemmin. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan seuraamusmaksujen käyttöönotto on kansallisesti parhaillaan jo harkittavana oikeusministeriön asettamassa työryhmässä.
Lopuksi lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuluttajalla on oltava oikeus yksilöllisiin oikeussuojakeinoihin, jos hän kärsii vahinkoa sopimattoman kaupallisen menettelyn, kuten aggressiivisen markkinoinnin, vuoksi. Sopimusperusteisiin oikeussuojakeinoihin on sisällyttävä vähintään oikeus päättää sopimus yksipuolisesti. Lakivaliokunta toteaa, että ehdotus merkitsee muutosta kansalliseen lainsäädäntöön, sillä oikeus päättää sopimus ennenaikaisesti on nykyisin vasta viimesijaisesti käytettävissä oleva keino. Ehdotettu oikeussuojakeino ei myöskään ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä ehdotuksen mukaan kuluttaja saisi oikeuden päättää sopimus ennenaikaisesti minkä tahansa säännöksen vastaisen menettelyn vuoksi. Näihin seikkoihin on jatkoneuvotteluissa aiheellista kiinnittää vielä huomiota.