Ehdotus

Komissio teki 22 päivänä joulukuuta 2005 ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä jäsenvaltioiden välillä. Puitepäätöksellä pyritään parantamaan erityisesti Euroopan unionin kansalaisille annettuja rikostuomioita koskevien tietojen vaihtoa. Sen tarkoituksena on varmistaa, että se jäsenvaltio, jonka kansalainen tuomittu on (kansalaisuusvaltio), säilyttää tiedot muissa jäsenvaltioissa rikosrekisteriin merkityistä tuomioista vastatakseen sen kansalaisten rikosrekisteritietoja koskeviin tiedusteluihin muista jäsenvaltioista. Puitepäätöksellä pyritään myös tietokoneistetun rikostuomiotietojen vaihdantajärjestelmän rakentamiseen ja kehittämiseen.

Unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa puitepäätöksellä korvattaisiin keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 1959 tehdyn yleissopimuksen 22 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1978 tehdyn lisäpöytäkirjan 4 artiklalla. Mainittujen sopimusmääräysten pohjalta rikosrekisteritiedot toimitetaan kansalaisuusvaltioon myös nykyisin. Voimassa olevien säännösten mukaan kansalaisuusvaltio voi toisaalta oman lainsäädäntönsä mukaisesti päättää, missä laajuudessa tiedot merkitään sen kansalliseen rikosrekisteriin ja koska tiedot sieltä poistetaan. Puitepäätösehdotus muuttaisi tätä järjestelmää sikäli, että sillä velvoitettaisiin säilyttämään tiedot edelleen toimittamista varten sellaisina kuin tuomiovaltio ne kansalaisuusvaltioon lähettää. Suomessa kansallisen rikosrekisterin rinnalle tai sen alaisuuteen olisi perustettava erillinen säilytysrekisteri, josta tietoa toimitettaisiin muihin jäsenvaltioihin.

Viimeaikaisissa neuvotteluissa ongelmalliseksi on osoittautunut erityisesti puitepäätösehdotuksen 5 artikla, joka koskee kansalaisuusvaltion velvollisuuksia säilyttää tietoa ja poistaa se rekisteristä. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa lähtökohtana oli se, että tuomiovaltion lainsäädäntö aina ratkaisisi sen, milloin tieto tulee rekisteristä poistaa. Tästä seuraisi, että jos säilytettävää tietoa muutetaan tuomiovaltiossa tai se poistetaan siellä ja tästä informoidaan kansalaisuusvaltiota 4 artiklan mukaisesti, on kansalaisuusvaltion tehtävä sekä säilytysrekisteriin että kansalliseen rikosrekisteriinsä vastaavat muutokset ja poistot. Kansalaisuusjäsenvaltio saisi siis käyttää vain tällä tavoin ajantasaistettua tietoa, riippumatta siitä, onko käyttötarkoitus kansallinen vai toimitetaanko tieto eteenpäin oikeusapupyynnön johdosta. Koska nykyjärjestelmässä kansalaisuusjäsenvaltio soveltaa omaa lainsäädäntöään tietojen poistamiseen, monet jäsenvaltiot ovat pitäneet komission ehdotusta ongelmallisena. Osa jäsenvaltioista on toisaalta kannattanut komission ehdotusta. Nykyisessä versiossa on esillä kompromissiehdotus, jonka mukaan rikosrekisteriin on tehtävä tuomiovaltion edellyttämät muutokset, jos kyse on tiedon säilyttämisestä edelleen lähetettäväksi. Vain tällä tavalla ajantasaistetut tiedot siis voitaisiin toimittaa eteenpäin muihin jäsenvaltioihin. Toisin sanoen artiklalla ei puututtaisi tietojen kansalliseen rekisteröintiin tai käyttämiseen.

Neuvotteluissa paljon keskustelua on herättänyt 11 artiklan 1 kohta. Kohta sisältäisi luettelon niistä tiedoista, jotka tuomiovaltion on aina toimitettava säilytettäväksi kansalaisuusvaltioon (ns. pakollisten tietojen luettelo). Kohdassa 1a olisi luettelo niistä tiedoista, jotka kansalaisuusvaltioon on toimitettava siinä tapauksessa, että tiedot merkitään tuomiovaltiossa rikosrekisteriin. Kohdassa 1b olisi luettelo harkinnanvaraisesti kansalaisuusvaltioon toimitettavista tiedoista. Osa jäsenvaltioista on kritisoinut sitä, että ehdotetun pakollisten tietojen luettelon mukaan tuomiovaltion olisi toimitettava kansalaisuusvaltioon tietoja laajemmin kuin se merkitsee omaan kansalliseen rikosrekisteriinsä.

Ehdotuksen 9 artiklan mukaan rikosoikeudenkäyntiä varten pyydettyjä henkilötietoja saa käyttää ainoastaan siinä oikeudenkäynnissä, jota varten niitä on pyydetty. Muita tarkoituksia varten pyydettyjä henkilötietoja saa niitä pyytänyt jäsenvaltio kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti käyttää vain niihin tarkoituksiin, joita varten tietoja on pyydetty, ja pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion asettamissa rajoissa. Mainituista rajoituksista huolimatta henkilötietoja voidaan kuitenkin käyttää, jos yleiseen turvallisuuteen kohdistuu välitön ja vakava uhka. Jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen katsoneet voivansa hyväksyä artiklan.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston kirjelmässä on selostettu voimassa olevia säännöksiä rikosrekisteritietojen vaihtamisesta ja puitepäätöksen suhdetta Suomen lainsäädäntöön.

Puitepäätöksen tarkoitusperiä voidaan valtioneuvoston mielestä edelleen pitää hyväksyttävinä ja kannatettavina. Olisi kuitenkin tärkeää, ettei luoda liian monimutkaista järjestelmää eikä myöskään järjestelmää, jonka perustamisesta jäsenvaltioille aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Puitepäätöksellä ei tulisi myöskään puuttua jäsenvaltioiden kansalliseen rikosrekisterijärjestelmään, vaan puitepäätöksen tulisi rajautua tilanteisiin, joilla on merkitystä ja lisäarvoa rikosoikeudellisen yhteistyön kannalta. Näistä syistä Suomi on neuvotteluissa tehnyt yleisen tarkasteluvarauman puitepäätökseen. Suomi on myös pitänyt tärkeänä sitä, että selvitetään puitepäätöksen suhde III pilarin tietosuojapuitepäätösehdotukseen.

Kun kyse on Suomen kansalaiselle muissa jäsenvaltioissa rikosrekisteriin merkityistä tuomioista, puitepäätöksen velvoitteista seuraisi se, että kansallisen rikosrekisterin rinnalle tai sen yhteyteen olisi perustettava erillinen säilytysrekisteri, jossa Suomen kansalaiselle muissa jäsenvaltioissa annettuja rikostuomioita koskevaa tietoa säilytettäisiin toimitettavaksi edelleen muihin jäsenvaltioihin. Tällaisen erillisen rekisterin perustaminen olisi käytännössä ainoa vaihtoehto puitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi, koska puitepäätös velvoittaa säilyttämään tietoja laajemmin kuin Suomen rikosrekisterilainsäädäntö eikä Suomen kansallista järjestelmää toisaalta ole perusteltua ryhtyä muuttamaan puitepäätöksen vuoksi.

Kun kyse on toisen jäsenvaltion kansalaiselle Suomen rikosrekisteriin merkittyjen tietojen lähettämisestä säilytettäväksi kansalaisuusvaltioon, valtioneuvoston näkemyksen mukaan tärkeää on erityisesti se, että 11 (1) artiklaan kirjatusta pakollisten tietojen luettelosta ei seuraa velvollisuutta rekisteröidä Suomen kansalliseen rikosrekisteriin muita tietoja kuin mitä sinne kansallisen lain mukaan merkitään. Valtioneuvoston mukaan puitepäätöksen velvoitteiden tulee rajoittua siihen, mikä on tärkeää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ajatellen. Suomi on neuvotteluissa perustellut kantaansa myös kustannusvaikutuksilla, joita ehdotuksesta voisi tältä osin seurata. Kaiken kaikkiaan puitepäätöksen kustannusvaikutukset ovat parhaillaan oikeusrekisterikeskuksessa selvitettävinä.