Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain muuttamisesta

8 luku. Vanhentumisesta

1 §. Syyteoikeuden vanhentuminen.

Pykälän 1 ja 2 momentti sisältävät syyteoikeuden vanhentumisen pääsäännöt. Pykälän 4 momentissa säädetään säännöksessä lueteltujen rikosten syyteoikeuden erityisistä vanhentumisajoista. Valiokunta ehdottaa 4 momenttiin kielellistä, pykälän momenttien keskinäistä suhdetta selventävää täsmennystä.

2 §. Syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen.

Pykälässä säädetään siitä, mistä ajankohdasta rikoksen syyteoikeuden vanhentuminen alkaa. Pykälän 1 momentti sisältää säännökset tekorikosten ja seurausrikosten, mutta ei laiminlyöntirikosten syyteoikeuden vanhentumisajan laskemisesta. Perusteluissa todetaan, että laiminlyöntirikosten vanhentumisajan alkaminen voidaan edelleen jättää oikeuskäytännön varaan. Perusteluissa mainitaan korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodelta 1984 (KKO 1984 II 15). Päätöksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva syyteoikeuden vanhentumisaika alkoi kulua vasta siitä päivästä, jona laiminlyöty ilmoitus tehtiin.

Mainittua korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä on arvosteltu. Se johtaa siihen, että varsinaisen laiminlyöntirikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika voi käytännössä olla rikoksen rangaistusasteikkoon nähden erittäin pitkä. Valiokunta katsoo, että laiminlyöntirikoksen vanhentumisajan alkamiskohdasta on syytä säätää laissa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan laiminlyöntirikoksen vanhentumisajan laskeminen alkaa siitä, kun teko olisi viimeistään tullut tehdä.

Pykälän 2 momentti koskee ns. jatkuvia rikoksia, joissa rikolliseen tekoon sisältyy lainvastaisen asiaintilan aikaansaamisen lisäksi sen ylläpitäminen. Ehdotettu säännös vastaa vakiintunutta käytäntöä. Säännöksessä ei määritellä, mitkä rikokset ovat luonteeltaan jatkuvia, vaan se jää oikeuskäytännön ja lainopin varaan. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat esittäneet erilaisia käsityksiä, mitkä rikokset ovat luonteeltaan jatkuvia. Koska asia on tulkinnanvarainen ja lopputuloksena voi joissakin tapauksissa olla kohtuuttoman pitkä vanhentumisaika, valiokunta katsoo tarpeelliseksi korostaa toimenpiteistä luopumista tällaisissa tilanteissa.

Asiantuntijakuulemisessa on kritisoitu esityksen yleisperusteluissa esitettyä käsitystä ympäristörikosten vanhentumisesta. Esitetyn mukaan ympäristön turmeleminen ja vastaavat rikoslain 48 luvun rikokset katsotaan tehdyiksi jo silloin, kun ympäristö vaarantuu, ja rikoksen vanhentuminen alkaa tuosta hetkestä. Epäselvyyksien välttämiseksi valiokunta toteaa, että yleisperusteluissa esitetty voidaan tulkita liian yksioikoisesti. Ympäristörikosten tekoaika vaihtelee tapauksittain ja syyteoikeuden vanhentumisajan alkaminen määräytyy muiden rikosten tavoin 2 §:n säännösten mukaisesti. Esimerkiksi rikoslain 48 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetyn luonnonsuojelurikoksen syyteoikeuden vanhentumisaika on ehdotetun 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan kymmenen vuotta. Luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö voidaan toteuttaa joko teko- tai laiminlyöntirikoksena taikka kyseessä voi olla myös jatkuva rikos. Rikoslain 48 luvun 1 §:n ympäristön turmeleminen on luonteeltaan abstraktinen vaarantamisrikos, jonka syyteoikeuden vanhentuminen alkaa aikaisintaan tekohetkestä. Jos tekoon sisältyy lainvastaisen asiantilan ylläpitäminen, esimerkiksi laittoman tuotantolaitoksen ylläpitäminen, vanhentuminen alkaa sellaisen tilan päättymisestä.

3 §. Syyteoikeuden vanhentumisen katkeaminen.

Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, milloin syyteoikeuden vanhentumisaika katkeaa. Momentin lopussa olevan säännöksen mukaan syyteoikeuden vanhentumisen katkaisee rangaistusvaatimuksen esittäminen syytettävälle henkilökohtaisesti. Säännöksen perusteluissa todetaan täsmällisemmin, että rangaistusvaatimus on esitettävä oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti läsnä olevalle. Valiokunta ehdottaa säännöksen sanamuodon täsmentämistä vastaamaan perusteluita.

4 §. Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen.

Syyteoikeuden vanhentumista voidaan hakemuksesta jatkaa kerran yhdellä vuodella. Vanhentumisajan jatkaminen on lainsäädännössämme uusi menettely ja periaatteellisesti merkittävin esitykseen sisältyvä uudistus, jonka käyttöönottoa on asiantuntijakuulemisessa sekä puollettu että vastustettu. Valiokunta katsoo, että menettelyn käyttöönottaminen on tarpeellista esityksessä esitetyin perustein, mutta ehdottaa säännöksen soveltamisedellytysten tiukentamista.

Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen on poikkeuksellinen menettely, jonka käyttämistä on tapauskohtaisesti tarkoin harkittava. Menettelyn poikkeuksellisuuden korostamiseksi ja säännösten täsmentämiseksi valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista. Pykäläehdotuksen 3 kohdan mukaan syyteoikeutta voidaan jatkaa erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Perusteluissa säännöstä täsmennetään esimerkillä rikoksesta, joka on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään. Ehdotettu säännös on rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kuuluvan täsmällisyysvaatimuksen kannalta ongelmallinen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että säännös täsmennetään koskemaan vain esimerkillä kuvattua tilannetta. Uudelleen muotoiltu esitutkintavaiheeseen liittyvä säännös on johdonmukaisuuden vuoksi syytä siirtää pykälän 2 kohdaksi, jolloin vastaajan pakoilua koskeva säännös siirtyy 3 kohdaksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että erittäin tärkeää yleistä etua koskeva vaatimus asetetaan syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen yleiseksi edellytykseksi. Erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. Edelleen valiokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä lisäämällä siihen maininta, että vanhentumista voidaan jatkaa vain yhden kerran.

5 §. Menettely syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkettaessa.

Pykälän 1 momentin mukaan syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta päättää se tuomioistuin, joka on syyteasiassa toimivaltainen. Siinä vaiheessa kun syyteoikeuden jatkamista haetaan, voi olla kuitenkin epäselvää, mikä tuomioistuin on syyteasiassa toimivaltainen. Ongelman ratkaisemiseksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin lisätään viittaus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 4 lukuun, jossa säädetään laillisesta tuomioistuimesta.

Edelleen 1 momentissa säädetään siitä, kuka voi hakea syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista. Ehdotuksen mukaan hakemuksen voisi tehdä ainoastaan virallinen syyttäjä. Valiokunta ehdottaa momentin muuttamista siten, että asianomistajalla on oikeus hakea vanhentumisajan jatkamista silloin, kun hänellä itsellään on oikeus ajaa syytettä rikoksesta. Koska edellä on ehdotettu 4 §:n numeroitujen kohtien järjestyksen muuttamista, on 3 momentin viittaussäännöstä 4 §:ään tarkistettava.

8 §. Asetetun uhkasakon vanhentuminen.

Säännöksen voi tulkita koskevan tuomitun uhkasakon vanhentumista eikä sen tuomitsemisen estävää vaikutusta, niin kuin on tarkoitus. Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon ja sen otsikon selventämistä sekä otsikon yhdenmukaistamista 6 ja 9 §:n otsikoiden kanssa.

9 §. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen.

Voimassa olevan lain sekä ehdotetun säännöksen mukaan menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Nykyisestä menettämisseuraamusta koskevasta vaateen lyhimmästä, viiden vuoden erityisestä vanhentumisajasta ehdotetaan luovuttavaksi. Säännöksellä on merkitystä niissä rikoksissa, joiden syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa.

Sen jälkeen kun esitys on annettu eduskunnalle, on oikeusministeriön talousrikossäännösten tarkistamista valmistellut työryhmä saanut työnsä valmiiksi. Työryhmä on esittänyt rikoshyödyn konfiskaation tehostamista. Konfiskaation vanhentumisajan lyhentäminen esityksessä ehdotetulla tavalla ei tue tämän tavoitteen saavuttamista. Talousrikosten torjunnan ja rikoksella saadun hyödyn menettämisseuraamuksen tehostamisen vuoksi valiokunta ei pidä perusteltuna luopua nykyisestä menettämisseuraamusta koskevasta lyhimmästä viiden vuoden vanhentumisajasta. Valiokunta ehdottaakin pykälän täydentämistä sitä koskevalla säännöksellä.

10 §. Vankeusrangaistuksen raukeaminen.

Pykälä sisältää säännökset tuomittujen vankeusrangaistusten täytäntöönpanon raukeamisesta. Valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikkoa täsmennetään lisäämällä siihen sana "tuomitun".

11 §. Yhdyskuntapalvelun raukeaminen.

Tuomitun yhdyskuntapalvelun raukeamisesta säädetään nykyisin yhdyskuntapalvelusta annetussa laissa (1055/1996). Säännös ehdotetaan siirrettäväksi rikoslain vanhentumista koskevaan lukuun. Pykälässä ja sen otsikossa on selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi syytä käyttää ilmaisua "yhdyskuntapalvelurangaistus". Lisäksi pykälän otsikkoa on tarpeen täsmentää samalla tavoin kuin 10 §:n otsikkoa.

12 §. Täytäntöönpanon raukeaminen eräissä tapauksissa.

Valiokunta ehdottaa, että pykälään ja sen otsikkoon tehdään vastaavat tarkistukset kuin 10 ja 11 §:ään.

13 §. Sakkorangaistuksen raukeaminen.

Pykälän otsikkoa on syytä täsmentää samalla tavoin kuin 10 §:n otsikkoa.

14 §. Menettämisseuraamuksen raukeaminen.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon kielellistä täsmentämistä.

16 §. Kuoleman vaikutus täytäntöönpanoon.

Pykälän 2 momentti koskee menettämisseuraamuksen tuomitsemista rikoksentekijän tai muun menettämisseuraamuksesta vastuussa olevan kuoltua. Pykälän 3 momentti koskee menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa menettämisseuraamukseen tuomitun kuoltua.

Momenttien sanamuodot poikkeavat perusteettomasti kohtuuttomuusvaatimuksen osalta. Valiokunta ehdottaa, että säännöksiä yhdenmukaistetaan poistamalla 3 momentista vaatimus kohtuuttomuuden ilmeisyydestä.

17 §.Vanhentumisajan päättyminen (Uusi).

Esityksen perusteluissa todetaan, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa laskettaessa on pidettävä vakiintuneena tulkintaa, jonka mukaan syyteoikeus vanhentuu sen vuorokauden alussa, joka vastaa järjestysnumeroltaan tekopäivää ja -kuukautta. Lakiehdotukseen ei sisälly syyteoikeuden vanhentumista tai muita luvussa säädettäviä määräaikoja koskevaa säännöstä siitä, päättyykö vanhentumisaika järjestysnumeroltaan vastaavan vuorokauden alussa vai lopussa. Selkeyden vuoksi valiokunta pitää tarpeellisena, että lukuun lisätään luvun kaikkien määräaikojen päättymistä koskeva säännös. Sisällöllisesti säännös vastaa perusteluissa syyteoikeuden vanhentumisesta esitettyä tulkintaa.

18 (17) §. Viittaussäännös.

Pykälän 2 momentissa viitataan rikesakkolakiin. Viittausta on tarkistettava, koska lain nimi on vuonna 1999 muutettu laiksi rikesakkomenettelystä. Lukuun lisättävän uuden pykälän vuoksi pykälän numerointia on tarkistettava.