Yleisperustelut

Yleistä

Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei nykylainsäädännön mukaan voi ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta. Lapsella ei näin ole oikeudellista vanhemmuus- tai sukulaisuussuhdetta oman vanhempansa parisuhdekumppaniin. Tämä merkitsee sitä, että lapsella ei ole oikeutta saada elatusta vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos parisuhde purkautuu. Jos lapsen vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämiseen voi liittyä epätietoisuutta. Lapsi ei myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania eikä tämän sukulaisia.

Esityksen tarkoituksena on hallitusohjelman mukaisesti mahdollistaa nais- ja miesparien oikeus perheen sisäiseen adoptioon. Keskeisenä tavoitteena on parantaa rekisteröityjen parien perheissä elävien lasten oikeudellista asemaa. Perheen sisäisellä adoptiolla edellä mainitut nykytilan ongelmat voidaan poistaa, kun lapsesta tulee rekisteröidyn parin yhteinen lapsi.

Esityksen taustalla ovat tällä vuosikymmenellä tehdyt lakiuudistukset ja yhteiskunnallinen kehitys. Vuonna 2002 on mahdollistettu kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröiminen (rekisteröidystä parisuhteesta annettu laki 950/2001). Parisuhteen rekisteröimisellä on lähtökohtaisesti samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella. Vuonna 2007 on tullut voimaan hedelmöityshoidoista annettu laki (1237/2006), joka mahdollistaa sen, että myös naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, voidaan antaa hedelmöityshoitoa. Näin ollen hedelmöityshoitoa voidaan antaa esimerkiksi naiselle, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että perheen sisäisen adoption tullessa mahdolliseksi rekisteröidyille pareille sitä tullaan parin ensimmäisen vuoden aikana lain voimaantulon jälkeen hakemaan suhteellisen pienessä määrässä perheitä, alle 200 perheessä.

Valiokuntakäsittelyssä enemmistö asiantuntijoista on kannattanut hallituksen esitystä. Esitystä on kuitenkin myös vastustettu tai siihen on suhtauduttu varauksellisesti muun muassa uskonnollisten arvokysymysten pohjalta.

Lapsen huoltajuus ja muut keinot

Valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin kysymys siitä, voidaanko lapsen oikeudellinen ja muu asema perheen sisäisen adoption sijasta turvata muilla oikeudellisilla keinoilla, esimerkiksi vahvistamalla huoltajuus käräjäoikeudessa. Valiokunta toteaa, että huoltajuuden vahvistaminen käräjäoikeudessa ei perusta lapselle oikeutta saada elatusta huoltajaltaan eikä myöskään oikeutta saada vahvistettua tapaamisoikeutta esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua. Huoltopäätös ei myöskään tuo mukanaan perintöoikeutta. Nämä lapsen oikeudet liittyvät lainsäädännössämme vanhemmuuteen, joten lapsen asemaan liittyviä nykyisiä ongelmia ei voida ratkaista huoltopäätöksen avulla.

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perheen sisäisen adoption mahdollistamisella rekisteröidyn parin perheessä elävän lapsen oikeudellista asemaa voidaan parantaa Suomen lainsäädännössä ja kansainvälisesti tunnetun ja hyväksytyn lapseksiottamisinstituution kautta. Tällöin ei ole tarpeen luoda lainsäädäntöön uusia vanhemmuuden muotoja tai vanhemmuuden vahvistamisen keinoja harvalukuisia rekisteröityjen parien perheitä varten. Uuden, erikseen säännellyn vanhemmuuden kategorian säätäminen nyt tarkoitettuja tapauksia varten ei näin ole perusteltua.

Perhemuodot ja vanhemmuuden käsite

Perheen sisäisen adoption myötä lapsi saisi juridisiksi vanhemmikseen joko kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä merkitsee muutosta vanhemmuutta koskevaan nykyiseen sääntelyyn, joka lähtee siitä, että vanhemmat ovat vastakkaista sukupuolta ja lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä.

Eräiden valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan esitetyllä sääntelyllä vahvistetaan uutta perhemallia, jossa lapsen lähtökohtainen oikeus isään ja äitiin ei toteudu. Esityksen nähdään muuttavan äitiyden ja isyyden käsitteiden sisältöä.

Valiokunta toteaa, että vanhemmuuden sekä äitiyden ja isyyden käsitteillä on keskeinen asema perhelainsäädännössä ja niillä on myös yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, näiden käsitteiden avulla jäsennetään ihmissuhteita, joiden kautta lapsi syntyessään kiinnittyy ympäröivään yhteiskuntaan ja saa elämälleen juuret. Näistä syistä mainittujen käsitteiden sisällön muuttaminen edellyttää perusteellista harkintaa. Tässä harkinnassa valiokunta antaa erityistä painoarvoa sille, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo nykyisin lapsia. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö. Näin ollen vanhemmuuden käsitteen ja lainsäädännön muuttamisessa voidaan katsoa olevan kyse yhteiskunnassa jo tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta.

Biologisen vanhemman aseman turvaaminen

Esityksen yhtenä tavoitteena on turvata lapsen biologisten vanhempien asema perheen sisäisen adoption käyttöalaa laajennettaessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan tarvita lainsäädäntömuutoksia, sillä biologisten vanhempien oikeudet on turvattu tehokkaasti jo voimassa olevassa laissa. Lapseksiottamisesta annetun lain pääsäännön mukaan lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät lapsen vanhemmat ole antaneet tähän suostumustaan. Tämä sääntö antaa vanhemmalle mahdollisuuden pysyä vanhempana, jos hän sitä itse haluaa. Ainoastaan poikkeuksellisesti erittäin tiukkojen edellytysten täyttyessä lapseksiottaminen voidaan kyseisen lain mukaan vahvistaa ilman vanhemman suostumusta.

Perheen sisäisessä adoptiossa lapsen oikeudellinen suhde toiseen aikaisempaan vanhempaan ja tämän sukuun katkeaa. Tämä perustuu lapseksiottamisesta annetun lain nykyisiin säännöksiin. Jos sisäinen adoptio ei katkaisisi oikeudellista suhdetta toiseen vanhempaan, lapsella olisi samanaikaisesti kolme juridista vanhempaa. Tämä olisi perustavanlaatuinen muutos sekä oikeudellisesti että yhteiskunnallisesti ja koskisi myös avioparin perheissä tapahtuvaa adoptiota. Valiokunnan mielestä nykytilan muuttaminen tässä suhteessa ei ole tässä yhteydessä tarpeen eikä perusteltua.

Ottolapsineuvonta

Perheen sisäinen adoptio edellyttää ottolapsineuvonnan antamista. Ottolapsineuvonnassa selvitetään muun muassa, onko perheen sisäinen adoptio lapsen edun mukaista. Mahdollisuus hakea perheen sisäistä adoptiota rekisteröityjen parien perheissä tuo ottolapsineuvontaan uudenlaisissa perhetilanteissa eläviä asiakkaita, mikä voi vaikuttaa ottolapsineuvonnan sisältöön. Valiokunta pitää tärkeänä, että ottolapsineuvonnan antajien täydennyskoulutuksesta ja perehdytyksestä huolehditaan.

Saadun selvityksen mukaan ottolapsineuvontaan tulevien asiakkaiden määrä on viime aikoina yleisesti ottaen vähentynyt, kun kansainvälinen adoptio on vaikeutunut adoptioon tarjolla olevien lasten vähentymisen myötä. Tästä syystä valiokunta pitää oletettavana, että harvalukuisten rekisteröityjen parien tarvitsema ottolapsineuvonta voidaan hoitaa ottolapsineuvonnan nykyisillä resursseilla. Resurssien riittävyyttä on kuitenkin tarpeen seurata.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös

Esityksen mukaan tarkoitus on, että lainmuutos tulisi voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua sen vahvistamisesta. Perustelujen mukaan kolmen kuukauden voimaantuloaika on tarpeen, jotta uudenlaisen perhemuodon edellyttämät tekniset muutokset väestötietojärjestelmään ehditään tehdä ennen lain voimaantuloa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan Väestörekisterikeskus on pitänyt mainittua kolmen kuukauden aikaa riittävänä. Myös valiokunnan mielestä kolmen kuukauden voimaantuloaika on riittävä ottaen huomioon, ettei muiden viranomaisten tietojärjestelmiä tarvitse ehtiä päivittää ennen lain voimaantuloa eikä saadun selvityksen mukaan ole odotettavissa, että vahvistettuja uuden lain mukaisia adoptioita olisi ensimmäisinä kuukausina lain voimaantulon jälkeen runsaasti.

Lisäksi esitetään, että kahden vuoden ajan lain voimaantulosta perheen sisäistä adoptiota voidaan hakea myös tilanteessa, jossa lapsen vanhemman ja lapseksiottajan rekisteröity parisuhde on ennen lain voimaantuloa purettu tuomioistuimen päätöksellä. Tarkoituksena on antaa mahdollisuus hakea perheen sisäistä adoptiota niille pareille, jotka ovat parisuhteensa purkaneet ennen lain voimaantuloa.

Siirtymäaikaa on asiantuntijakuulemisessa kannatettu, mutta siihen on suhtauduttu myös varauksellisesti. Lisäksi on kiinnitetty huomiota ottolapsineuvonnan ruuhkautumisen mahdollisuuteen. Tältä osin on tuotu esiin, ettei adoption vahvistaminen siirtymäajan kuluessa saa estyä. Ruuhkautumisen varalta on myös esitetty, että siirtymäaika tulisi pidentää kolmeen vuoteen.

Valiokunta pitää siirtymäajan käyttöönottoa perusteltuna esityksessä esitetyillä perusteilla. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että siirtymäaika pidennetään kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Näin voidaan valiokunnan mielestä paremmin varmistaa sekä ottolapsineuvonnan antaminen siirtymäsäännöksessä tarkoitetuille pareille että se, että kyseiset parit ehtivät panna hakemuksensa käräjäoikeudessa vireille siirtymäajan kuluessa.

Lopuksi

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että tässä yhteydessä samalla mahdollistettaisiin yhteisadoptio rekisteröidyille pareille. Tämän osalta valiokunta toteaa, että perheen sisäinen adoptio ja yhteisadoptio eroavat luonteeltaan merkittävästi toisistaan. Perheen sisäinen adoptio koskee lasta, joka jo ennen adoptiota on parisuhteen toisen osapuolen lapsi ja siten rekisteröidyn parin perheen jäsen. Perheen sisäinen adoptio siis parantaa lapsen oikeudellista asemaa muuttamatta hänen tosiasiallista elämäntilannettaan. Yhteisadoptiossa sitä vastoin on kysymys perheen ulkopuolisen lapsen ottamisesta rekisteröidyn parin lapseksi. Tällaiseen adoptioon liittyy useimmiten myös lapsen tosiasiallisen elämäntilanteen muuttuminen siten, että hän tulisi vasta adoption myötä rekisteröidyn parin perheen jäseneksi. Koska yhteisadoption mahdollistaminen rekisteröidyille pareille koskettaa perhelainsäädännön perusteita, tällaisen muutoksen tekeminen edellyttää erillistä yhteiskunnallista keskustelua ja valmistelua. Mainituista syistä yhteisadoption mahdollistaminen tässä yhteydessä ei ole mahdollista eikä perusteltua.

Valiokuntakäsittelyssä on myös kiinnitetty huomiota siihen, että esitys mahdollistaa kaksivaiheisen adoption siten, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö adoptoi perheen ulkopuolisen lapsen yksin ja sen jälkeen hänen parisuhdekumppaninsa ottaa lapsen ottolapsekseen. Valiokunta toteaa, ettei esitys tuo muutosta siihen jo nykyisin vallitsevaan oikeustilaan, että yksin elävä tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi adoptoida perheen ulkopuolisen lapsen yksin. Ulkopuolisen lapsen adoptoimismahdollisuuksia on heikentänyt käytännössä kuitenkin merkittävästi se, että adoptoitavia lapsia on huomattavasti vähemmän kuin adoptiota hakevia ja että adoptiovanhempia valittaessa avioparit on asetettu sekä kotimaisissa että kansainvälisissä adoptioissa säännönmukaisesti yksinhakijoiden edelle. Edellä todetuin tavoin adoptoitavien lasten määrä on viime aikoina entisestäänkin vähentynyt. Jos rekisteröidyssä parisuhteessa elävällä henkilöllä kuitenkin olisi adoptiolapsi, hänen parisuhdekumppaninsa mahdollisesti myöhemmin hakemassa adoptiossa olisi kyse perheen sisäisestä adoptiosta, jonka edellytykset olisi erikseen selvitettävä ottolapsineuvonnassa.