Perustelut
Valiokunta suhtautuu direktiiviehdotukseen erittäin
kriittisesti. Ehdotuksen tavoitteet, kilpailun vapauden turvaaminen,
satamien toiminnan tehokkuuden parantaminen ja siten logistiikkaketjujen
pullonkaulojen poistaminen/ehkäiseminen sekä yhtenäisten
pelisääntöjen luominen ovat sinänsä kannatettavia
tavoitteita. Valiokunta kuitenkin epäilee, että ehdotus
ei vaikuta oikeaan suuntaan eikä ota huomioon paikallisia
erityisolosuhteita. Lisäksi ehdotus on huonosti valmisteltu
ja monin paikoin tulkinnanvarainen sekä ilmeisesti ristiriidassa
Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen kanssa.
Ehdotuksen tueksi on esitetty, että Suomessa muutokset
nykytilaan olisivat pieniä, koska markkinoillepääsyn
rajoituksia ei tälläkään hetkellä ole,
ja että ehdotus saattaisi parantaa satamien tehokkuutta
edistämällä satamien sisäistä kilpailua.
Vaikka kilpailu on periaatteessa vapaata, monin paikoin vallitsee
tosiasiallinen monopolitilanne. On myös arvioitu, että ehdotus saattaa
edesauttaa EU:n logistiikkaketjujen pullonkaulojen purkamisessa
ja parantaa merenkulun kilpailuedellytyksiä pitkällä tähtäyksellä.
Myönteistä ehdotuksessa olisi periaatteessa se,
että se loisi teoriassa yhtenäiset normit koko EU-alueelle
ja lisäisi satamahallinnon neutraalisuutta käyttäjiä kohtaan
ja siten estäisi ennakolta kilpailun vääristymien
syntyä esimerkiksi julkisen rahoituksen kautta.
Ehdotus saattaisi myös lisätä toimintavaihtoehtoja
esimerkiksi varustamoille laajemman omahuolinnan mahdollistumisen
kautta.
Kuitenkin direktiiviehdotuksen perusteeksi esitetty väite
siitä, että mikään ei muuttuisi, osoittaa
valiokunnan käsityksen mukaan juuri sen, että direktiivi
ei ole välttämätön. Yleinen kilpailulainsäädäntö riittää varmistamaan
kilpailun asianmukaisen vapauden. Saadun selvityksen mukaan yleisen
kilpailulainsäädännön rinnalle
syntyvä erityislainsäädäntö pikemminkin johtaisi
lainsäädännön monimutkaistumiseen
ja siihen, että samaa kysymystä valvoo kaksi viranomaistahoa,
kilpailuviranomainen ja satamaviranomainen. Tämä johtaisi
ehdotuksen tavoitteiden vastaisesti siihen, että normitulkintojen määrä kasvaisi
ja pelisäännöt tulisivat nykyistä epäselvemmiksi
ja epäyhtenäisemmiksi.
Valiokunta myös katsoo, että nykyinen tilanne,
joka satamissa vallitsee, on toiminnan laajuus huomioon ottaen luonnollinen.
Monien palveluiden osalta useiden Suomen satamien liikennemäärät
eivät riitä useamman palveluntuottajan elinkelpoiseen
yritystoimintaan. Direktiiviehdotus onkin selvästi laadittu
Keski-Euroopan isojen satamien näkökulmasta. Se
keskittyy satamien sisäiseen kilpailuun eikä ota
huomioon satamien välistä kilpailua, joka erityisesti
Suomessa on merkittävää. Saatujen asiantuntijalausuntojen
perusteella on myös todennäköistä,
että ehdotus pakottaisi satamat yhteen muottiin (nk. vuokraisäntäjärjestelmään),
eikä ota huomioon vaihtoehtoisia satamastrategioita, joilla
satamat voisivat kilpailla keskenään.
Valiokunnassa on myös syntynyt epäilyksiä siitä,
ottaako ehdotus riittävällä tavalla huomioon
ne erityisvaatimukset, jotka aiheutuvat siitä, että Suomessa
kaikki merisatamat jäätyvät talvella.
Tämä seikka vaikuttaa erityisesti alusteknisiin
palveluihin ja luotsauspalveluihin ja niitä koskeviin pätevyys-
ja turvallisuusvaatimuksiin. Erityisesti luotsaustoiminnan vapauttamista
tulisi valiokunnan käsityksen mukaan tarkastella kriittisesti.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässäkin
esitettyyn kysymykseen siitä, ovatko direktiivin soveltamisalan
määräävät raja-arvot
oikein asetettuja (3 miljoonaa tonnia, 500 000 matkustajaa).
Vaikuttaa siltä, että ne ovat liian alhaiset.
Pieniin satamiin on jopa mahdotonta saada kustannustehokkaasti kahta
tai useampaa elinkelpoista satamapalveluoperaattoria. Toisaalta,
direktiivin raja-arvot eivät ole yhteensopivia TEN-satamien
raja-arvojen kanssa, jotka ovat alhaisempia. Tämä saattaa
olla ongelmallista erityisesti satamien välisen kilpailun kannalta.
Jotkut satamat olisivat oikeutettuja TEN-tukeen olematta velvoitettuja
palveluiden avaamiseen direktiiviehdotuksen mukaisesti.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palveluoperaattoreiden
määrän rajoittaminen on tietyin edellytyksin
mahdollista. Tämä tapahtuu toimilupia myöntämällä.
Direktiivissä kuitenkin säädettäisiin
aikarajat toimiluville. Valiokunnan käsityksen mukaan 5—25
vuoden mittaiset toimiluvat eivät ole perusteltuja erityisesti
tarvittavien pitkävaikutteisten investointien ja hankittavan
ammattitaidon kannalta. Ehdotuksessa on tältä osin
sivuutettu myös palveluoperaattoreiden asiakkaiden näkökulma
ja tarve palveluiden pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Missään tapauksessa kapasiteetin ei tulisi olla
toimijoiden lukumäärän rajoitusperusteiden
joukossa, vaan meriturvallisuuteen ja käytettävissä olevaan
tilaan liittyvät rajoitusperusteet olisivat riittäviä.
Suomessa kunnalliset satamalaitokset joutuisivat eriyttämään
toimintonsa satamapalveluiden tarjonnan ja viranomaistehtävän
osalta (mm. toimiluvat), myös riippumattoman satamaviranomaisen
perustaminen saattaisi tulla kysymykseen. On pelättävissä,
että nämä ehdotukset lisäisivät
viranomaisvalvontaa ja byrokratiaa ilman, että sitä olisi
edes teoreettisesti mahdollista korvata satamatoiminnan kustannustehokkuutta
lisäämällä. Ehdotus toimii tältä osin
Suomessa aikaisemmin toteutetun sääntelyn vähentämiseen
tähtäävän politiikan vastaisesti.
Direktiiviehdotuksen omahuolintaa koskeva säännös
on epäselvä. Jos sitä tulkitaan laajasti, ehdotus
on valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilmeisesti kansainvälisen
työjärjestön ILO:n satamatyötä koskevan
yleissopimuksen n:o 137 vastainen. Ehdotuksessa myös vaaditaan,
että omahuolintaan tarvittavan luvan myöntämisperusteet
eivät saa olla tiukempia kuin ne, joita vaaditaan saman
tai vastaavan satamapalvelun tuottajilta. Epäselväksi
jää, voivatko ne olla vähemmän
tiukkoja. Tämä ei saisi myöskään
tulla kysymykseen.
Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan direktiiviehdotuksessa
olevia useita epäselviä käsitteitä on
tarkennettava (mm. satamalaitteet, sataman käyttäjät
(port user), lastiluokka, omahuolinta (self-handling) ja satamajärjestelmä (port
system).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asian käsittely
ei ole vielä alkanut neuvostossa. Vaikuttaa todennäköiseltä,
että myöskään seuraava puheenjohtajamaa
Belgia ei ota asiaa vielä käsittelyyn.