Huolimatta korjausvelan vähentämisestä hallitus leikkaa liikenteestä kokonaisuutena, kun korjausvelan panostukset rahoitetaan suurin osin väyläverkon uudishankkeista. Hallitus on ilmoittanut uusien väylähankkeiden aloittamisen arvon jäävän alle puoleen verrattuna edellisiin hallituksiin. Tarpeelliset uudishankkeet tulevat kehyskaudella kasaantumaan seuraavien hallitusten niskaan, ja voidaan puhua kansankielellä peiton jatkamisesta toista päätä purkamalla.
Hallitus ilmoitti neljästä uudesta väylähankkeesta vaalikaudella sekä panostuksista Raide-Jokerin ja Tampereen pikaraitiotien joukkoliikennehankkeisiin. Jokainen näistä hankkeista on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava, mutta moni samat kriteerit täyttävä hanke eri puolilla Suomea jatkaa investointipäätöksen odottamista. Hallituksen ongelmaksi muodostuukin, ettei julkisen talouden suunnitelmaan (JTS) ole jäänyt enää juurikaan vapaata varausta uusille hankkeille.
Hallituksen toivo väylähankerahoituksesta lepää uusien rahoitusmallien löytymisen varassa. Ministeri Berner esitti huhtikuussa selvitettäväksi valtio-omisteisen väyläyhtiön perustamisen, johon siirrettäisiin koko valtion tie-, rautatie- ja vesiväyläomaisuus, arviolta noin 20 miljardin arvosta, ja joka vastaisi markkinaehtoisesti väyläverkoston ylläpidosta ja investoinneista valtiontalouden kehysten ulkopuolella. Yhtiöittäminen tässä mittakaavassa on ennennäkemätöntä. Mielestämme eduskunnan demokratiaan perustuvan budjettivallan liikennesektorilla tulee säilyä.
Digitaalisaatiokehityksen varjolla hallitus ajaa ideologista markkinapoliitiikkaa eri liikennejärjestelmien alalla, mikä perustuu uskoon markkinoiden vapaan kilpailun paremmuudesta. Viimeisimpänä osoituksena tästä on liikennekaarilainsäädäntöhanke, jossa vapauttamalla lupia ja poistamalla pätevyysvaatimuksia uskotaan saavutettavan kestävällä tavalla tehokkaampia liikennejärjestelmiä. Viranomaisten mahdollisuuksia vaikuttaa tarvittaessa markkinoihin supistetaan sekä jätetään tilaa markkinahäiriköille. Kansalaisilla oletetaan olevan mahdollisuus äänestää jaloillaan kotimaan joka nurkalla. Tuottavan liiketoiminnan katsotaan kuuluvan markkinaehtoiseksi, kun kannattamaton mielletään julkisesti hankittavaksi. Mielestämme yhteiskunnalla ei ole varaa tähän voitonjakoon, eri liikennejärjestelmien palvelutaso lähes poikkeuksetta luottaa jonkinlaiseen sisäiseen subventointiin. Sallimalla puhdas voitontavoittelu ilman velvollisuuksia syntyy liikennejärjestelmiin rahoitustarve, jonka maksumiehiksi jäävät tavalla tai toisella kansalaiset. Pirstaloituneessa ja nopeasti muuttuvassa toimijakentässä jää epäselväksi, kuka kantaa vastuun liikenne- ja tietojärjestelmien pitkäjänteisestä kehityksestä sekä panostuksista uuteen teknologiaan.
Digitalisaatio on omalta osaltaan muuttanut myös median ansaintamalleja, ulkomaiset verkkopalvelujätit syövät mainostuloja kotimaisilta toimijoilta. Hallituksen lääke media-alan ongelmiin tuntuu edelleen olevan kansallisen yleisradioyhtiön kurjistaminen ajassa, jossa kansalaiset tarvitsevat nopean tiedonvälityksen vuoksi monipuolista, riippumatonta kotimaista mediakenttää.
Hallituksen esitykseen julkisen talouden suunnitelmasta sisältyy edelleen hallituksen yksipuolinen päätös Yleisradion rahoituksen jäädyttämisestä vastoin aikaisemmin sovittua parlamentaarista päätöksentekoa. Myös hallituksen itsensä asettama parlamentaarisen työryhmän työ Yleisradion asemasta ja rahoituksesta on vielä kesken.
Toteamme, että hallituksen olisi hyvä kunnioittaa parlamentarismia ja pidättäytyä päätöksenteosta työryhmän työskentelyn aikana. Yleisradion itsenäinen, riippumaton asema on turvattava.