Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Kuten hallituksen esityksessä on todettu, maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellessään hallituksen esitystä laiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta todennut mietinnössään MmVM 5/2001 vp esiin nousseen kysymyksen siitä, mitä vaikutuksia ehdotetulla muutoksella ja kyseisen tuen saamisella on tien käyttöä koskevien rajoitusten määräämiseen. Epäselvyyttä on ollut yksityisistä teistä annetun lain, jäljempänä yksityistielain, 96 §:n tulkinnassa sen suhteen, minkä lain mukaista valtionavustusta säännöksessä tarkoitetaan. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1991:30 katsonut, etteivät valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset olleet sellaisia yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle saman lain 80 §:n 1 momentissa mainittuja käyttörajoituksia.

Jokamiehenoikeudet

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että oikeusjärjestyksen on Suomessa perinteisesti katsottu sisältävän tavanomaiseen oikeuteen, mutta osin myös lainsäädäntöön perustuvia ns. jokamiehenoikeuksia tai luonnon yleiskäyttöoikeuksia, joita jokainen voi käyttää omistusoikeuden estämättä. Lausunnon mukaan jokamiehenoikeuksilla ei ole perustuslainsuojaa, mutta ne eivät perustuslakivaliokunnan mielestä jää kokonaan merkitystä vaille arvioitaessa, millaisia omistajan oikeuksia suojaavia liikkumisvapauden rajoituksia perustuslaki sallii.

Hallituksen esityksen mukaan jokamiehenoikeutta on oikeuskirjallisuudessa luonnehdittu toisen kiinteään omaisuuteen kohdistuvaksi käyttövallaksi, joka ei perustu omistusoikeuteen tai kiinteään omaisuuteen kohdistuviin erityisiin oikeuksiin ja joka on käyttäjälleen maksutonta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että yhteisiä tai ainakin tunnusomaisia piirteitä jokamiehenoikeuksille ovat haitattomuus, eli käytön on yleensä oltava olennaisilta osin haitatonta, ja vastikkeettomuus, joka tarkoittaa sitä, että käytön tulee käyttäjälle olla maksutonta. Rajoituksina jokamiehenoikeuden yleiselle liikkumisvapaudelle mainittakoon liikkumisen haitattomuusvaatimus ja kotirauhan suojaa koskeva oikeudellinen sääntely.

Suomessa perinteiset jokamiehenoikeudet ovat varsin laajat toisin kuin useissa muissa maissa. Samanlaiset oikeudet ovat voimassa lähinnä vain muissa Pohjoismaissa. Jokamiehenoikeudet eivät Pohjoismaissa ole mikään yhtenäinen käsite, mutta jokamiehenoikeuksien joistakin eroavuuksista huolimatta lainsäädännölliset ja sisällölliset perusedellytykset ovat kuitenkin yhteiset. Jokamiehenoikeudet merkitsevät kaikissa Pohjoismaissa mahdollisuutta oleskella luonnossa ilman, että maanomistaja voi sen kieltää tai että se olisi kiellettyä laissa. Jokamiehenoikeuksia ei kuitenkaan voi venyttää niin pitkälle, että maanomistajaa estetään käyttämästä maataan. Kaikissa Pohjoismaissa jokamiehenoikeuksia voidaan rajoittaa luonnonsuojelulainsäädännöllä ja paikallisilla määräyksillä. Suomessa ja Ruotsissa jokamiehenoikeudet ovat samankaltaiset ja ne takaavat periaatteessa jokamiehen liikkumisluvan toisen omistamalla maalla. Norjassa liikkumislupa taataan ulkoilulaissa, joka myös määrittelee jokamiehenoikeudet. Sen sijaan Tanskalla on melko yksityiskohtainen lainsäädäntö, joka rajoittaa jokamiehenoikeuksia ja antaa maanomistajalle suuren määräysvallan maihinsa. Myös Islannissa maanomistajalla on suuri määräysvalta maahansa.

Käsitteenä jokamiehenoikeus on yleisnimitys määrätyille tavoille, jotka perustuvat vanhoihin perinteisiin. Ne kehittyivät aikana, jolloin Ruotsi-Suomessa oli vähän asukkaita ja elinolosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Koska tieverkko oli harva tai olematon, kehittyi luonnollinen tapa liikkua toisen maan yli ja leiriytyä siellä yöksi. Hevosella liikuttaessa saattoi jopa olla sallittua antaa hevosen laiduntaa tien laitamilla. Heinää sai myös maan joissakin osissa ottaa ohitetuista ladoista hevosten ruokkimiseksi. 1800-luvun lopulla ulkoilun ja turismin kehittyessä jokamiehenoikeus sai sentapaisen sisällön, joka sillä on tänään.

Jokamiehenoikeudet perustuvat pääosin tavanomaiseen oikeuteen. Näin ollen ne määräytyvät ikimuistoisen tavan mukaan ja niiden tarkempi rajaaminen kiteytyy lähinnä tuomioistuinkäytännössä. Osittain säännöksiä jokamiehenoikeuksien sisällöstä on myös lainsäädännössä, kuten vesilain 1 luvun 24—31 §:ssä, joissa on säännöksiä vesistön yleiskäytöstä. Tärkeitä ovat myös rikoslain 28 luvun 11 ja 14 §:n säännökset, joista ensiksi mainittu määrittelee jokamiehenoikeuksien ylittymisen ja toinen säätää, mitä jokamiehenoikeuden mukaan toisen maalta saa kerätä.

Perinteiseen jokamiehenoikeuteen on katsottu kuuluvan oikeus liikkua jalan ja hiihtäen luonnontilaisilla tai niihin verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua. Jokamiehenoikeudet eivät oikeuta ajamiseen maastossa moottoriajoneuvolla. Se on sallittua lähinnä vain yleisillä teillä. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei saa käyttää maastossa toisen omistamalla tai hallitsemalla alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Yksityisteillä sen sijaan saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai ratsain. Yksityistiellä saa ajaa myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole erikseen asianmukaisesti kielletty.

Syrjäisellä seudulla asuvalla on oikeus maastossa ajamiseen vaikeiden tieolojen ja vakinaisen asunnon sijainnin vuoksi. Ilman maanomistajan lupaa voidaan maastossa ajaa, jos kyseessä ovat virkatehtävät, sairaankuljetus, palo- ja pelastustoimen tehtävät, energia- ja tietoliikennelaitteiden huoltotyöt, metsätalousalueiden välttämättömät huoltotyöt, poronhoito tai ammattimainen kalastus. Ajoneuvon pysäköiminen tien välittömään läheisyyteen on sallittua, jos liikenneturvallisuus sitä vaatii eikä siitä aiheudu kohtuutonta haittaa.

Tämän lisäksi saa oleskella tilapäisesti — esimerkiksi   telttailla  riittävän   etäällä   asumuksesta — siellä, missä liikkuminenkin on sallittua. Jokamiehenoikeuteen kuuluu oikeus poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia, onkia ja pilkkiä sekä kulkea, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä. Jokamiehenoikeutta käytettäessä ei kuitenkaan saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille. Näin ollen ei saa muun muassa häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla, roskata ympäristöä eikä ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.

Jokamiehenoikeuksien sisältö riippuu käytännön olosuhteista, minkä vuoksi näiden oikeuksien käyttäjien ja maanomistajien välillä voi joskus olla näkemyseroja. Valiokunta korostaakin, että kummallakin osapuolella on oikeuksia ja velvollisuuksia.

Ratsastus ja hevosajoneuvolla liikkuminen

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella voidaan katsoa, että liikkuminen maastossa ainakin jalkaisin, suksilla tai muulla näihin verrattavalla tavalla on riidattomasti jokamiehenoikeuden mukaista eikä näin ollen vaadi omistajan suostumusta. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa suhtautuminen ratsastamiseen on kuitenkin epäselvempi. Jotkut kirjoittajat katsovat ratsastuksen kuuluvan jokamiehenoikeuden piiriin, ellei siitä aiheudu selvää vahingonvaaraa maastolle. Toisaalta siihen suhtaudutaan myös varauksellisemmin ja sen, samoin kuin talvisin reellä maastossa kulkemisen, katsotaan muodostavan rajatapauksen jokamiehenoikeuksien ulottuvuuden kannalta. Tällöin on katsottu, että tavanomaisen oikeuden kannalta saattaa olla perusteita katsoa, että ainakin selkeillä poluilla ja kärryteillä saa maastossa ratsastaa haittaa aiheuttamatta.

Hevosajoneuvoilla tapahtuva tien käyttö voidaan nykylain ja hallituksen esityksenkin mukaan yleisesti kieltää niiltä, joilla ei ole oikeutta yksityiseen tiehen.