Yleistä
(1) Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää liikenteen turvallisuutta ensiarvoisen tärkeänä. Valiokunta toteaa tyytyväisyydellä, että hallituksen esityksellä luodaan mikroliikkumista ohjaavaa lainsäädäntöä ja annetaan kaupungeille ja kunnille nykyistä kattavampia keinoja mikroliikkumisen hallintaan sekä liikenneturvallisuuden parantamiseen kuntien omien olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. Valiokunta pitää sääntelyn tavoitteita vakavien loukkaantumisten ja liikennekuolemien vähentämisestä erittäin tärkeinä.
(2) Valiokunta katsoo, että ehdotetun sääntelyn kautta on mahdollista vähentää myös liikkumisen esteettömyyteen liittyviä ongelmia sekä pienentää yhteiskunnalle onnettomuuksista aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntelykokonaisuus, mukaan lukien esityksen promillerajaa koskeva sääntely, on omiaan edistämään mikroliikennepalveluiden kehittymistä nykyistä turvallisemmaksi osaksi muuta liikennejärjestelmää ja matkaketjuja.
Mikroliikenneluvat ja lupaehdot
(3) Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota useista eri näkökulmista mikroliikenneluvan lupaehtoja koskevaan sääntelyyn ja katsottu, että lupaehdot antavat kunnille varsin monipuolisia mahdollisuuksia ohjata lupaehdoilla erilaisia mikroliikenneluvan haltijan palvelun toimintaan liittyviä näkökohtia. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että esityksen mukaan kaikkien lupaehtojen on oltava tarpeellisia tai välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen, eli liikenneturvallisuuden, liikenteen esteettömyyden tai kunnossa- ja puhtaanapidon, turvaamiseksi. Lisäksi lupaehtojen tulee olla ajallisesti tai alueellisesti rajattuja.
(4) Perustuslakivaliokunta arvioi nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa PeVL 13/2025 vp esityksen lupasääntelyä ja mm. ajoneuvojen määrän rajoittamista, elinkeinovapauden näkökulmasta. Selvyyden vuoksi perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että elinkeinovapauden rajoittamisen oikeasuhtaisuuden kannalta nyt arvioitavana olevassa sääntely-yhteydessä ei voida asettaa elinkeinonharjoittajalle sellaisia lukumäärällisiä rajoituksia, jotka johtavat liiketoiminnan toimintaedellytysten lakkaamiseen. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin, että ehdotettu sääntely ei muodostu tältä osin valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi.
(5) Lisäksi perustuslakivaliokunta toi esille lausunnossaan, että ehdotetun liikennepalvelulain (320/2017) 18 d §:n sanamuoto jättää kunnan harkintavallan laajuuden jossain määrin epäselväksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettua sääntelyä on syytä täsmentää esimerkiksi siten, että eri momenteissa säädetään yhtäältä luvan myöntävästä viranomaisesta ja toisaalta siitä, että lupa myönnetään, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Liikenne- ja viestintävaliokunta on muuttanut 18 d §:n 2 momentin sanamuotoa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella täsmällisemmäksi.
(6) Valiokunta pitää ehdotettuja kuntien uusia toimintamahdollisuuksia erittäin tarpeellisina ja pitää tärkeänä, että kunnat pyrkivät myös lupaehtoja hyödyntäen huolehtimaan liikenneturvallisuuden ja muun muassa liikkumisen esteettömyyden toteutumisesta. Kuntien toimintamahdollisuuksia koskeva sääntely vaatii kuitenkin uudenlaisena sääntelynä jatkossa tarkkaa seurantaa sääntelyn käytännön toimivuudesta. Erityisesti asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille, että mahdollisuus rajoittaa mikroliikennetoimijoiden määrää voisi tulevaisuudessa edesauttaa kuntien mahdollisuuksia järjestää mikroliikennettä alueillaan. Tämä vaatisi kuitenkin, että sääntelyyn tehtäisiin muutoksia.
(7) Asiantuntijakuulemisessa on pidetty kilpailuneutraliteetin kannalta ongelmallisena sellaista esityksen mahdollistamaa teoreettista tilannetta, jossa kunta toimisi yhtä aikaa mikroliikennelupien lupaviranomaisena ja mikroliikennepalvelun tarjoajana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kunnat eivät nykyisin itse tuota mikroliikennepalveluja, vaan nämä palvelut hankitaan yksityisiltä yrityksiltä. Saadun selvityksen mukaan, jos kunta harjoittaisi edellä mainittua viranomaistoimintaa ja tarjoaisi samalla itse mikroliikennepalveluja markkinoilla, kilpailulain (948/2011) 30 d § edellyttäisi kunnalta lähtökohtaisesti markkinatoiminnan eriyttämistä kirjanpidossa. Lisäksi kuntalain (410/2015) 126 §:n perusteella kuntien kilpailutilanteessa markkinoilla harjoittama toiminta on jo nykyisin lähtökohtaisesti siirrettävä osakeyhtiöön, osuuskuntaan, yhdistykseen tai säätiöön, ellei jokin kuntalain yhtiöittämispoikkeus sovellu tilanteeseen. Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että edellä mainittu voimassa oleva sääntely riittää ehkäisemään mahdollisten kilpailuneutraliteettiongelmien syntymisen.
Liikennejuopumusta koskeva sääntely
(8) Esityksen mukaan jatkossa on kiellettyä kuljettaa moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa siten, että kuljettajan veren alkoholipitoisuus on vähintään 0,5 promillea, tai siten, että kuljettajan veressä on huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Sääntely koskee sekä vuokrattua että yksityisomisteista ajoneuvoa ja kiellon rikkomisesta määrättäisiin 200 euron liikennevirhemaksu. Tieliikennelaissa (729/2018) säädetään kokeesta nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi ja mahdollinen kokeesta kieltäytyminen tulee arvioitavaksi niskoitteluna.
(9) Valiokunta pitää erittäin hyvänä myös sääntelyn ennalta estävän vaikutuksen kannalta, että liikennejuopumussääntely ulotetaan koskemaan mikroliikkumista. Selkeä kielto ja selkeät rajat päihtymykselle antavat painavan ja liikenneturvallisuutta edistävän viestin siitä, etteivät päihteet ja ajoneuvon kuljettaminen sovi yhteen.
(10) Esityksen tarkoituksena on, että viranomaisen käsky osallistua esimerkiksi puhalluskokeeseen on luonteeltaan viranomaisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka viranomaisen tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antama käsky. Kokeesta kieltäytyminen voi siten täyttää rikoslain niskoittelun tunnusmerkistön. Viime kädessä niskoittelua koskevan säännöksen tulkinta tulee muotoutumaan oikeuskäytännössä.
(11) Valiokunta pitää tärkeänä, että myös liikennejuopumusta koskevan sääntelyn ja sen toteuttamiseksi omaksuttujen käytännön menettelytapojen toimivuutta seurataan tarkoin jatkossa.
Suojakypärän käyttö
(12) Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä laajennetaan polkupyöräilijöiden suojakypärän käyttöä koskeva sääntely koskemaan myös kevyitä sähköajoneuvoja ja moottorilla varustettuja polkupyöriä. Suojakypärän käytöllä voidaan vähentää huomattavasti erityisesti vakavien päävammojen syntymistä onnettomuustilanteissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pyöräilyn osalta kypärän käyttö on lisääntynyt kyseisen vahvan käyttösuosituksen voimaantulon jälkeen.
Mikroliikkumisen ikärajaa koskevat lupaehdot
(13) Esityksen ehdotus, jonka mukaan mikroliikenneluvan lupaehdolla voidaan asettaa ikärajaa koskevia vaatimuksia, sai asiantuntijakuulemisessa osakseen huomattavan paljon huomiota. Asiantuntijanäkemykset poikkesivat toisistaan muun muassa sen osalta mitä ajoneuvoja mahdollisen ikärajan tulisi koskea. Useissa asiantuntijalausunnoissa katsottiin, että mahdollisesta ikärajasta tulisi säätää laissa eikä kuntakohtaisissa lupaehdoissa, jotta sääntely olisi valtakunnallisesti yhtenäistä. Useimmat asiantuntijat näkivät mikroliikkumisen ikärajaa koskevan sääntelyn lähtökohtaisesti tarpeelliseksi erityisesti lasten ja nuorten liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
(14) Perustuslakivaliokunta totesi nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa, että esityksen mahdollistama kuntakohtainen vaihtelu vuokrattavien sähköpotkulautojen ikärajoissa ei ole perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyn kannalta ongelmatonta. Edelleen perustuslakivaliokunta katsoi, että yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna ei voida toisaalta pitää myöskään sitä, että oikeus kuljettaa sähköajoneuvoa ikärajoja koskevien lupaehtojen seurauksena määräytyisi eri tavoin sähköajoneuvon omistuspohjan perusteella. Perustuslakivaliokunnan mielestä vuokrattujen ja yksityisomisteisten sähköajoneuvojen kuljettajia tulee tältä osin kohdella yhdenmukaisesti. Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan mahdollisista kuljettajien ikävaatimuksista on edellä mainituista ja perustuslain 80 §:ään liittyvistä syistä välttämätöntä säätää laissa. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että ehdotettua 1. lakiehdotuksen 18 e §:n 2 momenttia on muutettava siten, ettei kunnan ole mahdollista liittää lupaan kuljettajien ikävaatimuksia koskevia ehtoja. Tämä on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
(15) Liikenne- ja viestintävaliokunta on poistanut perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla 1. lakiehdotuksen 18 e §:n 2 momentista 4 kohdan, jonka mukaan kunta voi liittää mikroliikennelupaan kuljettajien ikävaatimuksia koskevia lupaehtoja.
Mikroliikkumisen ikäraja
(16) Kevyen sähköajoneuvon kuljettamiseen ei ole säädetty lainsäädännössä ikärajaa. Kevyiden sähköajoneuvojen kuljettajilla on kuitenkin oltava riittävä kyky kuljettaa ajoneuvoa turvallisesti ja liikennesääntöjä noudattaen. Asiantuntijakuulemisessa asiantuntijat ovat olleet varsin yhtenäisesti sitä mieltä, että mikroliikkumisen laissa säädetty ikäraja parantaisi lasten liikenneturvallisuutta.
(17) Valiokunta katsoo, että lainsäädännössä tulee pyrkiä löytämään keinoja suojata lapsia ja nuoria liikenneonnettomuuksista aiheutuvilta loukkaantumisilta ja kuolemilta. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on katsonut, että sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin lasten ja nuorten suojelemiseksi liikenneonnettomuuksista aiheutuvilta loukkaantumisilta. Saadun selvityksen mukaan kevyiden sähköajoneuvojen käyttöä koskeva ikäraja on käytössä muun muassa Norjassa (12 vuotta), Irlannissa (16 vuotta), Virossa (12 vuotta; vuokrattavat ajoneuvot 16 vuotta), Saksassa (14 vuotta) ja Puolassa (10 vuotta). Tanskassa alle 15-vuotias saa ajaa kevyttä sähköajoneuvoa vain aikuisen seurassa. Lisäksi useissa maissa on käytössä myös erillinen kypäräpakko alaikäisille kuljettajille.
(18) Saadun selvityksen mukaan lasten aivojen kehittyminen on vielä kesken, mikä voi näkyä heidän edellytyksissään toimia liikenteessä. Lapset eivät esimerkiksi havaitse liikennetilanteita ja liikenteen riskejä samalla tavoin kuin aikuiset. Nuoret taas saattavat ottaa riskejä, vaikka kuljettaja tuntisikin liikennesäännöt, ja liikennesääntöjen rikkominen korostuu sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi ryhmän paine voi heikentää nuoren harkintakykyä ja aiheuttaa tilanteen, jossa nuori tekee jopa uhkarohkeita päätöksiä liikenteessä. Saadun selvityksen mukaan nuoruusiässä aivot kehittyvät voimakkaasti ja 13—15 vuoden iässä kehittyvät varsinkin ne aivojen alueet, jotka vastaavat muun muassa liikunnallisista kyvyistä sekä tilan hahmottamisesta. Näiden taitojen kehittyminen on tärkeää ajoneuvon kuljettamisen ja liikenneympäristön havainnoinnin kannalta. Myös tunteiden säätelystä ja impulsiivisuuden hillitsemisestä vastaavat aivojen etuotsalohkot kehittyvät verrattain myöhään, mikä altistaa riskejä ottavalle käyttäytymiselle.
(19) Useat yhteiskäyttöisiä sähköpotkulautoja vuokralle tarjoavat mikroliikenteen palveluntarjoajat ovat asettaneet palvelujensa käytölle 18 vuoden ikärajan. Aalto-yliopiston vuonna 2022 valmistuneessa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että ikärajasta huolimatta merkittävä määrä alaikäisiä käyttää yhteiskäyttöisiä sähköpotkulautoja. Tutkimuksessa havaittiin myös, että liikennesääntöjen vastainen kuljettaminen, kuten matkustajan kyyditseminen sähköpotkulaudalla, korostuu alaikäisillä käyttäjillä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että mikroliikenneluvan haltijat kehittävät palvelujaan siten, että ne pystyvät jatkossa aiempaa selkeästi paremmin valvomaan palvelujensa käyttöä myös ikärajojen osalta.
(20) Valiokunta painottaa myös kasvattajien roolia liikenneturvallisuuden varmistamisessa muun muassa lasten ja nuorten liikenneosaamisen ja asenteiden kannalta.
Onnettomuustilastoista.
(21) Lasten ja nuorten mikroliikenneonnettomuuksista on saatavilla vain vähän tarkkaa tilastotietoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2024 Suomessa kuoli kaksi kevyellä sähköajoneuvolla liikkunutta lasta liikenteessä. HUS-yhtymässä on kerätty tietoa lasten sähköpotkulautaonnettomuuksista Helsingin ja Uudenmaan alueella aikavälillä elokuu 2019 — elokuu 2024. Saadun selvityksen mukaan sähköpotkulautaonnettomuuksissa loukkaantuneista potilaista tunnistettiin tällä aikavälillä yhteensä 574 alle 16-vuotiasta. Näiden potilaiden keski-ikä oli 12,2 vuotta ja 66 prosenttia potilaista oli poikia. Keskimäärin sähköpotkulautaonnettomuuksia tapahtui enemmän arkipäivisin kuin viikonloppuisin. Vaikka vammojen määrät ovat tiettävästi vähentyneet viime vuosina, lasten sähköpotkulautaonnettomuudet aiheuttavat edelleen myös merkittävää kuormitusta terveydenhuoltojärjestelmälle. Tilastot ovat tällä hetkellä puutteellisia, mutta ne osoittavat, että lapsille tapahtuu edelleen varsin paljon liikenneonnettomuuksia kevyillä sähköajoneuvoilla. Kokonaisuutena arvioituna saatavilla olevat luvut onnettomuuksien määristä ovat merkittäviä, minkä voidaan katsoa tukevan ikärajasääntelyn tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta.
Sääntelyn vaihtoehdoista.
(22) Asian käsittelyn aikana on pohdittu erilaisia vaihtoehtoja mikroliikkumisen ikärajasta säätämiselle ja ensisijaisena huolenaiheena on ollut sähköpotkulautojen aiheuttamat selkeät liikenneturvallisuushaasteet. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ainoastaan yhden ajoneuvotyypin, kuten esimerkiksi pelkkien sähköpotkulautojen ikärajan säätäminen tulisi todennäköisesti johtamaan toisten ajoneuvotyyppien suosion kasvuun lasten ja nuorten keskuudessa, mikä taas saattaisi pahimmillaan heikentää liikenneturvallisuutta. Sähköpotkulautaa ei ole myöskään määritelty lainsäädännössä, mikä tekisi sääntelyn valvonnasta haastavaa. Saadun selvityksen mukaan liikenneturvallisuuden näkökulmasta mikroliikkumisen ikärajan tulisi koskea vähintään kaikkia kevyitä sähköajoneuvoja.
Vaikutusarvioinneista.
(23) Asian käsittelyn yhteydessä on pyritty arvioimaan kattavasti mahdollisten ikärajojen vaikutuksia. Valiokunnan liikenne- ja viestintäministeriöstä saamassa selvityksessä on arvioitu lisäksi mahdollisen ikärajasääntelyn perusoikeusvaikutuksia ja vaikutuksia erityisesti lapsiin ja lasten oikeuksiin. Vaikutusarviointien mukaan ikärajojen positiiviset vaikutukset lasten liikenneturvallisuuteen olisivat huomattavia. Ikärajoilla olisi vähäisiä vaikutuksia mikroliikennevälineitä vuokraavien yritysten liiketoimintaan ja monien yksittäisten lasten liikkumistapoihin. Kevyitä sähköajoneuvoja käytetään tavallisesti varsin lyhyisiin matkoihin, jotka voitaisiin myös kävellä tai pyöräillä. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen käytön vähentämisellä voisi näin olla jossain määrin myös positiivisia terveysvaikutuksia. Lisäksi ikärajat vaikuttaisivat niihin perheisiin, jotka ovat jo aiemmin ostaneet alle säädettävän ikärajan ikäiselle lapselleen esimerkiksi oman sähköpotkulaudan, koska lapsi ei voisi jatkossa käyttää tätä ajoneuvoa ennen kuin lapsi täyttää ikärajasääntelyssä asetetun vaatimuksen.
(24) Valiokunta katsoo, että sääntelyn vaikutusarvioinnit ja erityisesti liikenneturvallisuuden parantumista koskevat vaikutusarvioinnit tukevat kevyiden sähköajoneuvojen ikärajasääntelyn tarvetta.
Valiokunnan johtopäätökset ikärajasta.
(25) Edellä esille tuotuihin näkökohtiin ja arvioihin viitaten valiokunta katsoo, että kevyiden sähköajoneuvojen kuljettamisen ikäraja on tarkoituksenmukaista asettaa lailla 15 ikävuoteen. Tämän ikärajan voidaan katsoa olevan oikeassa suhteessa näiden ajoneuvojen kuljettamiseen sisältyviin riskeihin ja vaadittaviin taitoihin. Valiokunta katsoo, että 15 vuoden ikärajan asettaminen parantaa erityisesti lasten liikenneturvallisuutta. Myös saatavilla olevat onnettomuustilastot tukevat ikärajan asettamista.
(26) Valiokunta on näin ollen lisännyt mietinnössään esityksen 2. lakiehdotukseen säännökset, joilla säädetään kevyille sähköajoneuvoille 15 vuoden ikäraja, säädetään näiden ajoneuvojen luovuttamiskiellosta alle 15-vuotiaalle sekä säädetään luovuttamiskiellon rikkomisen seuraamuksista. Ikäraja ja luovutuskielto eivät kuitenkaan koske liikkumisesteisen henkilön kuljettamaa kevyttä sähköajoneuvoa, joka on tarkoitettu yksinomaan liikkumisesteisen henkilön käyttöön. Liikenne- ja viestintäministeriö on arvioinut, että samalla voisi olla tarkoituksenmukaista säätää vastaava ikäraja myös moottorilla varustettujen polkupyörien kuljettajille. Valiokunta kuitenkin katsoo, että tältä osin asiaa ja sääntelyn tarvetta voidaan arvioida jatkossa erikseen.
Seurannan tarve
(27) Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää esityksen tavoitteita erittäin tärkeinä mm. kuntien toimintamahdollisuuksien ja liikenneturvallisuuden kannalta. Tästä syystä valiokunta painottaa sääntelyn toimivuuden seurannan ja sääntelyn vaikutusten arvioinnin tarvetta. Uusi kevyiden sähköajoneuvojen ikärajasääntely vaatii myös riittävän tehokasta viestintää ja liikennevalvontaa. Valiokunta pitää keskeisenä, että erityisesti liikennejuopumusta ja ikärajaa sekä kuntien toimintamahdollisuuksia koskevan sääntelyn vaikutuksia arvioidaan kattavasti. Kevyiden sähköajoneuvojen ikärajan säätämisen myötä on jatkossa keskeistä seurata ja arvioida myös alle 15-vuotiaiden liikkumistavoissa tapahtuvia muutoksia. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan:
(28) Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa tarkasti mikroliikkumista koskevan sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa pikaisesti lainsäädännöllisiin ja mahdollisiin muihin toimenpiteisiin sääntelyn tavoitteiden toteutumisen ja liikenneturvallisuuden varmistamiseksi.
Esityksen antamisen aikataulusta
(29) Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen antamisen (6.3.2025) ja lakiehdotuksen suunnitellun voimaantuloajankohdan (1.5.2025) välillä oli siinä määrin vähän aikaa, että asian käsitteleminen toivotussa aikataulussa oli käytännössä mahdotonta. Valiokunta toteaa, että riittävän ajan jättäminen eduskunnalle lakiehdotusten käsittelyä varten on osa asianmukaista lainsäädäntöprosessia. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntely tulee voimaan mahdollisimman pian eduskuntakäsittelyn päättymisen jälkeen.