Yksityiskohtaiset perustelut

1. lakiehdotus

1 a §. Törkeä metsästysrikos.

Esityksessä ehdotetaan rikoslain 48 a lukuun säädettäväksi törkeää metsästysrikosta koskeva uusi 1 a §. Uuden pykälän mukaan metsästysrikos voitaisiin arvioida törkeäksi, jos rikos tehtäisiin erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena olisi suuri määrä riistaeläimiä, rikoksella tavoiteltaisiin huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehtäisiin erityisen suunnitelmallisesti. Metsästysrikos voitaisiin arvioida törkeäksi myös, jos metsästysrikoksella tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Lisäksi edellytettäisiin rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttuun vakiintuneeseen tapaan, että rikos olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Esityksen perusteluissa on todettu, että törkeän tekomuodon säätäminen olisi keino ohjata oikeuskäytäntöä arvioimaan tällaisia tekoja nykyistä moitittavimmiksi ja tällaisista teoista säädetty vähimmäisrangaistus ohjaisi mittaamaan teoista niiden moitittavuuteen nähden oikeasuhteinen rangaistus.

Valiokunta katsoo, että törkeän tekomuodon säätämistä harkittaessa säännöksen hyväksyttävyyden kannalta keskeistä on löytää ne perusteet, joiden käsillä ollessa tekoa on perusteltua arvioida nykyistä perustekomuotoa moitittavammaksi. Erityisesti pykälän 5 kohdan osalta valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n samoin kuin Suomen harjoittaman suurpetojen suojelupolitiikan menestys riippuu olennaisesti paikallisten asukkaiden asenteista. Suurten petoeläinten vuoksi paikalliset asukkaat ovat huolissaan omasta ja lastensa turvallisuudesta sekä karjan, kotieläinten, metsästyksessä käytettävien koirien ja riistan (muun muassa metsäpeura) menetyksistä. Tämä on otettava huomioon pyrittäessä saavuttamaan tasapaino luontodirektiivissä säädetyn suojelutavoitteen kanssa.

Valiokunta toteaa, että viime vuosina on toteutettu useita erityistoimia, joilla on pyritty lisäämään paikallisväestön sietokykyä suurpetoja kohtaan. Erityisen merkittävien vahinkojen uhkaa aiheuttavien sekä turvallisuutta uhkaavien suurpetojen metsästyksen poikkeuslupien myöntäminen siirrettiin elokuusta 2008 alkaen maa- ja metsätalousministeriöstä riistanhoitopiireille. Tämä on yksinkertaistanut hakemusmenettelyä ja lyhentänyt käsittelyaikoja. Päätöksenteon siirtymisen aluetasolle, mikä on myös lähtökohtana riistahallintouudistuksessa (HE 237/2010 vp), on arvioitu lisäävän tietoisuutta siitä, että ongelmiin voidaan tarvittaessa puuttua. Joulukuun 2009 alussa tuli voimaan myös uusi riistavahinkolaki (105/2009), jolla parannettiin korvausjärjestelmän kattavuutta. Esityksen perusteluissa on arvioitu, että myös korvausjärjestelmän parannukset lisäävät osaltaan yleistä hyväksyntää ja kansalaisten myönteistä suhtautumista luontodirektiivin erityisen suojelun piiriin kuuluvien lajien suojeluun (HE 90/2008 vp — MmVM 13/2008 vp).

Edellä on todettu, että suurten petoeläinten vuoksi asukkaat ovat huolissaan muun muassa omasta ja lastensa turvallisuudesta sekä karjan, kotieläinten ja metsästyksessä käytettävien koirien menetyksestä. Tähän liittyen valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rikoslain säännökset pakkotilaoikeudesta tulevat sovellettaviksi myös metsästyksen yhteydessä. Pakkotilaoikeus liittyy aina konkreettiseen tapaukseen, pakottavaan tilanteeseen. Jokaisella on oikeus puolustaa omaa ja toisen henkeä eläimen hyökkäystä vastaan, tarvittaessa vaikka surmaamalla eläin.

Myös omaisuuden puolustaminen on pakkotilatekona sallittua. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun petoeläin hyökkää pihassa olevan tai metsästyksessä olevan koiran kimppuun. Samoin muita eläimiä, kuten lammastarhassa olevia lampaita, saa suojella tarhaan hyökkäävää sutta tai karhua vastaan. Jos hyökkäävää eläintä ei voida muuten pysäyttää, eläimen surmaaminen tulee olla pakkotilatekona sallittua. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pakkotilaoikeus ei kuitenkaan kata muun ohella niitä tilanteita, joissa petoeläin surmataan varotoimenpiteenä ennen kuin on aiheutunut konkreettinen vaara hyökkäyksestä. Valiokunta katsoo kuitenkin, että konkreettinen vaara hyökkäyksestä on olemassa myös silloin, kun nyt kyseessä oleva petoeläin on laiduntavan kotieläimen tai metsästyskäytössä olevan koiran välittömässä läheisyydessä. Konkreettista vaaraa koskevan edellytyksen toteen näyttäminen on usein vaikeaa ja tulkinnanvaraista.

Valiokunta katsoo sinänsä olevan perusteltua, että hallituksen esityksessä luetellut eläinlajit kirjataan erikseen säännöksen tunnusmerkistöön. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että nyt esillä oleva pykälän 5 kohta, niin kuin koko pykälä, koskee vain tahallista menettelyä. Pykälän 1—4 kohdissa on kuvattu toimintaa, joka on väistämättä aina tahallista. Myös pykälän 5 kohdassa sana "tappaa" tarkoittaa vakiintuneesti tahallista tappamista (esimerkkinä tapon tunnusmerkistö, RL 21:1). Viitaten kuitenkin siihen, mitä edellä on todettu pakkotilaoikeutta sääntelevien säännösten soveltamisesta, ja myös siihen, ettei valiokunta pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että tiettyyn eläinlajiin kuuluvan eläimen tappaminen tai vahingoittaminen sinänsä johtaisi teon luokittelemiseen eräissä tapauksissa törkeäksi pykälän muissa kohdissa tehdyistä linjauksista poiketen, valiokunta ehdottaa pykälän 5 kohtaan sisältyvän törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön rajaamista liittämällä siihen erityiskriteereitä. Valiokunta ehdottaakin kohdan hyväksymistä sen sisältöisenä, että siinä mainittujen eläinten tappaminen tai vahingoittaminen muodostaa törkeän metsästysrikoksen ainoastaan silloin, kun pyyntitapa tai -väline on laiton tai kun metsästyksessä on käytetty moottorikäyttöistä ajoneuvoa metsästyslain vastaisesti taikka kun tekoa on muutoin pidettävä häikäilemättömänä. Näin muotoiltuna tämä pykälän viimeinen kvalifioimisperuste on linjassa pykälän muiden perusteiden kanssa. Valiokunnan säännökseen ehdottama rajaus estäisi myös sen, ettei törkeää tekomuotoa sovellettaisi tulkinnanvaraisissa pakkotilatapauksissa tai pakkotilaa lähentelevissä tapauksissa.

Edellä todettujen muutosten jälkeen säännös kuuluisi: "tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko taikka susi, tai vahingoitetaan niitä, käyttäen metsästyslaissa (615/1993) kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka rikkoen metsästyslaissa säädettyjä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksia tahi toimien muutoin häikäilemättömällä tavalla". Lisäksi törkeysarvostelussa olisi kokonaisarvostelu hallituksen esityksen mukaisena.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että nyt ehdotettavaa häikäilemättömyyden kriteeriä on käytetty yhtenä törkeän huumausainerikoksen kriteerinä (RL 50:2). Häikäilemättömyyttä voisi osoittaa esimerkiksi karhun tappaminen talvipesäänsä tai karhuemon surmaaminen tarkoituksellisesti niin, että pennut jäävät kuolemaan luontoon. Myös teko, jossa eläintä ajetaan pitkään takaa muullakin kuin moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, voitaisiin katsoa häikäilemättömäksi tekotavaksi. Samoin eläimen etsiskely ja tappaminen joukolla voisi olla häikäilemätöntä, vaikka sitä ei voisi pitää pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen suunnitelmallisena.

Mikäli pykälä muotoillaan nyt ehdotetulla tavalla, merkitsee se sitä, että suden, ahman, ilveksen, karhun, metsäpeuran ja saukon tappaminen on sellaisenaan rangaistavaa metsästysrikoksena nykyiseen tapaan, koska kyseessä ovat rauhoitetut eläimet. Perustekomuodon enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Kyseisestä metsästysrikoksesta seuraisi normaalisti metsästyskielto, tekovälineen menetys valtiolle, saaliin tai sen arvon menettäminen sekä tavallisesti myös kaikkien aselupien menetys. Tässä ei ole suurta eroa tavallisen ja törkeän tekomuodon välillä.Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tunnusmerkistön muotoilu hallituksen esityksestä poikkeavasti edellä esitetyllä tavalla ei sanottavasti haittaisi näiden eläinten luvattoman metsästyksen tutkintaa sellaisissa tapauksissa, joihin lainmuutoksella erityisesti pyritään vaikuttamaan (suunnitelmallinen tappaminen, hyödyn tavoittelu, häikäilemättömyys).

4 a §. Törkeä laittoman saaliin kätkeminen.

Viitaten edellä 1 a §:n kohdalla esitettyyn muutokseen valiokunta ehdottaa johdonmukaisuuden vuoksi myös 4 a §:n 4 kohtaa muutettavaksi.