Perustelut

Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että Suomessa on yli 1 300 vesilaitosta ja yli 600 viemärilaitosta. Suurin osa näistä laitoksista on joko kuntien omistamia vesihuoltolaitoksia tai pieniä asukkaiden itsensä perustamia vesihuolto-osuuskuntia. Vesihuoltolain (119/2001) mukaisesti vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset katetaan ensisijaisesti asiakkailta perittävillä maksuilla. Taloudellisista syistä johtuen monilla vesihuoltolaitoksilla on kuitenkin vaikeuksia laajentaa palvelujaan ja tehostaa toimintavarmuuttaan ilman valtion tukea tai vesimaksujen merkittäviä korotuksia.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että vesihuoltopalveluiden kehittämiseen on tarvetta. Monet pienet vesilaitokset ovat yhden vedenottamon varassa. Viime vuosien kuivuus on osoittanut, että talousveden jakelussa ilmenee poikkeuksellisissa tilanteissa ongelmia. Toimintavarmuuden parantaminen edellyttää mm. laitosten verkostojen yhdistämistä ja laitosten välisen yhteistyön lisäämistä. Näillä toimilla voidaan tehostaa sekä normaaliolojen vesihuollon järjestämistä että varautumista erityistilanteisiin. Myös juomavedelle ja jätevesien käsittelylle asetettavat kasvavat vaatimukset tukevat alueellisen yhteistyön merkitystä vesihuoltopalvelujen järjestämisessä. Haja-asutusalueilla ja maaseutuyhdyskunnissa on huomattava määrä pysyvää asutusta, jonka liittäminen vesihuoltolaitosten vesijohto- ja viemäriverkkoon on tarpeen.

Harvaan asutuilla alueilla vesihuoltolaitosten verkostojen rakentaminen ei ole kuitenkaan usein taloudellisesti mahdollista, vaan vesihuolto siellä perustuu edelleenkin kiinteistökohtaisiin järjestelyihin. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen haja-asutusalueilla on yli 350 000 asukkaalla talousvedessään puutteita. Lisäksi jätevesiongelmat koskettavat noin puolta näiden alueiden asukkaista. Siten noin 600 000 asukkaan kiinteistökohtaista jätevesien käsittelyä tulee parantaa. Toimitetussa selvityksessä on todettu, että haja-asutuksesta aiheutuva vesistöjen fosforikuormitus on arviolta puolitoistakertainen taajamista tulevaan kuormitukseen nähden. Asutuksen vesihuollon ohella myös karjatilojen puhtaan veden saannin turvaaminen on korostunut tilojen yksikkökoon ja vedenkulutuksen voimakkaasti kasvaessa. Haja-asutusalueiden vesihuollon kehittäminen ja vesiensuojelun edistäminen edellyttävätkin, että vesihuoltoavustusta voidaan osoittaa myös yksittäisten kiinteistöjen omistajille tai haltijoille. Valtion tuki edistää osaltaan myös kiinteistökohtaisen veden ja jäteveden käsittelyyn liittyvän teknologian, hoidon ja kunnossapidon kehittämistä sekä yritysten palvelutarjontaa maaseudulla.

Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että tarkoituksena on käynnistää lakiehdotukseen liittyvä jatkovalmistelu säännösten täydentämiseksi mm. siten, että avustusta voitaisiin kohdentaa hakijoille, joille vaatimukset täyttävän vesihuollon toteuttaminen aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia. Valiokunta kiirehtii näiden valmistelujen käynnistämistä. Lisäksi valiokunta painottaa sitä, että vesihuoltohankkeiden rahoitukseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja ja että käsiteltävänä olevan lain nojalla annettavilla alemman asteen säännöksillä tulee turvata viranomaismenettelyn joustavuus. On myös tärkeää, että avustuksia koskevaan tiedottamiseen kiinnitetään riittävää huomiota.

Hallituksen esityksestä ilmenevin perustein ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.