Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 1991 tarkistetun uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (niin sanottu UPOV-sopimus). Yleissopimuksen tarkoituksena on turvata kasvinjalostajien oikeudet. Siinä määritellään ne vähimmäisvaatimukset, jotka kasvilajikkeen jalostajan oikeuksia koskevan lainsäädännön tulee täyttää. Kasvinjalostajanoikeutta koskevan lainsäädännön perusteella uusien kasvilajikkeiden jalostajalla on oikeus saada korvausta jalostamiensa lajikkeiden lisäysaineiston hyödyntämisestä. Yleissopimus on alun perin tehty vuonna 1961 ja sitä on tarkistettu vuosina 1972, 1978 ja viimeksi vuonna 1991.

Vuonna 1991 tarkistetussa yleissopimuksessa jalostajanoikeutta on vahvistettu olennaisesti. Tarkistettuun sopimukseen sisällytettiin velvollisuus laajentaa suojeltavien kasvisukujen ja -lajien piiri koskemaan kaikkia kasvisukuja ja -lajeja. Sopimusta muutettiin niin, että kasvinjalostajanoikeus koskee, paitsi lisäysaineiston kaikkea tuotantoa, kaupan pitämistä ja markkinointia, myös lisäysaineiston kunnostusta, maahantuontia, maastavientiä sekä varastointia edellä mainittuja tarkoituksia varten. Tarkistettu sopimus hyväksyy myös järjestelyt, joiden mukaan jalostaja voi saada korvauksen lajikkeella tuotetusta sadosta, jos hän ei voi saada kohtuullisena pidettävää korvausta lisäaineiston hyödyntämisestä.

Tarkistetun sopimuksen mukaan jalostajalla tulee olla oikeus saada korvausta myös viljelijältä, joka omalla tilallaan omaan käyttöön lisää suojattua lajiketta. Sopimuksen mukaan jäsenvaltiolla on oikeus itse ratkaista, missä kohtuullisessa laajuudessa ja ottaen huomioon jalostajan oikeutetut edut kasvinjalostajanoikeutta rajoitetaan niin, että viljelijä saa käyttää omalla tilallaan tuotettua suojatun lajikkeen lisäysaineistoa oman tilansa viljelyssä.

Tarkistettu sopimus sisältää myös määräykset lajikkeen omistajan oikeuksista silloin, kun toinen jalostaja on käyttänyt suojattua lajiketta uuden suojattavan lajikkeen kehittämiseen niin, että uuden lajikkeen ominaisuudet oleellisesti perustuvat ensin suojatun lajikkeen ominaisuuksiin.

Yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan vuonna 1998. Suomen osalta se tulee voimaan yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin yleissopimus.