Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Esityksessä ehdotetaan Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskuksen (MTT), Metsäntutkimuslaitoksen (Metla)
ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) yhdistämistä uudeksi
Luonnonvarakeskukseksi vuoden 2015 alusta. Luonnonvarakeskuksesta
tulisi Suomen toiseksi suurin tutkimuslaitos, johon yhdistettäisiin myös
maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen
TIKEn tilastotehtävät ja maataloustuotteiden hintaseuranta.
Lakiehdotuksen tavoitteena on edistää maa- ja
metsätalousministeriön hallinnonalan tutkimuksen
yhteiskunnallista ja tieteellistä vaikuttavuutta sekä toiminnallista
tehokkuutta. Tavoitteen toteuttamiseksi pyritään
luomaan poikkitieteellinen, kilpailukykyinen sekä tehokas
tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka pystyy nykyistä eriytettyä rakennetta
paremmin vastaamaan nopeasti muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin.
Valiokunta korostaa, että kokonaisvaltaisella tutkimuksella
tulee vastata erityisesti kehittyvän biotalouden ja myös
cleantech-teollisuuden tarpeisiin.
Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön turvaaminen
vaatii uudenlaista tutkimustietoa ja ratkaisumallien kehittämistä.
Luonnonvarakeskuksen perustamisella voidaan luoda rakenteellisesti
suurempi ja kilpailukykyisempi toimija kuin mitä nykyiset
laitokset olisivat erillisinä. Suuremman yksikön
on mahdollista myös käyttää,
tuottaa ja hallita aineistoja sekä infrastruktuureja tehokkaasti.
Valiokunta toteaa, että Luonnonvarakeskuksen muodostamisen
yksi keskeinen tavoite on parantaa suomalaisen tutkimustoiminnan
kansainvälistä kilpailukykyä.
Luonnonvarakeskuksen nimi
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esiin
kysymys uuden tutkimuslaitoksen nimestä. Useissa asiantuntijalausunnoissa
on todettu, että Luonnonvarakeskus ei nimenä riittävästi
kuvaisi uuden laitoksen pääasiallista toimintaa, joka
on tutkimus. Viranomais- ja asiantuntijatehtävien osuus
on resursseilla mitattuna noin neljännes laitoksen toiminnasta
ja tutkimuksen osuus kolme neljännestä.
Valiokunta onkin punninnut eri nimivaihtoehtoja esitetyn Luonnonvarakeskus-nimen
ohella. Esillä on ollut uuden laitoksen nimeäminen Luonnonvarojen
tutkimuskeskukseksi, jolloin sana "tutkimus" sisältyisi
keskuksen nimeen. Nimikysymyksessä valiokunta on harkinnan
jälkeen päätynyt kuitenkin hallituksen
esitykseen sisältyvään lyhyeen Luonnonvarakeskus
(Luke) -nimeen seuraavilla perusteilla.
Suomessa monilla niin sanotuilla sektoritutkimuslaitoksilla
on nykyään tutkimuksen ohella viranomais- ja täytäntöönpanotehtäviä.
Tällaisia ovat muun muassa Suomen ympäristökeskus,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ilmatieteen laitos, Työterveyslaitos,
Elintarviketurvallisuusvirasto, Geodeettinen laitos ja Kotimaisten
kielten keskus. Valiokunta katsoo, että Luonnonvarakeskus
sopii monipuolisen tehtäväkenttänsä ansiosta
ja nimensä puolesta näiden laitosten joukkoon.
Valtion sektoritutkimuslaitosten vahvuus on siinä, että ne
hoitavat tutkimustoiminnan ohella muita viranomais- ja asiantuntijatehtäviä,
mukaan lukien pitkäaikaisseurannat, ja nämä toiminnot
tukevat toisiaan vastavuoroisesti. Tällä tavalla
sektoritutkimuslaitokset erottuvat esimerkiksi yliopistoista.
Valiokunta toteaa myös, että vahvimmat eurooppalaiset
ruokaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvät tutkimus-
ja asiantuntijaorganisaatiot tunnetaan ensi sijassa niiden vahvojen brändien
kautta, esim. INRA (Ranska), Wageningen (Alankomaat) ja Teagasc
(Irlanti). Joensuussa päämajaansa pitävä Euroopan
Metsäinstituutti (European Forest Institute, EFI) on alallaan
merkittävä kansainvälinen tutkimusorganisaatio,
eikä sen nimessä esiinny sanaa "tutkimus" tai "research".
Luonnonvarakeskuksen englanninkieliseksi nimeksi on suunniteltu "Natural
Resources Institute Finland" yhdistettynä suomenkielisestä nimestä muodostettuun
lyhenteeseen (Luke). Tämä englanninkielinen nimi luo
mahdollisuudet kansainvälisen näkyvyyden ja vahvan
brändin rakentamiseen. Valiokunta kuitenkin korostaa, että kansainvälisen
tunnettuuden edistämiseen tulee laitoksen perustamisen
yhteydessä kiinnittää erityistä huomiota.
Valiokunta esittää myös harkittavaksi,
että keskuksen englanninkielinen nimi voisi olla "Natural Resources
Research Institute Finland", jotta laitos kansainvälisesti
tunnistettaisiin helpommin tutkimuslaitokseksi.
Valiokunta korostaa, että Luonnonvarakeskuksen ensimmäisinä vuosina
tulee pitää esillä yhdistettävien
laitosten vanhat nimet uuden Luke-brändin rinnalla, erityisesti
kansainvälisissä verkostoissa toimittaessa. Tämä on
tarpeen, jotta yhdistyvien laitosten olemassa olevat kansainväliset
verkostot ja tunnettuus voidaan hyödyntää Luonnonvarakeskuksen
kansainvälisen toiminnan vahvistamisessa ja esimerkiksi
EU-rahoitusta haettaessa. Valiokunta korostaa sitä, että uuden
luonnonvarakeskuksen tulee kyetä kokonaisuudessaan profiloitumaan
siten, että laitos onnistuu hyvin esimerkiksi kansainvälisissä rahoitushakuprosesseissa.
Luonnonvarakeskuksen toiminnan tavoitteet
Valiokunta toteaa, että luonnonvara-alan tutkimustarve
on maailmanlaajuisesti voimakkaassa kasvussa. Globaalit ilmiöt,
kuten raaka-aineiden ja fossiilisen energian ehtyminen, rajaavat
tulevaisuudessa ihmisen hyvinvointia aikaisempaa enemmän.
Maapallon resurssit eivät riitä kaikkeen nykyiseen
kulutukseen, ja vaatimus raaka-aineiden kestävästä käytöstä ja
uusiutuvien luonnonvarojen aiempaa tehokkaammasta hyödyntämisestä kasvaa
jatkuvasti.
Tutkimuksen laatu, ratkaisuhakuisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus
ovat tällä hetkellä entistä keskeisempiä asioita
pyrittäessä kohti uudenlaista biotaloutta. Valiokunta
katsoo luonnonvarakeskusta koskevan uudistuksen luovan mahdollisuuksia
luonnonvara-alan ja biotalouden tutkimuksen nopealle kehittämiselle.
Valiokunta korostaa aidosti uudenlaisen tutkimusorganisaation luomista,
jossa tutkimusta haittaavia raja-aitoja ei synnytetä. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että Luonnonvarakeskuksen toiminnalla tavoitellaan kilpailykykyisen
elinkeinotoiminnan edistämistä.
Valiokunta korostaa sitä, että Luonnonvarakeskuksen
perustamisella tulee vahvistaa ja osin uudelleen suunnata tutkimusta,
jota tarvitaan biotalouden ja siihen pohjautuvan hyvinvoinnin rakentamisessa.
Valiokunta toteaa, että luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää jatkossa
eri tieteenalojen osaamista innovatiivisesti yhdistävää tutkimusta
ja syvää asiantuntemusta.
LYNET on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön
hallinnonalaisten tutkimuslaitosten (Elintarvikevirasto Evira, Geodeettinen
laitos, MTT, Metla, RKTL ja Suomen ympäristökeskus
SYKE) muodostama yhteenliittymä, jonka avulla on pyritty
lisäämään tutkimuksen vaikuttavuutta
ja tehostamaan toimintaa yhteisillä tutkimusohjelmilla
ja asiantuntijapalveluilla. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhteistyötä LYNETin puitteissa osaamisen,
tietovarantojen ja tutkimuksen monialaisuuden osalta kehitetään
edelleen nykyisen toimivaksi osoittautuneen mallin mukaisesti.
Asiakaslähtöisyys
Valiokunta toteaa, että Luonnonvarakeskuksen tuleva
organisaatio on korostetusti tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio,
jonka tulee tuottaa asiakkaidensa käyttöön
tietoa luonnonvarojen hoidosta, käytöstä,
tuotteista, palveluista ja aineettomista arvoista. Luonnonvarakeskuksen toiminnan
tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus määräytyy
myös sen mukaan, miten tehokkaasti uusi tieto kyetään
muokkaamaan tuotteiksi ja palveluiksi.
Hallituksen esityksen perusteluissa korostetaan sitä,
että Luonnonvarakeskus suunnitellaan asiakaslähtöisesti
ja sen toiminta on asiakaslähtöistä.
Valiokunta pitää tämän tavoitteen
toteutumista erittäin tärkeänä tutkimuksen
hyötyjen vahvistamiseksi. Myös tutkimuksen asiakasrahoituksen
saamisen kannalta on välttämätöntä, että asiakkaita
ja asiakkaiden tarpeita kuunnellaan jo tutkimusta ja tutkimusohjelmia
valmisteltaessa. Asiakkaat odottavat tutkimukselta usein vastauksia
etenkin käytännön ongelmiin. Valiokunta
kuitenkin korostaa lisäksi sitä, että monilla
luonnonvaratalouden aloilla tarvitaan myös kauaskantoisempaa
ja pitkäkestoisempaa perustutkimusta.
Valiokunta pitää tärkeänä Luonnonvarakeskuksen
toimivaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.
Se on osaltaan välttämätöntä keskuksen tieteellisen
tutkimuksen ja kehittämistyön suuntaamiseksi sekä käytännöllisten,
aidosti yhteiskuntaa palvelevien ratkaisumallien löytämiseksi.
Kysymys on paitsi rahoituksen myös tiedon ja osaamisen
jakamisesta. Tästä yhteistyöstä koituvien
hyötyjen tulee kuitenkin palvella yhteiskuntaa laajasti
ja elinkeinotoimintaa yleisemminkin. Uudessa tilanteessa tulee huomioida, että tiedon
siirto ja sen nopea soveltaminen tutkimuksesta elinkeinoelämään
ja yrityksiin vaatii erityisiä panostuksia sekä uusia
toimintamalleja.
Valiokunta painottaa Luonnonvarakeskuksen tutkimustyön
kokonaisvaltaisen onnistumisen edellytyksenä oikeanlaisen
tutkimusstrategian luomista. Tämän varmistamiseksi
Luonnonvarakeskukseen tulee luoda järjestelmä,
jonka kautta myös tiedon loppukäyttäjät
pääsevät eri tasoilla ja aivan alusta
alkaen vaikuttamaan aidosti tutkimusstrategian suuntaamiseen.
Luonnonvarakeskus tulee julkaisemaan tutkimustietoa kansainvälisten
tiedelehtien lisäksi kotimaisissa alan medioissa sekä omissa
kanavissaan. Keskuksen julkaisu- ja palvelukanavat tulee rakentaa
asiakasnäkökulmasta palvelemaan tiedon tarvitsijoita
eri toimialoilla. Verkkopalvelun sisältö tulee
suunnitella siten, että erilaista tietoa voidaan ryhmitellä ja
luokitella joustavasti.
Valiokunta toteaa, että Luonnonvarakeskukseen on tulossa
tutkimus- ja asiakkuusjohtajat, joilla on kullakin vastuu joko kala-
ja riista-, metsä- tai maa- ja elintarviketoimialan asiakkaista.
Näille toimialoille nimetään myös
viestintävastaavat, jotka huolehtivat oman toimialansa
asiakkaiden tiedonsaannista ja viestinnän kehittämisestä.
Valiokunta pitää esitettyä järjestelyä tarpeellisena.
Luonnonvarakeskuksen resurssit
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
Luonnonvarakeskukselle asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin
ja samanaikaiseen resurssien voimakkaaseen vähentämiseen.
Luonnonvarakeskuksen perustamisen suurimpana haasteena onkin resurssien
merkittävä ja nopea leikkaaminen.
Lakiehdotuksen mukaan uuden keskuksen toimintamenorahoitus vähenee
vuoteen 2017 mennessä noin 20 miljoonaa euroa vuoden 2013 tasoon
verrattuna, joka tarkoittaa noin 25 prosentin säästöjä.
Lisäksi valtionhallinnon muut säästötoimenpiteet
vähentävät rahoitusta siten, että muutosten
yhteisvaikutus Luonnonvarakeskuksen kehykseen on noin 21,9 miljoonaa
euroa. Lisäksi hallituksen kehyspäätös
25.3.2014 saattaa leikata Luonnonvarakeskukselta vielä lisää resursseja.
Organisaatiomuutoksen toteuttaminen voi myös aluksi lisätä toiminnan
kustannuksia, mutta sen sijaan tutkimuslaitosten fuusiosta seuraavat
synergiaedut ja rahalliset säästöt syntyvät
suurimmaksi osaksi vasta pidemmällä aikavälillä.
Valiokunta toteaa, että muutokseen varautumista varten
Luonnonvarakeskuksen perustamishankkeessa on laadittu erillinen
talous- ja rakenneohjelma.
Toiminnallisesta näkökulmasta uuteen Luonnonvarakeskukseen
siirtyvät kaikkien erillislaitosten lakisääteiset
sekä viranomaisluontoiset tehtävät ja
velvoitteet. Valiokunta toteaa, että budjettirahoituksen
voimakkaasti pienentyessä näiden tehtävien
osuus toiminnasta saattaa kasvaa, mikä vastaavasti voi
vähentää toimialan elinkeinojen sekä uusien
palveluiden ja muiden innovaatioiden kehittämiseen käytettävissä olevia
resursseja. Samanaikaisesti esitykseen sisältyviä tavoitteita
tutkimustoiminnan kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisesta
sekä innostavan ja houkuttelevan yhteistyökumppanin
ja kilpailukykyisen työnantajan rakentamisesta voidaankin
pitää erittäin kunnianhimoisina tavoitteina.
Valiokunta katsoo, että erityisen tärkeää fuusion
hyötyjen realisoitumiselle on se, että Luonnonvarakeskukseen
muodostuu yhtenäinen arvo- ja toimintakulttuuri, jossa
osaava henkilöstö on keskiössä.
Uudistuksessa yhdistetään neljä eri organisaatiota
ja lisäksi suuri määrä alueellisia
toimipaikkoja, joten arvo- ja toimintakulttuurin kehittymisessä johtamisella
on suuri merkitys tavoitteiden saavuttamisessa.
Rahoitusrakenteen voimakkaaseen muutokseen sopeudutaan fuusiossa
lisäämällä ulkopuolisen rahoituksen
hankintaa, tehostamalla etenkin hallinnollisia toimintoja ja vähentämällä kustannuksia.
Luonnonvaratutkimuksen resursseja ja korkeaa osaamistasoa pyritään
esityksen mukaan turvaamaan lisäämällä etenkin
keskuksen täydentävää rahoitusta.
Tavoitteena on kompensoida kolmannes vähenevästä kehysrahoituksesta
hankkimalla täydentävää rahoitusta sekä uusista
rahoitusinstrumenteista että perinteisistä rahoituslähteistä.
Täydentävän rahoituksen hankkiminen edellyttää kuitenkin
tutkimuksen huippuosaajien sitoutumista laitoksen toimintaan, mikä saattaa
vaikeutua, jos tutkimusrahoitus vähenee merkittävästi.
Rahoituksen epävarmuus ei myöskään
saa johtaa palvelussuhteiden määräaikaistumiseen
sekä pätkä- ja sirpaletyösuhteiden
yleistymiseen tutkimuslaitoksessa.
Tutkimuslaitosten kannalta rahoitusuudistuksen ongelmana on
myös se, että uusien rahoitusinstrumenttien
rahoitus kootaan lähes yksinomaan tutkimuslaitoksilta,
joiden osuus koko tutkimusvolyymistä on kuitenkin alle
kolmannes. Sen sijaan uusia rahoitusinstrumentteja on jakamassa
yli kolminkertainen määrä tutkijoita (ml.
yliopistot, ammattikorkeakoulut ja konsultit), joten kilpailu rahoituksesta
tulee vääjäämättä kiristymään.
Valiokunta painottaa hallintotoimintojen nykyistä tehokkaampaa
hyödyntämistä toimintoja yhdistämällä,
jotta erityisesti tutkimukseen voidaan suunnata väheneviä resursseja.
Riittävästi ulkopuolista rahoitusta hankkimalla
tutkimusresurssit ja korkea osaamistaso tulee kyetä säilyttämään.
Esityksen tavoitteiden ja keskukselle varattujen resurssien välillä on
kuitenkin epätasapainoa, jota tulee tarkasti seurata ja
arvioida. Valiokunta korostaa tutkimusrahoituksen riittävyyden
arviointia ja tarvittaessa tutkimusresurssien lisäämistä budjettirahoituksen
kautta, jos ulkopuolista rahoitusta ei ole mahdollista hankkia suunnitellusti.
Luonnonvarakeskuksen organisaatiota koskeva sääntely
Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin Luonnonvarakeskuksen
organisaatiota koskeva sääntely ja erityisesti
se, että organisaatiosta ei tulisi säätää lain
tasolla, vaan joko johtokunnan päätöksellä tai
työjärjestyksellä, jonka vahvistaisi pääjohtaja.
Valiokunta kiinnittää tältä osin
huomiota hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluihin
ja toteaa, että Luonnonvarakeskus käyttää tehtäviä hoitaessaan
julkista valtaa ja maataloustuotteiden hintaseurantaan liittyvien pakkokeinovaltuuksien
osalta merkittävää julkista valtaa. Perustuslain
119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten
yleisistä perusteista on näissä tapauksissa
säädettävä lailla. Perusteista
säätämisen voidaan katsoa tarkoittavan
sitä, että myös organisaatiota koskevat
perussäännökset tulee nostaa lain tasolle,
kuten hallituksen esityksessä on tehty.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että johtokunnan tehtävät määritellään
erityisesti toiminnan strategisen suuntaamisen, tutkimuksen ennakoinnin ja
asiakkuuden lähtökohdista. Meneillään
oleva laajempi tutkimusrahoitusrakenteen muutos tukee myös
tätä lähestymistapaa.
Toimipaikkaverkosto
Lakiehdotuksessa todetaan, että Luonnonvarakeskuksen
toimipaikkaverkko kattaa tällä hetkellä koko
Suomen. Luonnonvarakeskukseksi yhdistettävät organisaatiot
toimivat nykyisin 38 paikkakunnalla. Säästötavoitteista
johtuen kuitenkin tulevaisuudessa on mahdollisuus ylläpitää nykyistä vähemmän
toimipaikkoja ja toimintaa joudutaan jossain määrin
keskittämään tutkimuksen, toimintojen
ja alueellisen sijoittumisen kannalta keskeisille seuduille etenkin
yliopistojen läheisyyteen.
Luonnonvarakeskuksen laaja toimipaikkaverkosto on selkeä alueellinen
voimavara. Valiokunta korostaa voimakkaasti viranomaisyhteistyön
ja tutkitun tiedon tehokkaan hyödyntämisen kannalta
sitä, että keskuksen toiminnan tulee ehdottomasti
säilyä aidosti koko Suomen kattavana. Alueellinen
kattavuus on tällä hetkellä nykyisten
tutkimuslaitosten vahvuus, joka tulee säilyttää.
Tutkimuksen osalta tulee toimipaikkojen sijoittelussa huomioida
hyvän alueellisen vuorovaikutuksen säilyminen.
Ympäristövaliokunta on lausunnossaan nostanut
esimerkeiksi Merenkurkun toimipisteen ja Euroopankin mittakaavassa
merkittävän kokeellisen kalantutkimuksen Paltamossa.
Myös pohjoisten olosuhteiden erityiskysymysten ja arktisten luonnonvara-asioiden
erikoisosaamista tulee edistää.
Toimipaikkojen karsimisen tulee pohjautua perusteellisiin vaikuttavuusarviointeihin,
eikä esimerkiksi pelkästään
vuokrakustannussäästöihin. Lisäksi
tässä yhteydessä tulee välttää erityisesti
sitä, että ns. osaoptimoinnilla keskuksen tilakustannuksista
pyrittäisiin säästämään
siten, että tyhjilleen jäävien tilojen
vuokrat siirtyvät käytännössä esimerkiksi
samoissa rakennuksissa sijaitsevien jonkun muun valtion viranomaisen
maksettavaksi kohonneina vuokrina. Valiokunta korostaakin kokonaistaloudellisen
harkinnan tärkeää merkitystä.
Valiokunta kiinnittää myös erityistä huomiota
siihen, että alueellinen kattavuus on tällä hetkellä nykyisten
tutkimuslaitosten selkeä vahvuus, joka tulee säilyttää tulevaisuudessakin. Tutkimuksen
osalta tulee toimipaikkojen sijoittamisessa huomioida erityisesti
hyvä alueellinen vuorovaikutus. Valiokunta painottaa sitä, että erityisesti
biotalouden tutkimus tulee sijoittaa valtakunnallisesti siten, että se
on lähellä maakunnallisia toimijoita.
Valiokunta korostaa sitä, että ruotsinkielisten palveluiden
tarjoaminen on otettava huomioon kaikessa uuden Luonnonvarakeskuksen
toiminnan järjestämisessä. Valiokunta
pitää lisäksi tärkeänä,
että toimipaikkaverkoston kehittämisessä turvataan
palvelut molemmilla virallisilla kielillä.
Luonnonvaratutkimuksen kohdentaminen
Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen tulevaisuuden kohdentamiseen
liittyy mittavia haasteita: supistuvien resurssien tilanteessa tarvitaan
kuitenkin selkeästi uudenlaista biotalouteen liittyvää tutkimusta
ja toisaalta kaikilla toimialoilla on perustutkimuksen tarvetta.
Uuden luonnonvarakeskuksen perustaminen aiheuttaa todennäköisesti
ainakin siirtymävaiheessa tutkimusalojen välillä ja
sisällä entistä kovempaa kilpailua vähenevistä budjettiperusteisista
tutkimusvaroista. Tätä kautta voi syntyä myös
painetta siirtää resursseja perustutkimuksesta
erikseen laskutettavaan tutkimukseen. Valiokunta kuitenkin painottaa
sitä, ettei perustutkimukseen ole yleensä mahdollista
hankkia ulkopuolista rahoitusta.
Valiokunta korostaa tutkimuskokonaisuuksien suuntaamista Luonnonvarakeskuksessa
tasapuolisesti siten, että tutkimuksessa säilyy
eri sektorien välinen tasapaino. Lisäksi on samalla pyrittävä biotalouden
osalta määrätietoisesti kaatamaan vanhoja
raja-aitoja ja luomaan kokonaan uutta tutkimusta ilman entisiä sektorirajoja.
Esimerkiksi metsätalouden, elintarviketalouden ja maatalouden
raja-aitoja tulee aktiivisesti madaltaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimustyön odotetaan hallituksen
esityksen mukaan tehostuvan tutkimustyötä kilpailuttamalla,
mutta esimerkiksi perustutkimusta ja pitkäaikaisia luonnonvaraseurantoja
ei voida käytännössä toteuttaa
tällä tavoin. Valiokunta korostaa pitkien aikasarjojen merkitystä ja
niiden jatkamisen tärkeyttä erityisesti metsän-,
riistan- ja kalantutkimuksessa. Valiokunta katsoo, että Luonnonvarakeskuksen perustamisen
yhteydessä tulee huolellisesti arvioida keskeisimmät
pitkäaikaiset seurannat sekä ehdottomasti jatkaa
tärkeimpiä seurantoja.
Pitkäkestoiset aikasarjat ovat olleet erityisesti Metlan
ja RKTL:n vahvuus, ja niihin sisältyy kansainvälisestikin
arvioiden ainutlaatuisia seurantoja. Valiokunta pitää ylipäätään
tarpeellisena, että perustutkimuksen ja seurantatiedon
tuottaminen huomioidaan Luonnonvarakeskuksessa riittävällä painoarvolla,
jotta luonnonvarojen kestävää käyttöä voidaan
harjoittaa tutkimustietoon nojautuen.
Eri tutkimusaloihin liittyviä erityiskysymyksiä
Metsäntutkimus.
Maamme kansantaloudelle metsäteollisuuden tuotannon
arvo oli vuonna 2013 noin 19 miljardia euroa. Se työllistää suoraan
yhteensä 42 000 ihmistä ja epäsuorasti
vielä enemmän. Valiokunta korostaakin metsäntutkimuksen
keskeistä merkitystä osana Luonnonvarakeskuksen
tutkimustehtävää.
Luonnonvarakeskuksen on tärkeätä edistää metsiin
perustuvan elinkeinotoiminnan kilpailukykyä sekä tukea
alueellista kehitystä koko valtakunnan alueella. Metsäntutkimuslaitos
on onnistuneesti kehittänyt tiedon- ja teknologian jalkauttamista
käytäntöön metsäalan
toimijoille, eikä tätä toimivaa toimintatapaa
tule fuusiossa hukata.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksessa nousee varsin
korostetusti esiin bioenergian asema. Valiokunnan arvion mukaan
tulevaisuuden tutkimustoiminnan tulee kuitenkin keskittyä laajemmin
kestävän biotalouden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen,
eikä kehittämistä tule rajata kapeasti
yksinomaan bioenergiaan. Tämä liittyy myös
laajempaan tulevaisuusnäkökulmaan, jonka mukaan
luonnonvaroja tulee tarkastella laajasti kestävyyden periaatteen
mukaisesti, jotta laitosten yhdistämisen synergiaedut saavutetaan ja
vältetään sektorikohtaisuus.
Metsähallituksen hallinnassa ja Metsäntutkimuslaitoksen
käytössä olevat tutkimusmetsät ovat
oleellisia monipuolisen metsäntutkimuksen jatkuvuudelle.
Tältä osin valiokunta pitää tärkeänä,
että voimassa olevat tutkimusmetsiä koskevat sitoumukset
ja sopimukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja
velvollisuudet siirtyvät sellaisenaan Luonnonvarakeskukselle.
Luonnonvarakeskuksen metsäntutkimuksen tulee olla kokonaisuutena
tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, edistää metsiin
perustuvan elinkeinotoiminnan kilpailukykyä sekä tukea
alueellista kehitystä. Valiokunta katsoo, että näiden
edellytysten täyttyessä asiakkaat tulevat käyttämään
Luonnonvarakeskuksen tuottamaa ja aktiivisesti välittämää tietoa
ja osaamista sekä palveluja biotalouden edistämiseksi.
Valiokunta katsoo myös, että erityisesti metsäalalla
yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tiiviillä yhteistyöllä tulee
luoda uusia kilpailukykyisiä palveluja ja tuoteratkaisuja
tavoitteena erityisesti vientimarkkinat.
Maa- ja puutarhatalous.
Valiokunta painottaa sitä, että Suomen maatalous
toimii poikkeuksellisissa pohjoisissa olosuhteissa, jotka vaihtelevat
myös eri puolilla Suomea niin ilmaston kuin maaperänkin
suhteen. Maataloustuotannon jatkuminen edellyttää,
että Suomessa on tuloksellista ja tehokasta tutkimusta
mm. niistä lajikkeista, jotka sopivat maamme karuihin olosuhteisiin.
Uuden tutkimusyksikön toimintaedellytykset on mitoitettava
siten, että Suomen maatalouden erityistarpeet otetaan riittävässä laajuudessa huomioon.
Koko elintarviketuotannon vastuullisuus on Suomessa huippuunsa hallittu,
ja alan tutkimus on monissa vertailuissa osoitettu huipputasoiseksi.
MTT on myös onnistunut erittäin hyvin ulkopuolisen
tutkimusrahoituksen hankkimisessa.
Valiokunta pitää myös tärkeänä puutarhatalouteen
ja kasvihuonetuotantoon liittyvän tutkimus- ja kehitystyön
varmistamista uudessa Luonnonvarakeskuksessa. Valiokunta katsoo, että puutarha-
ja kasvihuonetuotannolla on keskeinen merkitys työllistäjänä,
lähiruoan tarjoajana ja kestävän biotalouden
edistäjänä. On tärkeätä,
että myös tämä tutkimusala tulee
riittävästi huomioiduksi keskuksen perustamisen
yhteydessä.
Riistantutkimus.
Valiokunta toteaa, että tutkimuksen riistakanta-arvioiden
tuotanto ei saa vaarantua uudistuksen johdosta. Riistavaroja verotetaan
vuosittain, joten on keskeistä, että päätöksenteko
etenkin vaikeissa suurpeto- ja hirvieläinkysymyksissä nojaa
luotettavaan ja ajantasaiseen tutkimustietoon. Näiden toimintojen
kehittämiseen tulee jatkossa panostaakin entistä enemmän,
sillä seurannan tuottama riistatieto on useimpien riistahallinnon
päätösten tärkein perusta.
Huomionarvoista on myös se, että riistahallinto
on saanut sitoutettua suomalaiset metsästäjät
osallistumaan talkoilla kymmeniin erilaisiin riistainventointeihin.
Pelkästään riistanhoitoyhdistyksissä tehdään
vuosittain noin 400 henkilötyövuoden verran kanta-arvoihin
liittyvää talkootyötä. Jos myös
metsästysseuroissa tehty talkoopanos lasketaan mukaan,
nousee tämän talkootyön määrä moninkertaiseksi.
Uudistuksessa ei saa vaarantaa tätä riistaseurannan
talkootyövoimavaraa, joka on maailmanlaajuisestikin arvioituna
varsin ainutlaatuinen hallinnon ja tutkimuksen tukijalka.
Uudistus voidaan myös nähdä mahdollisuutena
tuottaa entistä laadukkaampaa tutkimustietoa muun muassa
riistan elinympäristöistä, mikäli RKTLn
ja Metlan synergiaetuja voidaan hyödyntää entistä paremmin
ja siten luoda sektorirajat ylittäviä tutkimuskokonaisuuksia
esimerkiksi paikkatieto-osaamisen avulla. Luonnonvarakeskuksen toimintamallina
tulee olla yhden luukun periaate, jolloin asiakas pääsee
hyödyntämään koko keskuksen
osaamista.
Kalantutkimus.
RKTLn tehtävänä on ollut tuottaa
tärkeää tutkimustietoa kaloista ja kalataloudesta
sekä huolehtia valtion kalanviljelystä. Tulevaisuudessakin
tarvitaan tietoa erityisesti kalakantojen tilasta ja kalastuksesta
muuttuvissa vesistöissä. RKTL on ollut tärkeä valtiollinen
toimija, joka on huolehtinut esimerkiksi uhanalaisten kalakantojen
monimuotoisuuden säilyttämisestä ja kantojen
elvyttämisestä. Valiokunta toteaa, että laitoksen
toimintaa on viime vuosina sopeutettu ja esimerkiksi kalatalouden
tutkimuksen toimipaikkaverkostoa on jo karsittu ja kalanviljelyä keskitetty.
Valiokunta katsoo, että kalakantojen monimuotoisuus
tulee pystyä turvaamaan tulevaisuudessa ja Luonnonvarakeskuksella
tulee olla valmiudet uhanalaisten lajien ja kantojen viljelyyn ja
myös viljelyn käynnistämiseen tarpeen
mukaan. Monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi RKTLn
rooli istukastuotannossa ja ruokakalan jalostustoiminnan kehittämisessä on
ollut merkittävä.
Kalantutkimuksessa Suomessa on kerätty kaupallisen
kalastuksen saalislajien sekä erityisesti lohikantojen
seurannassa pitkiä tutkimuksellisia aikasarjoja, joiden
tuottamaa tietoa tarvitaan välttämättä kalakantojen
säätelyssä. Valiokunta korostaa laajemminkin
kalatalouden perustutkimuksen säilyttämistä,
jotta kalakantojen säätely ja hoito perustuvat
tutkittuun tietoon.