Yleisperustelut

Tuki energiapuun haketukseen

Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että tukea energiapuun haketukseen jatkettaisiin. Tuen tarkoituksena olisi edistää puun energiakäyttöä. Suomen energia- ja ilmastostrategiat nojaavat paljolti uusiutuvien energialähteiden käytön kasvuun. Tuella olisi muitakin tavoitteita, sillä tuki liittyy myös metsätalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Pienpuuhakkeen tuotannon tukeminen edistäisi nuorten metsien hoitoa ja sillä olisi työllistävä vaikutus. Metsikön kehityksen ja puun tuoton kannalta on tärkeää, että sen varhaisvaiheen hoitotoimenpiteet toteutetaan asianmukaisesti ja ajallaan. Suomen kansallisessa metsäohjelmassa (Kansallinen metsäohjelma 2010, MMM:n julkaisuja 2/1999) korostettiin nuoren metsän hoidon tärkeyttä. Lisäksi nuorten metsien pienpuu on laadukas metsäenergialähde.

Esityksen perusteluista käy myös ilmi, että tehtyjen selvitysten mukaan nuoren metsän hoidosta saatava energiapuu on vielä selvästi kalliimpaa kuin esimerkiksi päätehakkuuleimikoista saatava metsähake. Puuston kaato, korjuu, kuljetus ja muu käsittely tapahtuu harvoin niin suotuisissa oloissa, että energiapuu olisi kilpailukykyistä muihin polttoaineisiin verrattuna. Nuoren metsän hoidosta saatava energiapuu on myös kalliimpaa kuin samoissa polttolaitoksissa vaihtoehtoisesti käytettävä turve. Valiokunta pitääkin tukea erittäin tarpeellisena ja kiinnittää huomiota siihen, että asiantuntijatahoilta esitettyjen arvioiden mukaan haketustuen käyttö voi nousta selvästi oletettua nopeammin. Rajoittavaksi tekijäksi onkin nousemassa rahoituksen riittävyys, joka rajoittaa niin puun energiakäytön lisäämistä kuin muitakin metsätalouden rahoituslain mukaisia työmuotoja.

Kantojen poistaminen metsien sieni- ja kovakuoriaistuhoja estävänä toimenpiteenä

Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että viimeisimmässä valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI 9) juurikäävän vaivaamaa havupuuvaltaista (kuusen ja männyn osuus 75—100 %) metsämaata oli Etelä-Suomessa juurikäävän riskialueella kaikkiaan 203 800 hehtaaria eli juurikääpä vaivaa tällä riskialueella vähän yli kymmentä prosenttia uudistuskypsien metsämaan kankaiden, kuusikoiden ja männiköiden pinta-alasta. Yli 90 prosenttia tuhoista esiintyi joko varttuneissa kasvatus- tai uudistuskypsissä metsiköissä. Juurikäävän leviämisriski on suurin ja tuhot ovat yleensä suurimpia puhtaissa kuusikoissa. Inventointitulokset viittaavat myös siihen, että juurikääpäongelma pahenee vielä tulevaisuudessa, sillä varttuneissa kasvatusmetsissä juurikääpätuhot olivat lähes yhtä yleisiä kuin uudistuskypsissä metsiköissä. Lisääntymistä näyttää tapahtuvan varsinkin Rannikon metsäkeskuksen Pohjanmaan alueella sekä Lounais-Suomen ja Häme-Uusimaan metsäkeskusten alueilla. Erityisen nopeasti laho-ongelma näyttää olevan lisääntymässä Etelä-Pohjanmaan kuusikoissa. Nykyisin metsänomistajat saavat kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaista tukea kantojen biologiselle käsittelylle.

Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että kannot ovat avainasemassa juurikäävän leviämisessä. Metsikköön kantojen kautta levinnyt sieni elää hakkuun jälkeen lahoissa kannoissa vuosikymmeniä ja tartuttaa juuriyhteyksien kautta myös, jos puulajia ei vaihdeta, paikalle perustetun taimikon. Tuhot pyrkivät lisääntymään puusukupolvesta toiseen. Kesäaikaisten hakkuiden kannot voidaan suojata kantokäsittelyllä juurikäävän tartunnalta. Jo lahovikaista metsikköä kantokäsittely ei tervehdytä, vaikkakin riskialueella myös lahovikaisten metsiköiden käsittelyä suositellaan uusien tartuntojen vähentämiseksi. Juurikääpätartunnan saaneen kasvupaikan puhdistaminen sienestä onnistuu kasvattamalla paikalla puhdas lehtipuusukupolvi (koivu, haapa ym.) tai poistamalla lahovikaiset kannot. Kantojen nosto mahdollistaa Etelä-Suomen pahoin tyvilahon vaivaamien kuusikoiden uudistamisen ilman puulajin vaihtoa ja turvaa terveen kuusipuun riittävyyden myös tulevaisuudessa. Kaakkois-Suomen tyvitervasmänniköissä puulajin vaihto ei useinkaan ole kasvupaikan karuuden vuoksi edes mahdollista.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta toteaakin, että kantojen poistamisella on sellaisia metsähygienisiä vaikutuksia, joilla voidaan turvata metsikön kehitys ja puun tuotto seuraavan puusukupolven aikana. Kantojen nostolla ja kuljettamisella pois metsästä voidaan tehostaa juurikäävän, talousmetsiemme pahimman eläviä havupuita lahottavan sienen, torjuntaa. Kantojen nosto vähentää myös kannoissa lisääntyvän, taimia nakertelevan tukkimiehentäi-kovakuoriaisen tuhoja.

Edellä esitetyin perustein valiokunta tuleekin jäljempänä ehdottamaan esitykseen muutoksia, jotka mahdollistavat kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisen tuen myöntämisen myös juurikäävän mekaaniseen torjuntaan.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.