Valiokunta toteaa, että hedelmäkasveja koskevat komission täytäntöönpanodirektiivit vuodelta 2014 säätävät lajikeluettelon perustamisesta ja kasveja, toimijoita ja tarkastuksia koskevista yksityiskohtaisista vaatimuksista. Direktiivit koskevat hedelmätuotantoon tarkoitettujen hedelmä- ja marjakasvien vaatimuksia.  

Taimiaineistolaissa puutarhakasvien taimiaineistolla tarkoitetaan hedelmäpuiden ja marja-, koriste- ja vihanneskasvien taimia ja muuta lisäysaineistoa, ei kuitenkaan vihanneskasvien siemeniä. Esityksestä käy ilmi, että lajikeluetteloa, lajikeluetteloon hyväksymisen edellytyksiä sekä lajikkeiden vaatimustenmukaisuuden selvittämistä koskevat säännökset puuttuvat taimiaineistolaista, samoin kuin näytteiden tutkimuksia tekeviä laboratorioita koskevat vaatimukset. Lakiin on siten tarpeen lisätä kyseisiä asioita koskevat säännökset samoin kuin asetuksenantovaltuudet tarkempien säännösten antamiseksi. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että koristekasvien osalta luetteloa koskevia vaatimuksia ei toistaiseksi aseteta. Vihanneskasvien lajikkeista pidetään luetteloa siemenkauppalain (728/2000) 5 §:n mukaisesti. 

Edellä esitetyillä perusteilla laissa ehdotetaan säädettäväksi perussäännökset markkinoitavien puutarhakasvien taimiaineiston lajikeluettelosta. Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi lajikkeen lajikeluetteloon edellyttäen, että se täyttää EU:n taimiaineistolainsäädännössä tai kansallisesti säädetyt vaatimukset. Luetteloon merkitsemisen perusteet voivat käytännössä poiketa toisistaan sen suhteen, onko kyseessä kokonaan uusi lajike tai niin sanottu vanha lajike vai toisessa jäsenvaltiossa hyväksytty lajike. EU:n taimiaineistolainsäädännön mukaisesti vanhoille lajikkeille säädettäisiin kevyemmät vaatimukset kuin uusille lajikkeille. Lisäksi lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset direktiivin edellyttämien näytteiden tutkimuksia tekevistä tutkimuslaboratorioista. Lakiin tulisi valtuussäännökset tarkempien säännösten antamisesta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Asiallisesti nykyinen järjestelmä säilyisi ennallaan, ja ehdotetut muutokset koskisivat lain täydentämistä vastaamaan direktiiveissä säädettyjä vaatimuksia. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kansallisen hedelmä- ja marjakasvien lajikkeiden lajikeluettelon arvioidaan sisältävän lähinnä ns. vanhoja lajikkeita ja jäävän suppeaksi pienen markkina-alueen johdosta.  

Valiokunta pitää myönteisenä, että kasvilajikeluetteloon voidaan merkitä kansalliset vaatimukset täyttävät lajikkeet myös ilman hakemusta. Kansallisesti markkinoitaville lajikkeille, jotka ovat vähämerkityksellisiä ammattimaisessa hedelmän- ja marjantuotannossa, riittää kevyempi lajikekuvausmenettely eli virallisesti tunnustettu kuvaus. Tämä edistää myös perinnöllisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kansallisten hedelmä- ja marjageenivarojen säilyttämistä. Suomalaisilla taimitarhoilla on tuotannossaan muun muassa suuri ja ainutlaatuinen vanhojen omenalajikkeiden kokoelma. Kuluttajan kannalta on selkeää, että kaikki lajikkeet, myös ne joiden markkinointi rajoittuu Suomeen, ovat löydettävissä yhdestä luettelosta. 

Valiokunta toteaa, että ammattiviljelyyn markkinoitavan taimiaineiston laadun varmistamisella on viljelijän elinkeinon ja oikeusturvan kannalta erittäin suuri merkitys. Valiokunta korostaakin taimiaineiston tuotannon ja markkinoinnin laadun varmistamiseksi toimijoiden toiminnan viranomaisvalvonnan merkitystä. Toimijoiden omavalvonnan ohella tarvitaan viranomaisvalvontaa. 

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin.