Perustelut

Laki kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003), joka koskee toimenpiteitä kasvintuhoojien torjumiseksi ja niiden leviämisen estämiseksi, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Valiokunta toteaa, että lain tavoitteena on ylläpitää hyvää kasvinterveyden tilaa ja siten edistää maa-, metsä- ja puutarhatalouden ja elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä sekä elintarvikkeiden turvallisuutta ja tuotteiden laatua. Lain tarkoituksena on varmistaa, etteivät tietyt kasvintuhoojat pääse leviämään Suomeen saastuneiden kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden mukana.

Nyt käsiteltävänä olevalla kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain muutosesityksellä varaudutaan erityisesti tilanteisiin, jossa Suomea uhkaa ennen esiintymätön kasvintuhooja (hävitettävä kasvintuhooja), joka voisi aiheuttaa vahinkoa metsässä kasvaville puille. Käytännössä säännöksellä varaudutaan mäntyankeroisen torjuntaan, jonka leviäminen Suomen metsiin saattaisi aiheuttaa mittavia vahinkoja. Mäntyankeroisen osalta torjuntatoimenpiteisiin on voitava ryhtyä aina, kun kyseinen kasvintuhooja esiintyy kiinteistöllä. Ääritapauksessa torjuntatoimenpiteisiin voitaisiin joutua jopa luonnonsuojelualueella, koska torjuntatoimenpiteiden osalta kasvinterveyden suojelemisesta annettu laki erityislakina syrjäyttää luonnonsuojelulain säännökset ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että mäntyankeroisen osalta riskin muodostavat lähinnä havupuiset pakkaukset, joihin valvonnan ja tarkastuksen pääpaino on kohdistettava. Ensimmäiset mäntyankeroishavainnot tehtiin Suomessa vuosina 1984 ja 1985, jolloin mäntyankeroinen todettiin Yhdysvalloista ja Kanadasta tuoduista havuhake-eristä. Vuonna 1984 tehty löytö oli ensimmäinen mäntyankeroishavainto koko Euroopassa. Lisäksi kanadalaisista sahatavaraeristä todettiin mäntyankeroista vuosina 1989 ja 1990. Havupuisesta pakkausmateriaalista ensimmäiset mäntyankeroislöydökset tehtiin vuonna 1990, jolloin erä kanadalaista pakkausmateriaalia todettiin mäntyankeroisen saastuttamaksi. Vuoteen 2005 mennessä eläviä mäntyankeroisia oli jo todettu yli 30 pakkausmateriaalierästä.

Esityksestä käy ilmi, että mäntyankeroisen torjunnan varalle laadittiin Suomessa vuonna 2002 Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen aloitteesta maa- ja metsätalousministeriön johdolla kriisivalmiussuunnitelma. Suunnitelma on viimeksi päivitetty vuonna 2006. Suunnitelmassa on hahmoteltu toimintamalli sen varalle, että mäntyankeroinen löytyisi Suomen metsistä. Lisäksi siinä esitetään toimenpiteet, joiden avulla mäntyankeroisen leviäminen Suomeen voidaan estää ja joilla mahdollinen esiintyminen voidaan rajata mäntyankeroisen hävittämiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että suunnitelma päivitetään riittävän usein, jotta se pysyy ajan tasalla.

Valiokunta toteaa, että mikäli mäntyankeroinen löytyy maamme metsistä, tulee sen johtaa aina laajamittaisiin kartoituksiin ja torjuntatoimenpiteisiin. Edellä esitetystä käy jo ilmi, että mäntyankeroisen osalta voidaan ja tulee ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin välittömästi aina, kun mäntyankeroista esiintyy. Käytännön toimenpiteistä vastaavana viranomaisena toimisi Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira).

Ehdotetussa 14 a §:ssä säädettäisiin metsäkeskusten osallistumisesta lain toimeenpanoon. Metsäkeskuksia voitaisiin käyttää Eviran apuna torjuntapäätöksen valmistelussa ja päätöksen täytäntöönpanossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että metsätalouden kaikkien maakunnallisten toimijoiden välinen yhteistyö muodostuu saumattomaksi, mikäli maahamme pääsee leviämään esimerkiksi havupuutavaran tai havupuisten pakkausmateriaalien tuonnin yhteydessä metsillemme kohtalokas mäntyankeroinen tai Uralin länsipuolelle jo levinnyt Siperian mäntykehrääjä.

Esityksessä lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 30 a §, jossa säädettäisiin, että puustoon kohdistuneesta, hävitettävää kasvintuhoojaa koskevasta torjuntapäätöksestä metsänomistajalle aiheutuneet kustannukset ja vahingot korvattaisiin siltä osin, kuin ne ylittävät säännöllisestä metsänhoidosta tai tavanomaisesta puutavaran korjuusta aiheutuvat kustannukset. Valiokunta toteaa, että ehdotetussa säännöksessä säädellään nykyistä tarkemmin ja selkeämmin metsään kohdistuvien, hävitettävien kasvintuhoojien torjumisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Erityisen myönteisenä valiokunta pitää sitä, että korvauksen piiriin on sisällytetty nyt myös taimikkojen odotusarvoja koskeva menetys. Puustokorvauksen lähtökohtana on siten täyden korvauksen periaate.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.