Perustelut

Valiokunta toteaa, että kyseinen vuoden 2006 sopimus korvaa vuoden 1994 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen. Uusi sopimus perustuu pitkälti aiempiin sopimuksiin. Sopimuksen yleistavoitteena on edistää kestävästi hoidetuista ja laillisesti hakatuista metsistä lähtöisin olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista sekä edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa. Yleistavoite on muuten sama kuin edellisessäkin sopimuksessa, mutta siihen on lisätty laillisten hakkuiden tavoite.

Sopimus sisältää 19-kohtaisen luettelon keinoista edellä mainitun yleistavoitteen saavuttamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusia keinoja ovat muun muassa köyhyyden vähentäminen, metsälainsäädännön toimeenpanon parantaminen ja hyvän hallinnon edistäminen, tietojenvaihto sertifioinnista trooppisten metsien kestävän käytön edistämiseksi ja jäsenmaiden tietämyksen parantaminen siitä, mitä lisähyötyjä metsien ympäristöpalvelut ja muut kuin puutuotteet tuovat metsien kestävään käyttöön. Toisin kuin aiemmissa sopimuksissa trooppisen puun määritelmä kattaa vuoden 2006 sopimuksessa myös trooppisen havupuun. Aikaisempi määritelmä kattoi vain lehtipuumetsät. Myös kestävän metsänhoidon määritelmä on uusi. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että käsitteen määritteleminen on osoittautunut vaikeaksi. Nyt määritelmässä viitataan järjestön asiaa koskeviin asiakirjoihin ja ohjeistoihin.

Valiokunta pitää trooppista puuta koskevaa sopimusta tärkeänä trooppisten metsien kestävän hoidon edistämiseksi. Sopimusta koskevassa aikaisemmassa eduskuntakäsittelyssä on käynyt ilmi, että metsien vähenemisestä aiheutuu 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Pelkästään Amazonin sademetsää hävitetään noin 20 000 neliökilometriä vuosittain, mikä merkitsee sitä, että 80—90 prosenttia sademetsien ekosysteemeistä on tuhoutunut vuoteen 2020 mennessä. Maailman biodiversiteetistä valtaosa sijaitsee sademetsissä, joten sademetsien tuhoutuminen uhkaa myös biodiversiteettiä. Monet maat, kuten Brasilia, ovat asettaneet tiukkoja säädöksiä hakkuille, mutta laittomat hakkuut ovat varsin yleisiä. Kansainvälisen trooppisen puun järjestön ITTO:n vuonna 2005 julkaiseman selvityksen mukaan maailman trooppisista metsistä vain murto-osaa hoidetaan kestävästi. Laittomien hakkuiden osuus on jopa 60—90 prosenttia. Ongelma on myös Kiinan kasvava trooppisen puun kulutus. Nyt jo yli kolmasosa kaikesta trooppisesta puusta ohjautuu Kiinaan.

Valiokunta painottaa sitä, että sopimuksen tavoitteisiin tehdyistä lisäyksistä laittomien hakkuiden torjunta on erittäin tärkeä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää paitsi muita päästöjen vähentämistoimia myös trooppisten metsien vähenemisen pysäyttämistä seuraavan vuosikymmenen aikana ja kehityksen kääntämistä tämän jälkeen metsityshankkeiden avulla nousuun. Metsien vähenemisen estämiseksi on kyettävä löytämään kannustimia, joiden avulla metsien säilyttämisestä ja kestävästä käyttämisestä saadaan suurempi hyöty kuin niiden hävittämisestä. Valiokunta korostaakin sopimuksen merkitystä tilanteessa, jossa monet trooppista puuta tuottavat maat ovat sekä poliittisesti että päätöksentekojärjestelmältään epävakaita. Muun muassa kauppaan ja markkinoihin vaikuttava sopimusjärjestelmä kuuluukin niihin harvalukuisiin keinoihin, joiden avulla voidaan vaikuttaa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Esityksen perusteluista käy ilmi, että Suomi ei ole koskaan ollut merkittävä trooppisen puun kuluttaja, vaan tavoitteina alun perin trooppista puuta koskevaan sopimukseen liityttäessä oli yhteistyösuhteiden luominen niihin tuottajamaihin, jotka eivät ole kehitysapumme kohdemaita, suomalaisen metsäosaamisen vieminen ulkomaille sekä kansainväliseen metsäkeskusteluun osallistuminen yleensä.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan jako ei ole aivan yksiselitteinen. Yhteisön päätös allekirjoittaa sopimus ja soveltaa sopimusta väliaikaisesti perustuu kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa sekä yhteisön ulkosopimuksia koskeviin perustamissopimuksen artikloihin. Kauppapolitiikka kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan ja ympäristöpolitiikka taas ns. jaettuun toimivaltaan. Kehitysyhteistyö kuuluu myös jaettuun toimivaltaan. Toisaalta taas metsäpolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin todettu, että yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa voidaan tarkastella esimerkinomaisesti sopimuksen 1 artiklassa lueteltujen keinojen valossa. Monet artiklassa luetelluista keinoista liittyvät useampaan politiikkaan. Kauppapolitiikkaan liittyy esimerkiksi e kohta, jossa mainitaan markkinoille pääsyyn vaikuttavat tekijät ja hinnat. Kehitysyhteistyöhön taas voidaan katsoa liittyvän 1 artiklan c kohta, jossa mainitaan kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen. Sopimus sisältää myös määräyksiä, joiden voi katsoa liittyvän sekä metsäpolitiikkaan että ympäristöpolitiikkaan. Tällaisia ovat artiklan d ja m kohdat, joissa viitataan metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Toimet, joilla pyritään parantamaan metsälainsäädännön toimeenpanoa ja ehkäisemään laittomia hakkuita ja niihin liittyvää kauppaa, voidaan katsoa ympäristö-, metsä- ja kauppapolitiikkaan liittyviksi.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.