Arvoisa puhemies! Päätösvalta Suomen metsistä kuuluu meille suomalaisille. Me emme ole valmiita luovuttamaan metsäpolitiikkaa EU:n toimivaltaan. EU:n yhteisen ympäristöpolitiikan keinot on valittava tavalla, jolla kotimaisten metsien vastuullista ja kestävää käyttöä ei vaaranneta. [Anne Kalmari: Hallituksen linja!]
Komission esitys EU:n ennallistamisasetukseksi on niin räikeästi epäreilu ja kallis Suomelle, ettei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että Suomen olisi Ruotsin lailla pitänyt vastustaa asetusta alusta alkaen. Oppositio on kokoomuksen johdolla jättänyt tämän välikysymyksen, koska hallitus on pääministeri Sanna Marinin johdolla laiminlyönyt Suomen edun puolustamisen ja EU-vaikuttamisen kansallisesti tärkeässä metsäpolitiikassa.
Hämmästelemme, miten Suomen hallitus, ja keskusta siellä mukana, asettui kannattamaan jäsenvaltioille sitovia tavoitteita ja velvoitteita luonnon ennallistamiseksi, vaikka esityksen kustannukset ovat Suomelle suhteessa kansantalouden kokoon ylivoimaisesti suurimmat, lähes miljardi euroa vuodessa, ja esityksen vaikutusarviot ovat täysin puutteellisia. [Välihuutoja]
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Edustaja Grahn-Laasonen, hetkeksi keskeyttäkää. — Pyydän, että kunnioitetaan puheenvuoron pitäjää sillä tavalla, että välihuudot eivät häiritse varsinaista puheenvuoroa. — Edustaja Grahn-Laasonen, olkaa hyvä.
Pysähdytään tässä kohdassa näihin kustannuksiin: Komission mukaan Suomen suorat kustannukset ennallistamisasetuksesta ovat EU-maista suurimmat bkt:hen suhteutettuna, noin 930 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen osuus olisi 12,6 prosenttia kaikkien jäsenmaiden kustannuksista — tässäkö reilua taakanjakoa meille? Todennäköisesti kustannukset olisivat suuremmatkin, sillä esityksessä ei ole arvioitu kattavasti vaikutuksia esimerkiksi yksityisille maanomistajille, teollisuudelle, kaupungeille ja verotuloihin. Verrataan Suomen osuutta unionin suurimpaan jäsenmaahan Saksaan: Suomi maksaisi lähes miljardin, Saksa 190 miljoonaa.
Marinin hallitus jättää muutenkin perinnöksi 40—50 miljardia uutta velkaa ja julkisen talouden, joka velkaantuu lähes 10 miljardin vuosivauhtia tästä eteenkinpäin. Ennallistamisasetus on jälleen yksi esimerkki siitä, että hallitukselta puuttuu vastuu Suomen taloudesta.
Arvoisa puhemies! Ennallistamisasetus kohtelee erityisen ankarasti Suomea johtuen muun muassa vertailuvuodesta 1952. Suomi rakennettiin sotien jälkeen, ja maamme teollistui myöhään. Se, että muut maat olivat hakanneet metsänsä jo paljon aiemmin, ei voi tarkoittaa, että Suomi maksaa ennallistamisesta muidenkin puolesta. Jokaisella EU-maalla on kansallisia erityiskysymyksiä, joissa niiden on oltava erityisen hereillä. Euroopan metsäisimmän maan etuja metsäpolitiikassa ei valvo kukaan muu kuin Suomi itse. Metsien vastuullinen ja kestävä käyttö on osa Suomen kansantalouden perustaa.
Suomessa on ennen Marinin hallituksen kautta vallinnut kansallinen yhteisymmärrys siitä, että pidämme maamme puolia metsäpolitiikassa. Tällä hallituskaudella tämä kansallinen yhteisrintama on murtunut. Tämä välikysymys on välttämätön, koska hallitus ei ole kyennyt hoitamaan Suomen asioita sisäisten ristiriitojensa takia. Selkeää kantaa ei ole vieläkään — mikä on tämän päivän kanta? Suomen hallituksen kannanmuodostus viivästyi kesän yli ja kesti 12 viikkoa. Sillä aikaa päätöksentekojuna Brysselissä on edennyt kovaa vauhtia.
Hallitus laiminlöi tehtävänsä toimittaa ennallistamisasetusta koskeva valtioneuvoston U-kirje eduskunnalle asiallisessa aikataulussa. Hallitus antoi kirjeen eduskunnalle niin myöhään, että Suomi ei ehtinyt jättää komissiolle toissijaisuushuomautusta, jonka mukaan asia kuuluisi enemmän Suomen kansalliseen toimivaltaan. Läheisyysperiaatteen mukaan EU:n toimivaltaa tulisi käyttää siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Luulisi, että metsäpolitiikkaa koskevassa asiassa järkevämpää olisi päättää asiat Suomessa kuin Brysselissä, täällä lähempänä luontoa ja ihmisiä.
Yleensä Suomi ja Ruotsi ovat vetäneet yhtä köyttä EU-pöydissä, kun kyse on ollut metsistä ja luonnosta, olemmehan aika samanlaisia maita. Ruotsi jätti toissijaisuushuomautuksen, vaikka kustannukset ovat sille paljon lievemmät. Suomi ei jättänyt, ja se on anteeksiantamatonta. Suomi myöhästyi hallituksen sisäisen riitelyn, viivyttelyn, kesälomailun ja EU-politiikan johtamisen laiminlyöntien takia. Kaiken huipuksi hallitus kehtaa nyt syyttää, että kokoomuksen olisi pitänyt vaatia toissijaisuushuomautuksen jättämistä omin päin täällä eduskunnassa. Kuka tämän maan EU-politiikkaa oikein johtaa?
Nyt vielä tästä ihan teknisestä prosessista, kun sitä kuvattiin:
Suomen EU-asioiden käsittelyjärjestelmän mukaista on, että eduskunta valmistelee kannanottonsa toissijaisuusasioissa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Suuren valiokunnan lausunnon mukaan valtioneuvoston on kiirehdittävä kirjelmien toimittamista eduskuntaan, mikäli ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen vastaisuudesta on esitetty Suomessa tai muiden jäsenvaltioiden piirissä perusteltuja epäilyjä.
Myös oikeusministeriön ohjeessa on korostettu, että jos ministeriö arvioi, että säädösehdotus saattaa rikkoa toissijaisuusperiaatetta, on U-kirjelmä tai E-kirje toimitettava eduskuntaan hyvissä ajoin ennen määräpäivän umpeutumista, vaikka asia ei muutoin olisi EU-tasolla kiireellinen. Näin ei toimittu, ja se on virhe. [Sari Sarkomaa: Miksi näin ei toimittu? — Toimi Kankaanniemi: Ruotsi teki niin!]
Arvoisa puhemies! Kaiken tämän päälle hallituksen ministerit ovat puhuneet eri viestein julkisuudessa ja tehneet irtiottoja ihan sen ohi, mitä ovat ministerivaliokunnassa olleet itse sopimassa. Mistä meidän pitäisi tietää, mitä mieltä Suomen hallitus on, ja mistä Brysselin pään pitäisi tietää, mitä mieltä Suomen hallitus on, kun se ei tiedä sitä itsekään ja vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy? Kuinka EU-politiikka ja Suomen edun valvominen voi onnistua, jos ei ole yhtä, selkeää Suomen kantaa?
Pääministeri on epäonnistunut Suomen EU-politiikan johtamisessa näin tärkeässä asiassa. Tarkoittiko pääministerin tämän päivän puhe, että Suomen kanta muuttuu nyt myönteisestä kielteiseksi? Puoltaako hallitus tällaista kannanmuutosta? Se olisi toki hyvä uutinen, ja tervetuloa järkilinjalle. Hallituspuolueiden kansanedustajatkaan eivät nimittäin enää tue hallituksen linjaa ja luota siihen täällä eduskunnassa. Rivit ovat menneet ihan solmuun valiokunnissa, kun hallituspuolueiden kansanedustajat ovat äänestäneet kokoomuksen esityksen puolesta hallituksen kantaa vastaan. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Me muutamme Suomen kannan täällä eduskunnassa. Kokoomuksen linjan takana näyttäisi olevan eduskunnan enemmistö, ja se on tosi hyvä asia. Valitettavasti vain hallituksen hapuilun, sisäisten ristiriitojen, heikon EU-politiikan johtamisen ja suoranaisten laiminlyöntien takia monta kuukautta on hukattu sitä aikaa, kun olisi pitänyt vaikuttaa Euroopan unionin suuntaan tämän asetuksen korjaamiseksi.
Tämä ei valitettavasti edes ole ensimmäinen kerta tällä hallituskaudella, kun puhutaan samasta asiasta. Hallitus ei ole pystynyt hoitamaan Suomen edunvalvontaa sisäisten erimielisyyksien takia, esimerkiksi ilmastotaksonomia-asiassa. Tilanne oli Suomen edunvalvonnan kannalta surkea, jopa nolostuttava, kun pääministeri ei saanut hallituksen rivejä suoriksi edes sinä aamuna, kun asiasta vastaava komissaari matkusti vierailulle Suomeen. Komissaari oli Suomessa, mutta Suomen hallituksella ei ollut kantaa. Tällaista ennenkuulumatonta voi tapahtua vain siksi, että Suomen EU-politiikkaa ei johda kukaan. Perustuslain mukaan se olisi Suomen pääministerin vastuu.
Arvoisa puhemies! Luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä, eikä siitä ole riitaa. Se on edellytys tulevaisuuden hyvälle elämälle ja myös kestävälle metsätaloudelle. Meidän on pidettävä yhdessä parempaa huolta Suomen luonnosta, ja tästä olemme kaikki samaa mieltä. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on niin tärkeä kysymys ratkaistavaksi, että siihen liittyvän valmistelun on oltava huolellista. Meidän on osattava valita kustannustehokkaimmat keinot. Tässä jäsenmaille on jätettävä harkintavaltaa etenkin silloin, kun kyse on kansalliseen päätösvaltaan kuuluvasta metsäpolitiikasta.
Kokoomus kannattaa vaikuttavia luonnonhoitotoimia. Metso- ja Helmi-ohjelmilla voidaan suojella ja ennallistaa arvokkaita metsä- ja suoelinympäristöjä. Hyviä metsänhoidon käytänteitä kehitetään jatkuvasti, ja yhä useampi metsänomistaja painottaa luontoarvoja osana metsänhoitotavoitteitaan.
Kokoomuksen mielestä maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvaa mallia pitäisi edistää myös vedenalaisessa luonnossa. Vesistöjen kuormitusta on määrätietoisesti vähennettävä. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on esimerkiksi edistänyt kalakantojen elinvoimaisuutta ja virtavesien kuntoa suurella intohimolla. Muun muassa kalastuslain uudistus 2015 sekä virtavesi- ja vaelluskalastrategioiden edistäminen ovat tästä hyviä onnistumisen esimerkkejä. Suomi ansaitsee hallituksen, joka kykenee luomaan tien, jolla Suomen luonnon tilaa parannetaan vaikuttavin keinoin yhteistyössä, luottamukseen perustuen, ei vastakkainasettelulla.
Arvoisa puhemies! Suomen EU-vaikuttaminen on epäonnistunut EU:n ennallistamisasetuksessa. Kannat ovat yhä levällään, määräpäivistä on myöhästytty, EU-politiikan johtaminen, joka kuuluu pääministerille, on laiminlyöty. Hallitus on vielä tälläkin viikolla jatkanut kiistelyään siitä, onko se asetuksen puolesta vai sitä vastaan. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: Suomen tulee ottaa selkeän kielteinen kanta ja vaikuttaa EU:ssa. Edessä oleva luottamusäänestys kertoo suomalaisille, kuka puolustaa metsiämme koskevan päätöksenteon pysymistä lähellä suomalaisia.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Marin ei vastauksessaan kyennyt vakuuttamaan, että hän ja hänen hallituksensa ovat huolehtineet Suomen edun ajamisesta koskien EU:n ennallistamisasetusta. Metsäpolitiikan on pysyttävä kansallisessa päätösvallassa, ja Suomen on otettava ennallistamisasetukseen kielteinen kanta. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta. [Vasemmalta: Missä ovat kokoomuksen ilmastoteot? — Vaikuttaa vai vastustaa? Kokoomuksen linja on täyskäännös kokoomuksen vanhaan EU-politiikkaan! — Oikealta: Hallituksella ei ole linjaa ollenkaan!]
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Sitten siirrytään ryhmäpuheenvuoroihin. — Ensimmäisenä sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä ja edustaja Kimmo Kiljunen. [Välihuutoja] — Jos keskityttäisiin puheenvuoroon täältä päin. — Olkaa hyvä, edustaja Kiljunen.