Arvoisa puhemies! Opposition esittämistä muutoksista tämän lakiesityskokonaisuuden voimaanpanolakiin äänestettiin tässä salissa viime perjantaina, ja valitettavasti hallituspuolueiden edustajat eivät olleet silloin valmiita äänestämään sellaisten siirtymävaiheen ratkaisujen puolesta, jotka paremmin olisivat turvanneet yliopistoyhteisön ääni‑ ja vaikutusvaltaa, jotka myöskin paremmin olisivat vastanneet perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja myös voimassa olevaa yliopistolakia. Tästä Tampere 3 ‑hankkeesta, joka on sinänsä siis myönteinen uudistus ja myönteinen yhteistyöprojekti, on nyt valitettavasti samalla kuitenkin tulossa eräänlainen esimerkkitapaus, josta käy ilmi niitä ongelmia, joista yliopistoyhteisöt varoittivat siinä yhteydessä, kun hyväksyttiin tätä nyt voimassa olevaa uutta yliopistolakia. Tampereella valitusta menettelytavasta myöskin heijastuu niitä tuloksia, jotka ovat nousseet esille kansallisissa arvioissa vuonna 2009 hyväksytystä yliopistolaista.
Kiteytetysti voi sanoa, että korkeakoulujen johdossa ollaan kyllä tyytyväisiä uusiin toimintamalleihin mutta muutoin korkeakouluyhteisö hyvin laajasti kokee, että vaikutusmahdollisuudet yliopiston sisällä ovat heikentyneet melko merkittävästikin, ja on myöskin osoitettu, että työhyvinvointi on heikentynyt aika merkittävästi korkeakouluyhteisön osalta.
Näissä tehdyissä arvioissa on siis käynyt ilmi, että yliopistoyhteisö kokee, että toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä korkeakoulujen sisäisestä päätöksenteosta ja myöskin kärjistänyt näkemyseroja korkeakoulujen sisällä. Yhteisöllinen päätöksenteko ja korkeakoululaitoksen sisäinen demokratia ovat vähentyneet merkittävästi muun muassa monijäsenisten toimielinten heikon ja epäselvän aseman takia. Demokratian palauttaminen korkeakouluihin sekä yliopistoyhteisön työhyvinvoinnin parantaminen ovat nähdäkseni mitä keskeisimmässä määrin myös tiedepolitiikkaa, ja näiden epäkohtien korjaamiseen pitäisi kyllä suhtautua paljon nykyistä vakavammin. Se, että vedotaan siihen, että toimintatapoja korkeakoulujen sisällä pitäisi parantaa, ei ole riittävä vastaus, kun näiden vaikutusmahdollisuuksien heikentymisen taustalla on selkeitä lainsäädäntöön liittyviä epäkohtia, ja siksi lainsäädäntöä tältä osin pitäisi muuttaa.
Tästä syystä teen seuraavat vastalauseen mukaiset lausumaehdotukset:
"1. Eduskunta edellyttää, että yliopistolakia muutetaan niin, että monijäsenisten hallintoelinten tehtäviin lisätään yliopiston strategian, hallituksen laatiman talousarvion sekä toiminta‑ ja taloussuunnitelman hyväksyminen ja johtosääntöjen vahvistaminen.
2. Eduskunta edellyttää, että opetusyhteistyön mahdollisuuksien laajentamisen vaikutukset henkilöstöön arvioidaan muutoksen suunnittelu‑, toteutus‑ ja seurantavaiheessa."