Arvoisa puhemies! Tosiaan tänään vietetään naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. 

Koti, jonka pitäisi olla kaikille se maailman turvallisin paikka, on monelle naiselle Suomessa ahdistava ja pelottava. Joka kolmas nainen Suomessa on kokenut parisuhdeväkivaltaa joko nykyisen tai entisen kumppaninsa kanssa. Tämä on merkittävä ihmisoikeusongelma. Jokaisella on oikeus elää omaa elämää ilman pelkoa. 

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen vaatii syvällistä syiden pohdintaa, kasvatustyötä ja entistä parempaa palvelujärjestelmää. Turvakotien määrää on onneksi pystytty viime vuosina nostamaan, mutta edelleen niiden asiakaspaikat ovat riittämättömällä tasolla. 

Kysynkin: Miten saamme palvelujärjestelmän, esimerkiksi turvakotipaikat, vastaamaan tarvetta sekä turvattua avun riittävän ajoissa? Miten takaamme sen, että jokainen saa apua asuinpaikasta riippumatta? 

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä, että me keskustelemme siitä, millä tavalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä ja miten voidaan auttaa tilanteessa, jossa ihminen on joutunut väkivallan uhriksi. Olemme kyllä musta pilkku eurooppalaisella kartalla, ja siksi on tärkeätä, että myös kansallisessa parlamentissa tästä puhutaan.  

Tähän kysymykseen on muutama selkeä vastaus. Yksi on järjestämisvastuun siirto valtiolle. Se on tehostanut sitä, että meillä on nyt rahoitusta käytettävissä. Vuoden 2016 jälkeen rahoituksen taso on käytännössä noussut 11,55 miljoonasta tämän vuoden ennätykselliseen mahdollisuuteen käyttää 25,55 miljoonaa turvakotiverkoston laajentamiseen. Niin kuin tässä edustaja totesi, me olemme saaneet turvakotimäärän 19:stä 29 turvakotiin, ja käytännössä tämän vuoden lopussa meillä on jo 30 turvakotia ja paikkojen määrä tulee nousemaan perhepaikkojen osalta 231:een. [Puhemies huomauttaa ajasta] Tässä sitä tekemistä... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]