Arvoisa rouva puhemies! Näistä Helsingissä toimivista useista vaarallisesti käyttäytyvistä nuorisojoukoista, joissa päihteidenkäyttö, väkivalta ja muu rikollisuus on yleistä, on uutisoitu, ja näistä myös ulkomaalaistaustaisten osuus on huomattava. Poliisi on luonnehtinut näitä joukkioita kuitenkin enemmän kaveriporukoiksi kuin jengeiksi. Pelkona on, että nuorten pysyvä syrjäytyminen, vandalismi ja rikollisen elämäntavan omaksuminen ja radikalisoituminen tulee kuitenkin pysyväksi. Ilmiö ei ole uusi, mutta kehityssuunta on huolestuttava. Uhkana on ongelman laajeneminen ja Suomen sisäisen turvallisuuden heikkeneminen. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: miten hallitus aikoo puuttua tähän vaaralliseen kehitykseen, vastata järjestyshäiriöihin ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista? 

Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä. Vaikka nyt ehkä toistaisinkin itseäni, niin sanon silti, että sillä on väliä, kuinka myös tämä sali keskustelee näistä nuorista. Arvostammeko me ihan jokaista nuorta sellaisina kuin he ovat? Tarjoammeko me heille aina oikea-aikaisia, oikeita palveluita silloin, kun he niitä tarvitsevat? Helsingissä näistä nuorista osalla on sitä taustaa — ehkä voi olla, että vanhemmat ovat ulkomailta tulleita — mutta nämä nuoret ovat ehkä syntyneet Suomessa, eläneet koko elämänsä tässä yhteiskunnassa Suomen kansalaisina, ja silti heitä saatetaan kutsua ulkomaalaistaustaisiksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka emme ole kyenneet ottamaan heitä osaksi tätä yhteiskuntaa. Moni nuori kärsii erittäin paljon siitä, että heitä työnnetään jatkuvasti entistä enemmän sivuun, heitä ei nähdä täysivaltaisina kansalaisina tässä yhteiskunnassa. Ja on surullista, mitä kieltä tässäkin salissa tai Twitterin maailmassa välillä näistä nuorista puhuttaessa käytetään, [Perussuomalaisten ryhmästä: No nyt se syyllinen löytyi!] se on pahimmillaan vaarallista. [Puhemies koputtaa] Se ajaa nämä ihmiset entistä enemmän ulkopuolelle. 

Arvoisa puhemies! Sisäministeri väistelee maahanmuuton ongelmaa väittämällä, että kyse on vain syrjäytymisestä. Ihmettelen kuitenkin, että mikäli maailman tasa-arvoisimmat ja anteliaimmat hyvinvointiyhteiskunnat — Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska — eivät kykene korjaamaan näitä ongelmia, niin minkälaisessa mikä-mikä-maassa ja millaisin resurssein te kuvittelette sen tekevänne? 

Te toistatte myös sitä, että Suomi ei ole Ruotsin tiellä. En kuitenkaan ole huomannut, että olisitte koskaan edes myöntänyt, että Ruotsi on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan. Päinvastoin te kannatatte vielä liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin Ruotsi enää tällä hetkellä. Kysynkin teiltä, arvoisa sisäministeri: Onko Ruotsin vuosia jatkunut avoin maahanmuuttopolitiikka teidän mielestänne epäonnistunut vai eikö ole? Jos on, miksi te sitten haluatte ajaa Suomeen samaa? 

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, totta kai Suomessa katsotaan sitä kehitystä, mitä muissa maissa tapahtuu, kaikkeen rikollisuuteen liittyen. Seuraamme tutkimustietoa, seuraamme asiantuntijoiden tietoja. Ei ole Suomen hallituksen tehtävä tuomita muiden hallitusten politiikkoja tai ottaa niihin kantaa. Keskeistä on se, mitä tämä hallitus on tehnyt, mitä me teemme täällä nyt. Me olemme panostaneet kohtuuhintaiseen asumiseen, joka ehkäisee sitä alueiden eriarvoistumista. Me olemme panostaneet lastensuojeluun, sosiaalityöhön, koulutukseen ja poliisiin. Nämä ovat kaikki panostuksia sen eteen, että rikollisuutta ei tässä yhteiskunnassa olisi. Ja on aivan selvää, että osa näistä nuorista, kuten sanottu julkisuudessa, on suomalaisia ja siellä on muita kuin suomalaisia. Siellä on ehkä ihmisiä, jotka ovat monessa sukupolvessa olleet syrjässä tavalla tai toisella tässä yhteiskunnassa. Tässä on kyse siitä, miten nämä ihmiset ovat osallisina tässä yhteiskunnassa. Ei kannata tehdä [Puhemies koputtaa] sellaista politiikkaa, joka työntää entistä useamman ihmisen [Puhemies koputtaa] yhteiskunnan reunoille, vaan sellaista politiikkaa, joka ottaa [Puhemies: Aika!] kaikki mukaan. 

Arvoisa puhemies! Sisäministeri on nyt sanonut kahdesti, että tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä on harjoittaa sosiaalista sekoittamista eli asuttaa maahanmuuttajia veronmaksajien rahalla kalliille asuinalueille. Ministeri Ohisalo, tätähän Helsinki on tehnyt jo vuosikausia. Silti Suomi on Ruotsin ohella OECD:n suurimpia epäonnistujia kotouttamisessa. Silti koulut ja asuinalueet eriytyvät. Silti maahanmuuttajien työllisyysaste on surkea. Silti yli puolet pääkaupunkiseudun toimeentulotukiasiakkaista on maahanmuuttajia. Kerrotteko, millä tavalla sosiaalisen sekoittamisen tehokkuus näkyy? Vai onko niin, että vaikka se ei ole toiminut pienen maahanmuuttajaväestön kanssa, niin se alkaa toimia, kunhan maahanmuuttajaväestö kasvaa riittävän suureksi? 

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuula Haatainen ei ole täällä paikalla, kotoutumiskysymykset kuuluvat hänen alleen, mutta voin toki vastata tähän kysymykseen siitä näkökulmasta, mikä linkittyy siihen, kuinka rikoksia vaikkapa ennaltaehkäistään. 

Olen aika moneen kertaan kertonut täällä nyt niitä keinoja, mitä tarvitsemme siihen, että ihmiset ovat paremmin tässä yhteiskunnassa osallisina. Siihen tarvitaan vaikkapa kohtuuhintaista asuntotuotantoa eri puolilla yhteiskuntaa, jotta pienituloisimmatkin ihmiset saisivat mahdollisuuden asua. Olen hieman huolissani siitä, että joskus aikanaan vielä puhuttiin perussuomalaisista puolueena, joka on pienen ihmisen asialla. Ei tunnu olevan enää. Eivät kelpaa kohtuuhintaiset asunnot, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ei kelpaa toimeentulotuen koronalisä, koska joissain tapauksissa siitä tuesta jotain saattaisi mennä myös maahanmuuttajille. Tämä on kylmäävää politiikkaa kaikkinensa.