Arvoisa puhemies! Tämä ympäristövaliokunnan mietintö on yksimielinen. Asia, jota mietintö koskee, eli avustukset pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamiseksi, muistuttaa siitä, miten kalliiksi voi tulla ympäristönsuojelun laiminlyönti, koska siitä usein sitten jälkikäteen lankeaa kallis lasku, kuten on laita pilaantuneiden maa-alueiden kohdalla. 

Suomessa sellaisia alueita, joiden maaperä on todettu tai joiden maaperää on epäilty pilaantuneeksi, arvioidaan olevan yli 23 000. Niiden maaperässä on niin paljon haitallisia aineita, että alueet voivat aiheuttaa haittaa terveydelle ja esimerkiksi pohjavesille. Näistä lähes 4 900 aluetta on jo kunnostettu, mutta yli kolme neljäsosaa siitä alkuperäisestä määrästä on edelleen vielä kunnostamatta. Tärkein syy tähän hallituksen lakiesitykseen on se, että nykyinen avustusjärjestelmä ei aivan vastaa valtionapua koskevan lainsäädännön eikä perustuslainkaan vaatimuksia. Avustuksia näiden maa-alueiden kunnostamiseen on annettu pääasiassa Öljysuojarahastosta ja valtion jätehuoltojärjestelmästä — Öljysuojarahastosta tietysti ensisijaisesti öljyllä pilaantuneiden alueiden, kuten entisten polttonestejakeluasemien, kunnostamiseen. 

Ympäristövaliokunta toteaa, että hallituksen esitys on tarpeellinen ja kannatettava mutta että tällä ei sinänsä tätä ongelmaa ratkaista, koska ei ole näköpiirissä muutosta siihen määrärahatasoon. Valiokunta esittää hallituksen esityksen pykäliin muutamaa muutosta, joista merkittävin korjaa sen ehkä lakiesityksen valmistelussa huomiotta jääneen asian, että jos aivan hallituksen esityksen mukaisena laki hyväksyttäisiin, niin kunnat eivät voisi enää saada avustusta sellaisten vanhojen kaatopaikkojen kunnostamiseen, joissa kunta on sinänsä vastuussa alueen pilaantumisesta. Mutta koska aikoinaan on toimittu silloisten lakien mukaisesti, valiokunta katsoo, että ei olisi kohtuullista evätä kunnilta mahdollisuutta valtionavustuksen saamiseen kaatopaikan alueen kunnostamiseksi, ja tämän asian selkiyttämistä valiokunta ehdottaa pykälään.