Arvoisa puhemies! Eilen välikysymyskeskustelussa tämä sali jakoi huolen ammatillisesta koulutuksesta. Ammatilliseen koulutukseen tehtävät leikkaukset johtavat väistämättä aloituspaikkojen vähenemiseen, lähiopetuksen karsimiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen, toimipisteiden vähenemiseen ja jopa 3 000 ammatillisen opettajan irtisanomiseen. Reformin nimissä te viette rahat, mutta samaan aikaan ette anna ohjauskeinoja järkevöittää toimintaa. 

Eilisessä keskustelussa keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, edustaja Honkonen vaati ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamista hallituksen puoliväliriihessä, koska monet koulutuksenjärjestäjät ovat jo vaikeuksissa. Koska eilen tässä salissa jäimme ilman vastauksia, kysymys kuuluukin [Puhemies koputtaa] pääministeri Sipilälle: seisotteko ryhmänne kannan takana, ja helpotatte ammatillisen koulutuksen asemaa kehysriihessä? 

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin yhteinen huolemme ammattikoulutuksen tilanteesta, ja sen myöskin ministeri täällä edessä totesi. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ei vaadittu leikkauksien perumista, [Välihuutoja] ja sen myöskin totesin itse täältä edestä. 

Se, mitä asialle parastaikaa tehdään, on, että siihen on huolella ministerin johdolla valmisteltu reformi, joka vastaa moniin, moniin niihin huolenaiheisiin, mitä täällä on esitetty: tulee yksilöllistä oppimispolkua, tulee koulutussopimusta ja niin edespäin. Mutta se on selvä asia, että — niin kuin monessa muussakin paikassa — ollaan jouduttu tekemään kipeitä leikkauksia. Ja näitä huolia on toki kuunneltu, ja niitä ymmärrämme. 

Arvoisa puhemies! Suomi on tullut tunnetuksi maailmalla koulutuksen mallimaana, mutta leikkausten takia olemme menettämässä tämän kruununjalokivemme. Meillä on tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, 80 000 nuorta, jotka ovat teillä tietämättömillä. He eivät ole koulutuksessa, eivät töissä eivätkä varusmiespalveluksessa. Heidän työllistymistään heikentävät pitkittynyt työttömyys, alhainen koulutus ja vähäinen työkokemus. 

SDP haluaa pitää kaikki nuoret mukana. SDP on ainoa puolue, joka — edustaja Ihalaisen johdolla — on tehnyt kattavan, uuden nuorisotakuuohjelman. Ohjelma ulottuu varhaislapsuudesta ensimmäiseen työpaikkaan asti. Takuu tiivistää nuorille tarjottavaa tukiverkkoa niin, että jatkossa yksikään nuori ei jää vaille toisen asteen koulutusta, jatko-opiskelupaikkaa tai työtä.  

Otatteko, pääministeri Sipilä, vakavasti nuorten hädän, [Puhemies koputtaa] ja tulette mukaan toimettomuuden ja osattomuuden vastaiseen työhön? Tartutteko yhteistyön käteen ja lupaatteko viedä nuorisotakuuohjelmaa eteenpäin? 

Arvoisa puhemies! Se on selvä asia, että hallitus ottaa nuorten tilanteen vakavasti. 

Mitä tulee tähän ammatillisen koulutuksen tilanteeseen, niin tämä on yksi niistä hankalista ja kipeistä leikkauksista, jotka on yhdessä hallituksessa päätetty: 190 miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen rahoitus on noussut tuolta 2000‑luvun alusta noin miljardista eurosta noin 2 miljardiin euroon, ja siinä tullaan nyt 190 miljoonaa takaisinpäin. Edelleenkin meillä on koulutuspaikkoja noin puolitoista kertaa hakijoiden määrä. Eli jokainen nuori kyllä löytää oman opintopolkunsa sieltä. Siitä tämä uudistus myöskin lähtee. 

Tätä uudistusta on pitkään odotettu, se on hyvin valmisteltu, ja siitä tulee nyt hyvä. Siinä otetaan huomioon monia, monia niitä huolia, mitä tuolta kentältä sekä opiskelijoilta että opettajilta on matkan varrella tullut. 

Arvoisa puhemies! Eilisessä keskustelussa opetusministeri kaipasi rakentavia ehdotuksia toisen asteen koulutuksen kehittämiseksi. Ehdotan, että hallitus tekisi puoliväliriihessä analyysin oppivelvollisuusiän noston hyödyistä. 

Euroopan maista ainoastaan Turkissa on Suomea lyhyempi oppivelvollisuus. Saksassa ja Hollannissa oppivelvollisuus kestää jopa neljä vuotta pidempään kuin meillä. 

Professorit Roope Uusitalo ja Juho Saari ovat myös kiinnittäneet asiaan huomiota, ja Uusitalon mukaan esimerkiksi USA:ssa oppivelvollisuusiän nosto on lisännyt 16—17-vuotiaiden koulunkäyntiä. Se on myös kasvattanut ihmisten ansiotuloja ja työllisyyttä sekä vähentänyt työttömyyttä, jopa riskiä kuolla seuraavan kymmenen vuoden aikana.  

Viime hallituskaudella oppivelvollisuusiän nostaminen kaatui kysymykseen ilmaisen opetuksen kustannuksista. Yhteiskunnalle tulee kuitenkin pidemmällä aikavälillä syrjäytymistä huomattavasti halvemmaksi pitää kaikki ihmiset mukana koulutuksessa ja sitä kautta työelämässä.  

Aiotteko, arvoisa ministeri, selvittää tätä asiaa puoliväliriihessä? 

Arvoisa puhemies! Kiitos oppositiolle tärkeän asian esille nostamisesta.  

Eilen saimme keskustella ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Rauhoittelisin sillä tavalla toteamalla, että meillä ammatillisen koulutuksen aloituspaikat riittävät, niin että voimme turvata koulutustakuun. Eli jokaiselle peruskoulun päättäneelle turvataan paikka toiselta asteelta, joko lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta, myöskin tulevaisuudessa.  

Samoin hallitus etsii parhaillaan jo käytössä olevien toimien lisäksi myöskin uusia vaikuttavia toimia, joilla voimme ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Edellisellä hallituskaudella oli paljon hyvää yritystä mutta tulokset eivät ehkä puhuneet kuitenkaan puolestaan, koska työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä kasvoi. Nyt tarvitaan niitä vaikuttavampia toimia. Meidän pitää saada nuorille suunnatut palvelut toimimaan paremmin yhteen, katsetta varhaisempiin vuosiin, niin kuin hallituksen kärkihankkeissa toimitaan, ja ammatillisen koulutuksen reformi on yksi tärkeimmistä keinovalikoimassamme olevista keinoista ehkäistä nuorten syrjäytymistä. 

Arvoisa puhemies ja arvoisa opetusministeri! Fakta on kuitenkin se, että edellisessä hallituksessa ministeri Ihalaisen nuorisotakuun ansiosta Suomen nuorten pitkäaikaistyöttömyys oli Euroopan alhaisinta lukua, sitä ei juuri ollut. Ja tällä hetkellä valtiovarainministeriön katsauksessa todetaan, että Suomeen on tullut uusi ilmiö: Suomessa on tällä hetkellä 4 000 nuorta pitkäaikaistyötöntä. Tämä on uusi ilmiö, ja sen takia me esitämme nyt, että nuorisotakuuta lähdetään päivittämään ja kehittämään.  

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, annoitte kyllä nyt hieman väärän kuvan tuossa keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Siinä ei ollut ainoastaan huoli vaan myös selkeästi todettiin: "Keskustalla on halu löytää ratkaisuja puoliväliriihessä ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseen." Siis tilanteen helpottamiseen, ja te eilen tämän itse tyrmäsitte. Tällaista kaksilla rattailla ajoa ei ole aikaisemmin nähty. [Välihuutoja oikealta] Myös edustaja Pekkarinen, varapuhemies Pekkarinen, on todennut, että jos hallitus ei lisää voimavaroja, sellaista hallitusta on vaikea tukea. Arvoisa pääministeri, jos hallitus ei lisää voimavaroja kehysriihessä, voiko sellaista hallitusta tukea? 

Arvoisa puhemies! Hyvää hallitusta kyllä voi tukea myöskin oppositiosta. [Paavo Arhinmäen välihuuto] 

Se, mistä eilen keskustelimme täällä, oli se, perutaanko tämän vuoden alusta voimaan tulleet leikkaukset. Vastaus on, että emme peru.  

Mitä me käsittelemme puoliväliriihessä? Me käsittelemme monia, monia asioita puoliväliriihessä, koulutukseen liittyviä kysymyksiä, reformiin liittyviä kysymyksiä, työllisyyteen liittyviä kysymyksiä, ja meillä on pitkä, pitkä lista selvitettäviä asioita, joihin saamme vastaukset sitten puoliväliriihessä. Monia huolia on pystyssä.  

Mutta vastaus kysymykseenne, perutaanko tämän vuoden alusta voimaan astunut leikkaus puoliväliriihessä: emme peru. 

Herra puhemies! Aivan kuten pääministeri tässä äsken totesi, eilisessä ryhmäpuheenvuorossa ei viitattu leikkauksiin vaan yleisemmin ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseen. Tämä leikkausten peruminen on esiintynyt lähinnä sosiaalidemokraattien puheenvuoroissa eilisessä keskustelussa ja nyt tällä kyselytunnilla. 

Ihmettelen myöskin tätä puhetta, että ohjauskeinot ikään kuin puuttuisivat tästä ammatillisen koulutuksen uudesta lakiesityksestä. Tässähän lähdetään siitä, että siellä koulutuksen kentällä paikallistasolla tiedetään, mitkä ne alueen nuorten ja elinkeinoelämän tarpeet ovat, ja hyvä näin. 

Myöskin ihmettelen tätä oppivelvollisuusiän nostoa ikään kuin ihmeen tekevänä toimenpiteenä. Ovatko sosiaalidemokraatit todella sitä mieltä, että uudistusta ei tarvita mutta että oppivelvollisuusiän nostaminen riittää? Minun mielestäni ammatillisen koulutuksen uudistus tarvitaan ja siihen pitää nyt keskittää kaikki huomio. Kysyisinkin opetusministeriltä: ollaanko tässä ammatillisen koulutuksen uudistuksessa todella aikataulussa, ja kuinka me kansanedustajat voisimme enemmän tukea sen toimeenpanoa? 

Arvoisa puhemies! Se on se tärkeä viesti myöskin tuonne ammatillisen koulutuksen kentälle, että myös eduskunnassa katse olisi nyt eteenpäin ja keskityttäisiin tekemään ammatillisen koulutuksen reformista mahdollisimman hyvä. Sain siihen myöskin eilisessä keskustelussa täältä monia hyviä eväitä, ja ammatillisen koulutuksen reformi etenee suunnitellusti. Se on tässä vaiheessa siinä vaiheessa, että tehdään jo käännöstöitä, siinä laintarkistuksen viimeisessä vaiheessa. Eli hyvin pian siitä päästään keskustelemaan myöskin tässä salissa. Siinä on lukuisia hyviä uudistuksia ja parannuksia, millä mennään eteenpäin. 

Myös tähän syrjäytymisen teemaan: se keskeyttämisten vähentäminen on iso asia. 

Toinen on sitten tulevaisuuden muuttuvat osaamistarpeet, joihin meidän pitää joustavammin pystyä vastaamaan. Ammatillinen koulutus palvelee hyvin monia erilaisia tarpeita, kun ajatellaan, että siellä on nuoria koulutettavia, jotka tulevat suoraan peruskoulusta hyvin erilaisilla tavoitteilla, ja myöskin siellä on paljon niitä, jotka tarvitsevat enemmän tukea siihen oppimiseensa. Sitten siellä on toisaalta alanvaihtajia, [Puhemies koputtaa] aikuisia osaamisen päivittäjiä, siellä on työttömiä, erilaisia kohderyhmiä, joita ammatillisen koulutuksen tulee palvella, ja tämä reformi tulee rakentamaan tulevaisuuden ammatillista koulutusta. 

Arvoisa puhemies! Mitä eilisessä keskustelussa sanottiin? Ministeri Grahn-Laasonen totesi, että hän on huolissaan lähiopetuksen vähäisyydestä. [Eduskunnasta: Kaikki on huolissaan!] Keskustan ryhmäpuheessa linjattiin, että halutaan etsiä keinoja helpottaa ammatillisen koulutuksen tilannetta. Se, mitä me nyt haluamme tietää ja kuulla, on, että mitä tämä tarkoittaa. Mitä hallitus aikoo tehdä ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseksi?  

Minusta nämä puheet olivat myönteinen muutos suhteessa aikaisempaan. Kun hallituksen aikaisempia puheita on kuunnellut, on välillä ihmetellyt, oletteko lainkaan tietoisia niistä isoista huolista, mitä tällä hetkellä on ammatillisen koulutuksen kentällä. Eilen hallitus ensimmäistä kertaa tunnusti, että ongelmia on, mutta me emme ole saaneet tietoa siitä, miten te aiotte näitä epäkohtia korjata. Eli mitä aiotte tehdä? 

Arvoisa puhemies! Kyllä olen huolissani ammatillisen koulutuksen vähentyneistä lähiopetustunneista, ja kun tätä tarkasteltiin virkamiesvalmistelussa, nimenomaan ne lähiopetustunnit lähtivät vähenemään aikana, jolloin ammatillisen koulutuksen rahoitus kasvoi. Kysyinkin eilisessä keskustelussa, mihin ne rahat oikein menivät.  

Ammatillisen koulutuksen reformin, joka tulee siis pian eduskuntaan, tarkoituksena on antaa koulutuksenjärjestäjille uusia työvälineitä tehdä ammatillista koulutusta niin, että entistä suurempi osuus siitä rahoituksesta voidaan kanavoida nimenomaan siihen opetukseen opiskelijoiden tueksi. Reformin keskeinen idea on se, että kun opiskelija tulee ammatilliseen koulutukseen, hänelle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, jossa rakennetaan se oppimisen polku, kun ymmärrämme sen, että jokainen oppii vähän eri tavalla ja tarvitsee eri määrän tukea sille oppimisensa polulle. Se on osaamisperusteisen järjestelmän idea, että määritellään osaamistavoitteet ja niihin päästään sitten jokaisen kohdalla omaa polkua, joka on määritelty siinä suunnitelmassa, [Puhemies koputtaa] jotta jokainen oppii. 

Arvoisa herra puhemies! Ammatillisen koulutuksen reformi on tietenkin hyvä asia, mutta uudistuksen tekeminen niin, että ensin viedään rahat ja sitten tehdään uudistusta, ei ole hyvä asia.  

Kysymys kuuluukin: Miten ja millä rahoituksella hallitus takaa ammatillisen koulutuksen aloituspaikat ja riittävän lähiopetuksen määrän koko Suomessa? Onko tarkoitus jättää vastuu ammatillisen koulutuksen järjestämisestä eri alueiden harteille ja katsoa vierestä, miten käy, vai aikooko hallitus varmistaa omilla päätöksillään kehysriihessä, että yksikään nuori ei jää hallituksen päätöksen vuoksi ilman koulutuspaikkaa tai riittävää lähiopetusta? 

Arvoisa puhemies! Yhdessä tehdään. Ammatillisen koulutuksen kanssa yhdessä tehdään. Opetus- ja kulttuuriministeriö paitsi toteuttaa ohjaustehtäväänsä — ja lainsäädäntöä tehdään juuri nyt parhaillaan kentän kanssa yhdessä — tulee myöskin tarkasti seuraamaan, että koulutustakuu toteutuu kaikkialla maassa eli jokainen peruskoulun päättänyt saa koulutuspaikan joko ammatillisesta koulutuksesta tai lukiosta. Eli tavoitteena ei voi olla mikään vähempi kuin se, että jokainen suorittaisi sen toisen asteen tutkinnon, ja valitettavasti tällä hetkellä olemme tästä tavoitteesta kaukana. Vaikka koulutustakuu toimii Suomessa, siitä huolimatta esimerkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on iso ongelma, ja siihen tämä reformi vastaa erittäin monilla erilaisilla toimilla, joista osan jo luettelin ja yhden esimerkin vielä mainitsen: se on työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen, joka voi olla iso motivaatiotekijä erityisesti niille, jotka tulevat peruskoulusta ja haluaisivat jo päästä käytännön elämässä tekemään. 

Arvoisa puhemies! Itsestään selvää on, että lähiopetuksen määrä on erittäin tärkeä, varsinkin niillä nuorilla, jotka aloittavat ensimmäisen vuoden ammattikoulussa.  

Kuten täällä ministerikin totesi ja ihmetteli, mihin ne lisääntyneet rahat oikein käytettiin, menivätkö ne seiniin opetuksen sijaan, niin tässä on syytä pohtia, millä tavalla meidän koulutusrahat käytetään. Meidän tulee tavoitella sitä, että merkittävin osa rahasta kohdentuu juuri sinne opetukseen, joka on nuorten näkökulmasta tärkeintä.  

Erittäin merkityksellistä on myös se työ, mitä meillä tehdään peruskoulun yläkoulun luokilla, ja se työ, millä tavalla me saamme kaikki lapset ja nuoret mukaan ja löytämään sen polkunsa, ja se, että perustaidot ovat riittävän vahvoja. Kysynkin ministeriltä: minkälaisia ajatuksia teillä on, mitä voimme tehdä lisää peruskoulun yläkoululuokilla? 

Arvoisa puhemies! Tässä oli erittäin tärkeä näkökulma. Kyllähän meidän täytyy katsoa tätä koulutusjärjestelmää, koko polkua lähtien varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta peruskouluun ja toiselle asteelle ja siitä eteenpäinkin. Ja peruskoulussahan on nyt uudet opetussuunnitelmat alkaen viime syksystä, ja ne tulevat voimaan asteittain. Siellä tehdään tällä hetkellä erittäin hienoa työtä, tulevaisuuden perusopetusta ja tämän päivän ihan uutta, uudenlaista peruskoulua. 

Meillä on kyllä semmoinen haaste, mikä näkyy näissä oppimisvertauksissa, että osa oppilaista jää hyvin kauas niistä tavoitteista, mitä perusopetuksessa on asetettu, ja meillä ovat oppimistulokset kääntyneet laskuun.  

Sen lisäksi meillä on kolmenlaisia tasa-arvohaasteita: Meillä on erityinen huoli pojista, jotka helposti putoavat kärryiltä. Pitää pystyä löytämään ratkaisuja, millä pojat saadaan pidettyä mukana. Sitten on alueiden välisiä eroja ja sosioekonomisen taustan vahvistuva vaikutus. Näihin kaikkiin haasteisiin me pyrimme vastaamaan sillä, että koulutusta [Puhemies koputtaa] uudistetaan kaikilla asteilla. 

Puhemies! Kysymyksessä on todella mittava uudistus, joka vertautuu peruskoulu-uudistukseen, ammattikorkeakoulujärjestelmän rakentamiseen [Välihuutoja vasemmalta] tai yliopistouudistukseen, ja tätä reformin edistymistä seurataan ulkomaita myöten ja siitä ollaan hyvin kiinnostuneita.  

Kentällä ollaan kyllä huolissaan ja epätietoisia vielä, mitä tuleman pitää: pidetäänkö huolta alueellisista osaamis- ja koulutustarpeista, ja vaikka kysymyksessä ei luonnollisestikaan ole lähipalvelu, niin pidetäänkö myös huolta siitä, että kenenkään ammatillisia opintoja suorittavan koulumatka ei muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi? 

Arvoisa puhemies! Juuri näin kuin edustaja sanoi, eli suomalainen ammatillinen koulutus kiinnostaa myös kansainvälisesti, ja meidän ammattiosaamisemme Suomessa on hyvin ihailtua. Kansainvälisesti tämä näkyy, ja on avannut itse asiassa myöskin meidän koulutuksenjärjestäjillemme uudenlaisia mahdollisuuksia koulutuksen vientiin maailmalle, mikä sitten taas mahdollistaa sen, että sitä kautta voidaan saada myöskin lisäeuroja koulutuksen kehittämiseen täällä Suomessa. 

Suomalaisen ammatillisen koulutuksen vahvuuksia ovat paitsi se laatu myöskin tämä järjestelmä, joka rakentuu sille, että meillä on myöskin vahvoja perustaitoja eli näitä yleisiä taitoja — matematiikkaa, vuorovaikutustaitoja, kieliä, äidinkieltä — sisällytettynä ammatillisiin tutkintoihin, ja sitä kautta meillä rakentuu ammatillinen koulutus niin, että se antaa jatko-opintokelpoisuuden myöskin korkea-asteelle. Se on keskeinen vetovoimatekijä suomalaiselle ammatilliselle koulutukselle, ja siitä pidämme tiukasti kiinni. 

Arvoisa puhemies! Kun luin hallituksen ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöluonnosta lävitse, törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Siinä esiteltiin eri maiden järjestelmiä, ja Tanskassa on sellainen käytäntö, että peruskoulun jälkeen 60 prosenttia nuorista jatkaa tällaisella lisäluokalla, huom. 60 prosenttia.  

Tämä on oikeastaan aasinsilta tähän perusoppivelvollisuusiän nostoon. Puhuisin itse mielelläni oppivelvollisuusoikeudesta, koska erityisesti poikien kannalta olisi erinomaisen hyvä, että he täydentäisivät opintojaan, lukemis-, kirjoitustaitoaan, matematiikkaa ja samalla kypsyisivät tekemään sitä valintaa ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä. Minä näen tämän oppivelvollisuusiän noston tällaista taustaa vasten, ja sen takia professorit Juho Saari ja [Puhemies koputtaa] Roope Uusitalokin kannattavat oppivelvollisuusiän nostoa. Ettekö tekin jo, kokoomus ja hallitus, voisi tulla meidän tiellemme, professorien ja demarien tielle? [Naurua — Hälinää — Puhemies koputtaa]  

Arvoisa puhemies! Lähtökohta tietenkin on se, että meidän pitää pystyä vahvistamaan peruskoulua ja sitä, että jokainen saavuttaa ne peruskoulun tavoitteet jo siellä peruskoulun aikana. Nimenomaan näihin poikien ongelmiin meidän pitää pystyä erityisesti kiinnittämään huomiota, koska nähdään, että meillä ovat tyttöjen ja poikien väliset oppimiserot Suomessa OECD-maiden suurimpia.  

Meillä on käytössä Suomessa myöskin valmistava koulutus, meillä on käytössä niin sanotut kymppiluokat, ja nämä ovat hyviä tapoja myöskin tarjota polkuja niille, jotka eivät näihin tavoitteisiin ole päässeet, ja sitä kautta saadaan ehkä se vuosi lisäaikaa myöskin parantaa tuloksia ja parantaa oppimista ja sitä kautta sitten saadaan ehkä kasvuakin ja saadaan niitä valmiuksia siirtyä seuraavalle koulutusasteelle.  

Pidän niitä hyvinä vaihtoehtoina ja ehdottomasti myöskin olen valmis tarkistelemaan, miten niitä voitaisiin vahvistaa sitä kautta, että saataisiin nuorille enemmän mahdollisuuksia. Mutta lähtökohdan pitää olla se, että tämä koko koulutuspolku turvaisi oppimisen, ja ammatillisen koulutuksen reformissa se osaamisperusteisuus [Puhemies koputtaa] on uusi tapa ajatella myöskin tätä.