Arvoisa puhemies! Ollaan erittäin tärkeän asian äärellä. Edellisellä hallituskaudellahan nostettiin lukemattomia kertoja esille nimenomaan lasten ja nuorten väkivaltainen käytös, katujengit ja varsinkin kouluväkivalta. Toimenpiteitä vaadittiin, ja ratkaisujakin esitettiin oikein sormella osoittaen, ja kuten huomataan, tilanne on vaan huonontunut. Erikoisinta lienee tässä se, että Koskelankaan traaginen tapaus, jossa poikaporukka tappoi koulukaverinsa, ei riittänyt tässä herättämään. Mutta en väitä, että nämä epäonnistumiset olisivat pelkästään edellisen hallituksen syytä, ei tässä syyllisiä kaivata vaan ratkaisuja ja toimenpiteitä. Tämä on monimutkainen, vaikea ongelma, joka vaatii laajaa yhteistyötä, jossa pitää olla kaikkien mukana — varsinkin kotien. 

Arvoisa puhemies! Halusin kysyä nyt hallitukselta — nythän on uusi aika, nyt on uusi hallitus — millä tavalla muutkin kuin vain koulu saadaan mukaan tähän yhteiseen, todella vaikeaan, vakavaan ongelmaan [Puhemies koputtaa] ja varsinkin ne kodit siellä hoitamaan tätä asiaa? 

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossa oli erittäin tärkeä sanoma. Se oli nimenomaan se, että jos ajatellaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, oli se sitten lasten välillä tai aikuisen suunnalta lapseen kohdistuvaa raakaa väkivaltaa, jota valitettavasti joudumme uutisista todistamaan ja joka on joidenkin lasten elämässä arkipäivää... Nämä asiat, myöskin tämä poikkihallinnollinen työ, kuuluvat meidän tontille sosiaali- ja terveysministeriössä, ja meillä on edelliseltä hallitukselta periytynyt toimintaohjelma Väkivallaton lapsuus, ja tulemme viemään sitä eteenpäin ja myös päivittämään sitä ja täydentämään niillä toimilla, joita merkittävästi tuotiin hallitusohjelmaan. Meillä on erittäin vahva ohjelma siihen, että puutumme moniammatillisella yhteistyöllä — tarvitaan kodit, tarvitaan koulut, tarvitaan poliisit, tarvitaan Ankkuri-tiimit, moniammatillisesti koko sosiaali- ja terveyssektori, koko meidän yhteiskunta lähettämään sitä viestiä, että meillä ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaista sijaa tässä yhteiskunnassa lapsiin kohdistuvalle väkivallalle. Kun näitä tilanteita tulee, ja lasten välillä myöskin tulee, niin siinä se kasvatus ja aikuisen vastuu korostuu. [Marko Kilpi: Kiitos!]