Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että tämä työperäinen maahanmuutto, osaajien houkutteleminen Suomeen, puhuttaa tässä eduskunnan suuressa salissa. Voidaan nimittäin todeta, että se on aivan kohtalonkysymys Suomen talouden pitkän aikavälin haasteiden ratkaisemiseen: saammeko me houkuteltua osaajia Suomeen työskentelemään, vahvistamaan myöskin Suomen työllisyyttä ja kansantaloutta.
Arvoisa puhemies! Tämä pula osaajistahan ei ole vain kansallinen kysymys. Koko EU:n alueella kärsitään työvoimapulasta, ja osaavaa työvoimaa tarvittaisiin tälläkin hetkellä esimerkiksi rakennusalalle ja sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisiin ammatteihin — siis Euroopan laajuisesti, ei vain täällä Suomessa. Siksi tähän osaajien houkuttelemiseen ja rekrytoimiseen maailmalta työskentelemään tarvitaan myös eurooppalaisia ratkaisuja, ja siihen tarvitaan myös eurooppalaisia avauksia, miten me voimme yhdessä koko EU-alueena näyttäytyä houkuttelevampana osaavalle työvoimalle.
Täällä on viime viikkoina paljon käsitelty näitä hallituksen EU-avaintavoitteita, joissa se linjaa omia vaikuttamisen painopisteitään seuraavan EU-komission työohjelmaan. Valitettavaa on se, että niissä tavoitteissa tämä työperäisen maahanmuuton osaajien rekrytointi loistaa poissaolollaan. Sitä on käsitelty vain hyvin ohuesti. Kannustan jälleen hallitusta myöskin siihen, että se omassa EU-vaikuttamisessaan ottaisi jämäkämmin, vahvemmin kantaa tähän työperäisen maahanmuuton kysymykseen, minkälaisia ratkaisun avaimia voisimme myöskin siellä EU-pöydissä yhdessä sääntelyyn saavuttaa.
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän tosiaankin on kyse sinisen kortin haltijoista, kuten täällä on aiemmin jo todettu, ja tähän hallituksen esitykseen sisältyy tämä paljon kritisoitu kolmen kuukauden sääntö, jossa sitten työttömäksi jäämisestä tulee tämä edellytys kolmessa kuukaudessa uusi työpaikka löytää tai maasta poistua. On aivan totta, kuten tässä salissakin on todettu, että hallitus aikoo pidentää tätä kolmen kuukauden määräaikaa myös näiden sinisen kortin haltijoiden osalta kuuteen kuukauteen. Se on erittäin kannatettava pyrkimys. Mutta valiokuntakäsittelyssä se näkemys, jota esimerkiksi sosiaalidemokraatit edustivat, oli se, että tämä muutos olisi pitänyt tehdä jo tämän hallituksen esityksen yhteydessä tätä direktiiviä toimeenpantaessa, jotta meidän ei tarvitsisi sitten myöhemmin tähän enää palata vaan oltaisiin laitettu tämä asia kerralla kuntoon. Tämä on myöskin se syy, miksi koko oppositio päätyi tekemään yhteisen pykälävastalauseen, jossa tästä kolmen kuukauden säännöstä olisi poikettu ja tehty tämä kuuden kuukauden kohtuullinen määräaika. No, se esitys ensimmäisessä käsittelyssä kaatui selkein luvuin tässä salissa, mutta on hyvä myöskin todeta, että vaihtoehto tälle esitykselle sen kehittämiseksi oli olemassa.