Arvoisa puhemies! Euroopan komissio on esittänyt EU:lle budjettia vuodesta 21 alkaen. Hallituksen puheet siitä, että Britannian eron vaikutuksia ei paikata lisäämällä nettomaksuja, ovat jäämässä tyhjäksi uhoksi. Päinvastoin: EU:n menoja jopa esitetään nostettavaksi. Suomi maksaa unionille nytkin vuodessa keskimäärin puoli miljardia enemmän kuin saa takaisin, ja tämä uhkaa kasvaa entisestään. 

Hallitusohjelman mukaan EU:n rahoitusneuvotteluissa pitää noudattaa tiukkaa budjettikuria ja Suomen EU-maksuosuuden pitää olla kohtuullinen ja oikeudenmukainen. Helmikuussa valtiovarainministeri Orpo julisti, ettei ole massia ja jakovaraa, kun kansa vaati lomarahaleikkausten perumista; nyt on massia, kun Brysselin byrokraatteja pitää rahoittaa. Tämäkö on hallituksen mielestä kohtuullista ja oikeudenmukaista? Perussuomalaisten mielestä se ei ole. Miten hallitus selittää tämän? Aiotteko taas luovuttaa Suomen edun ja veronmaksajien rahat Brysselin herrojen edessä? [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ei ihan huono kysymys!] 

Arvoisa puhemies! Emme tietenkään aio. Puhutte, hyvä edustaja, komission esityksestä, ette Suomen kannasta. Tästä neuvottelut alkavat. Suomi tulee tekemään kaikkensa, että tämä kohtuuton ja yliampuva esitys tulee laskemaan — ja se tulee laskemaan, koska moni muu jäsenmaa on tästä samaa mieltä. 

Meillä on odotettavissa noin 1,5 vuoden prosessi, vähintään vuoden neuvotteluprosessi, joka tulee todennäköisesti menemään seuraavalle vaalikaudelle asti, sekä eurovaalikaudelle että Suomen vaalikaudelle. Ja me tulemme kulkemaan pitkän tien ennen sitä lopullista tulosta, joka on jotain aivan muuta kuin tämä täysin väärällä kiertoradalla kulkeva komission esitys, jonka kanssa meillä ei todellakaan ole mitään tekemistä, vaan me tuomme julki omat kantamme, jotka ovat entuudestaan jo tiedossa. Muun muassa brexit pitää huomioida täysimääräisesti tulevassa rahoituskehyksessä. Joten olkaa huoletta, komission esitys on hyvin kaukana siitä, mikä on todellinen lopputulos, silloin kun se joskus 1,5 vuoden päästä ehkä nähdään. 

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt aivan selvä ristiriita hallituksen puheissa. Pääministeri Sipilä kiitti komission esitystä ja kehui, että Suomen kannat on huomioitu siinä. Hallitus on siis jo käytännössä hyväksynyt tämän jäsenmaksujen kasvattamisen, ja nyt eurooppaministeri puhuu muuta. Kaikissa muissa nettomaksajamaissa valtiojohto on tyrmännyt korotuksen. Aikooko Suomi nyt jäädä yksinään ojentelemaan setelipinoja Brysseliin? 

Pääministeri Sipilä, tehän edustatte puoluetta, joka ainakin omien sanojensa mukaan ajaa maatalouden asiaa. Oletteko ehkä huomannut, että EU aikoo tässä esityksessään leikata maataloustukia jopa 5 prosenttia? Keskustako nyt levittää kätensä ja antautuu tämän edessä? Maatalouden kannattavuus on ennestäänkin heikko ja tukibyrokratia raskas, tuottajahinnoilla ei kannata tuottaa, tiloja lopetetaan, ja nuoret eivät lähde alalle. Tämä on vakava riski jo maamme huoltovarmuuden kannalta. Kysynkin: miten hallitus aikoo turvata näiden leikkausten paineessa Suomen maatalouden ja ruuantuotannon, keskeisen osan Suomen huoltovarmuutta? 

Arvoisa puhemies! Tässä oli kyllä nyt edustaja Mäkelällä aikamoinen ristiriita näitten kahden puheenvuoron välillä. Jos ei mistään leikattaisi, niin kyllä tuo nousisi sinne 1,2:een bkt:sta. Eli kumpaa mieltä te nyt olette: että pitää alentaa sitä tasoa vai korottaa maksuja ja saantoja? 

Me olemme sitä mieltä, että tämä budjetin kokonaistaso on liian korkea, kuten ministeri Terho tuossa kuvasi. Mutta budjetissa on paljon hyvääkin. Sinne on mennyt hyvin Suomen tavoitteet siitä, että puolustusyhteistyötä kehitetään, siihen varataan rahoja, Erasmus-ohjelma, joka mahdollistaa eurooppalaisille opiskelijoille opiskelun, tuplaantuu. Siellä on myöskin yrityksille uusia rahoitusinstrumentteja, joita Suomi on pystynyt hyvin hyödyntämään. Lopullinen Suomen nettomaksu riippuu sitten siitä, kuinka hyvät saannot me esimerkiksi maatalouspolitiikasta [Puhemies koputtaa] ja koheesiopolitiikasta tulemme saamaan. 

Värderade fru talman, arvoisa puhemies! Det har nu föreslagits att EU:s budget ska utvidgas något för de kommande åren, och Finland har inte sagt nej till att höja medlemsavgiften i EU, vilket är bra, men samtidigt har Europaminister Terhos signal varit en helt annan, åtminstone har jag fått den uppfattningen. Regeringen verkar nu köra på två spår. 

EU ehdottaa, että sen budjetti tulee kasvamaan tulevina vuosina, vaikka Britannia onkin eroamassa unionista. Suomen EU-maksu tulee kasvamaan, jos komission esitykset menevät läpi jäsenmaiden käsittelyssä. Eurooppaministeri Terho on kuitenkin sanonut, että ”komission esitys on kokonaistason osalta yksiselitteisesti Suomen kantojen ja tavoitteiden vastainen”. Samaan aikaan pääministeri Sipilä on todennut, että Suomen keskeisiä prioriteetteja on huomioitu. Minulle on syntynyt vähän sekava kuva hallituksen EU-linjasta, ja sen takia kysyn pääministeriltä: Miten Suomi voi samaan aikaan sekä vaatia nettomaksuosuuden alentamista että toivoa lisää rahaa omiin hankkeisiinsa? Ja mikä on hallituksen virallinen linja [Puhemies koputtaa] EU-budjetin suhteen, tuleeko sitä kasvattaa vai ei? 

Arvoisa puhemies! Kokonaistaso on liian korkea, kuten sanoin ja kuten pääministeri sanoi, ja tästä hallituksen linja on täysin kristallinkirkas. Sitä tullaan saamaan alaspäin, koska monet nettomaksajamaat ovat tyytymättömiä tähän tasoon. Tämä on aivan normaali prosessi, että komissio ensin ehdottaa jotain suorastaan kuvitteellisen korkeaa ja sen jälkeen se neuvotellaan alaspäin, johonkin, mikä on realistista. 

Mitä tulee Suomen saanteihin tulevassa rahoituskehyksessä, niin sitähän ei etukäteen määritellä silloin, kun käydään läpi tätä prosessia. Siinä ei päätetä, mitä mikäkin maa tulee saamaan, vaan se tapahtuu sitten maakohtaisesti eri ohjelmien kautta, joten on mahdotonta etukäteen tarkalleen sanoa, mikä on minkäkin maan nettomaksajuus tulevalla rahoituskehyskaudella. Suomi tietenkin pyrkii saamaan mahdollisimman paljon eri EU-ohjelmista rahoitusta, ja siinä suhteessa budjetissa on myös hyviä merkkejä, että se keskittyy myös entistä vahvemmin niihin asioihin, mitä Suomi nimenomaan on sinne halunnut, kuten turvallisuuteen, kuten koulutusyhteistyöhön, kuten maahanmuuton hallitsemiseen, minkä luulisi olevan merkittävä tuloerä tai menoerä myös eräälle toiselle puolueelle täällä. 

Arvoisa puhemies! Sininen tulevaisuus on EU-kriittinen puolue. Hyvä, että me olemme hallituksessa tästä neuvottelemassa, koska eräs toinen puolue tässä ei näköjään edes huomannut, että neuvottelut ylipäätään ovat alkaneet, vaan luulevat, että tämä oli jo tässä. Mutta niin kuin ministeri Terho kertoi, tämä on komission esitys ja nyt alkavat pitkät neuvottelut, joissa pitää puolustaa Suomen kansallista etua, ja uskon, että sen hallitus myös tekee. Meidän verrokkimaamme, kuten Ruotsi, Hollanti, ovat tyrmänneet tämän esityksen. Ruotsin talousministeri Magdalena Andersson kutsui ehdotusta Ruotsin kannalta kohtuuttomaksi, ja näin voi sanoa myös Suomen kannalta. Sen verran pitkä prosessi tästä ilmeisesti tulee, että kyllä Sininen tulevaisuus tulee tästä tekemään vielä eduskuntavaaliteeman, että tällaiseen ei suomalaisten veronmaksajien rahoja laiteta. [Eduskunnasta: Höpö höpö! — Hälinää] Mutta tämä hallitus pohjaa hallitusohjelmaan, joka on hyvä. 

Kysyisin vielä ministeri Terholta liittyen tähän: millaiseksi arvioitte sen määrän, mitä Suomelle tämä tarkoittaisi nettomaksuosuuden kasvuna tulevalla kehyskaudella? 

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa voidaan tehdä alustavia arvioita, ja jos tämä komission esitys — kuvitteellinen esitys, kuten olen korostanut moneen kertaan — menisi läpi, se tarkoittaisi miljardiluokan maksujen kasvua Suomelle tulevalla seitsemänvuotiskaudella. Kuitenkin lähdemme tietenkin neuvotteluissa siitä, että mitään tämäntapaistakaan ei tule tapahtumaan, vaan pyrimme huomattavasti matalampaan kustannustasoon koko EU:n laajuisesti. Tässä tulemme saamaan vahvaa tukea niiltä nettomaksajamailta, jotka ovat tyytymättömiä tähän komission esitykseen. Odotettavissa on tosiaan pitkä prosessi, jossa tullaan käymään keskustelua nettomaksajamaiden ja nettosaajamaiden välillä, koska ne maat, jotka taas ovat saajapuolella, saattavat suhtautua huomattavan paljon myönteisemmin tähän komission esitykseen. Suomi tulee voimakkaasti puolustamaan kansallista etuaan samanmielisten jäsenmaiden kanssa, joita riittää paljon. Tässä ei minkäänlainen antautumismieliala tule kyseeseen, vaan me olemme vasta pitkän prosessin alussa, ja sitä tullaan viemään päättäväisesti eteenpäin. 

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tuo Suomen lisälasku on jopa noin 200 miljoonaa per vuosi eli miljardiluokkaa, niin kuin täällä ministeri Terho totesi. 

EU-budjetissa olisi varmasti monenlaisia erilaisia säästökohteita, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että niitä ei ole kovinkaan etsitty. Myöskin tehostamisen paikkaa olisi. EU:n tilintarkastustuomioistuin näyttää aina vuosi toisensa perään punaista sen suhteen, miten on käytetty näitä EU:n yhteisiä varoja. 

Millä tavalla nyt Suomi tässä tilanteessa varmistaa, että nämä leikkaukset, jotka on osoitettu nimenomaan meille tärkeisiin kohteisiin, maatalouteen ja myöskin aluetukirahoihin, eivät vakavalla tavalla vaaranna suomalaisen maatalouden tulevaisuutta? Millä tavalla huolehditaan myöskin siitä, että meille tärkeät muun muassa Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueitten koheesiotuet pystytään tulevaisuudessa huomioimaan ja varmistamaan? Onko meillä ylipäätänsä tällä hetkellä hallituksella selkeää prioriteettilistaa, millä me lähdemme puolustamaan näitä omia etujamme näissä vaikeissa neuvotteluissa? 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä ensikommentista. STT uutisoi: ”Pääministeri Sipilä: EU-komission budjettiesitys on Suomen tavoittelemaa korkeammalla tasolla.” Ei meillä mitään ristiriitaa tässä kysymyksessä ole. 

Mutta tähän maatalous- ja koheesiorahoitukseen. Silloin kun komissaari Oettinger vieraili täällä, teimme selkeän prioriteetin Suomen tarpeista, ja siellä prioriteetissa mainitaan se maatalous ja mainitaan koheesio ja nimenomaan harvan asutuksen kriteerin pitäminen koheesiopolitiikassa. Nämä ovat meidän prioriteettimme, ja lopulta tämä nettomaksumme tulee riippumaan siitä, kuinka hyvin onnistumme näitten tavoitteiden läpiviennissä. Siihen työmme nyt keskittyy tästä eteenpäin. 

Mitä tulee tähän aikatauluun, niin Eurooppa-neuvoston kokouksessa oli varsin suurta epäilyä sen suhteen, että tämän EU-parlamentin aikana saataisiin [Puhemies koputtaa] tämä budjetti vietyä läpi, se kyllä menee [Puhemies: Aika!] Suomen puheenjohtajakaudelle. 

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin käsittely aivan varmasti vie aikaa, ja aivan kuten pääministeri ounasteli, saattaa käydä niin, että Suomi EU:n puheenjohtajana vuonna 2019 on ratkaisemassa tätä isoa yhteistä kysymystä EU:n budjetista, ja sen vuoksi näilläkin kannanotoilla, joita te, arvoisat ministerit, otatte, saattaa olla merkitystä.  

Oleellista ei ole syynätä jokaista senttiä, jonka Suomi EU:lle maksaa ja sieltä saa, vaan oleellista on se, millaisen budjetin me teemme Euroopalle. Mitä EU tällä budjetilla tekee, on oleellista. Usein kuulen kaikkien sanovan, että EU:n pitäisi tehdä sitä ulkorajan valvomiseksi, EU:n pitäisi tehdä tätä kehitysyhteistyön lisäämiseksi tai EU:n tulisi kehittää yhteistä puolustusta, joka meille suomalaisille on tärkeää — se tehdään EU:n yhteisellä budjetilla, ja sitä me olemme nyt tässä valmistelemassa. 

Puhemies! Totta kai on tärkeätä myös huolehtia siitä, että liian suurta taakkaa ei Suomikaan kanna, ja tässä budjettiesityksessä oli mielenkiintoisena kohtana EU:n omien varojen järjestelmän kehittäminen, muun muassa yhteinen yhteisöveropohja, joka myös hillitsisi verokilpailua. Miten te suhtaudutte tähän, pääministeri Sipilä? 

Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaankin paljon hyvää koko Euroopan kannalta, esimerkiksi nämä uudet instrumentit, jotka ovat lainapohjaisia, jollaisista Suomessa on hyviä kokemuksia, esimerkiksi ESIR-rahasta pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamisessa. Myöskin saimme tänne haluamamme elementin eli tämän ehdollisuuden. Eli silloin kun oikeusvaltioperiaatetta loukataan, niin se voi vaikuttaa sitten koheesiorahoitukseen. Tämä oli tärkeä elementti. Myöskin koulutukseen, tuotekehitykseen, tutkimukseen, ja niin kuin totesitte, myöskin puolustukseen on varattu budjetissa rahoja. Paljon on asioita, jotka ovat menneet Suomen tahtomaan suuntaan. 

Mutta sitten Suomelle on kyllä vaikeampi osuus tämä omien varojen osuus eli käytännössä erilaiset verotukset tullin lisäksi tuonne EU:n budjettiin, ja Suomi on suhtautunut näihin kyllä hyvin varovaisesti. Sitä, jos me pystyisimme yhtenäistämään [Puhemies: Aika!] joitakin käytäntöjä, kannatan. 

Arvoisa puhemies! Aivan viimeisiä puheenvuoroja lukuun ottamatta täytyy kyllä ihmetellä tätä keskustelua. Eikö nyt olennaista tässä asiassa ole se, mitä asioita yhdessä tekemällä me kaikki maat ja eurooppalaiset ihmiset saamme lisäarvoa? Että jos me kehitämme eurooppalaista puolustusta yhdessä, jos me pystymme paremmin valvomaan ulkorajojamme ja tukemaan sitä kautta sisäistä turvallisuutta, jos me edistämme Erasmus-ohjelmaa ja sitä kautta lisäämme meidän nuorten mahdollisuuksia opiskella Euroopassa ja lisäämme ylipäätään kanssakäymistä, eivätkö nämä kaikki ole positiivisia asioita? Ja monta muuta, mitä tässä on puhuttu. Eli on mietittävä, mitä on viisasta tehdä yhdessä, ja panostettava siihen. 

Kaikkein ihmeellisintä on se, että samassa puheenvuorossa todetaan, että tämä on liian kallis ratkaisu, ja ollaan huolissaan siitä, että maatalouteen ei tule riittävästi rahaa, kun maatalous on suurin asia, jonka Suomi saa sieltä rahoituksesta. [Ville Tavio: Se on omaa rahaa!]  

Eikö olennaista ole nyt se, että me katsomme [Puhemies koputtaa] emme vain kokonaistasoa vaan sitä, mikä on meidän maksuosuus ja mikä on meidän saantomme? 

Arvoisa puhemies! Totta kai budjettia tulee arvioida myös sen käytännöllisen puolen kautta. Kokonaistaso on se, mikä kaikkein ensimmäisenä nyt pistää silmään tässä komission ehdotuksessa poikkeavana Suomen kannoista ja tavoitteista. Sitten, kuten tässä olemme jo todenneet, tässä budjetissa on myös lupaavia uusia painotuksia mainitsemiinne asioihin, kuten puolustukseen ja myös tutkimukseen, opiskelijavaihtoon ja muuhun yhteistyöhön tällä saralla, mitkä ovat aivan näitä EU:n ydinasioita, miksi ylipäänsä EU:hun jäsenmaat haluavat kuulua. EU:n kehittämisessä on tietenkin tärkeää se, että jäsenmaat kokevat saavansa vastinetta rahoilleen. Tämä on se keskustelu, mihin viime kädessä aina palataan: kun veronmaksajien taskulla käydään, veronmaksajien pitää saada vastinetta rahoilleen. EU tuottaa sitä Suomen näkemysten mukaan näiltä painotuksilta, mitkä toin esiin, mutta tämä kokonaistaso on liian korkea, ja se ei ole suomalaisen veronmaksajan etu, ja tämä tullaan hoitamaan kuntoon. 

Arvoisa rouva puhemies! Kansalliset valtiot saavat lisää päätäntävaltaa uuden CAP-uudistuksen myötä. Tämä saattaa helpottaa rahoituskehyksessä. Huomaan, että ministeri Leppä ei ole paikalla, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeää, että hän on vienyt sitä viestiä, että maatalous tulee säilyttää kaikkialla, vienyt sitä viestiä, että meille tuotantoon sidotut tuet ovat tärkeitä, ja vienyt Suomen esimerkkiä esimerkkinä muille siitä, miten voimme tätä vastikkeellisuutta maalaisjärjellä hoitaa. Kysynkin ministeri Lintilältä: mitä on tehty TEMin puolella koheesiorahojen järkevämmän käytön edistämiseksi? Siellä, jos jossain, täytyy myös byrokratiaa karsia. 

Arvoisa rouva puhemies! Olen koheesiorahoituksen tiimoilta tavannut tällä hetkellä viisi eri komissaaria ja lukuisia kollegoitani ympäri Eurooppaa. On ollut erittäin hienoa huomata se, että kaikilla on ollut verrattain paljon sama linja. Koheesiorahoituksen tulee jatkua kaikilla alueilla, mutta meidän tulee koheesiorahoitusta kehittää enemmän meidän kilpailukykymme parantamiseen eli eurooppalaisen kilpailukyvyn, osaamisen parantamiseen suhteessa USA:han, suhteessa Aasiaan. Me tiedämme hyvin, että Suomessa koheesiorahoitusta on käytetty erittäin hyvin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen ja sitä kautta sen hyväksyntä on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Kaikkinensa koheesiorahoitus kuitenkin tarvitsee omanlaisensa reformin hyväksyttävyyden saamiseksi, ja siinä byrokratialla on hyvin keskeinen osa. Useat hankkeitten vetäjät kokevat, että rahoituksen saaminen on liian byrokraattista, ja jättävät sen takia sen käyttämättä, eli reformi koheesiorahoitukseen ja sitä kautta tehokkuutta siihen rahan käyttämiseen. 

Arvoisa puhemies! Olemme EU:ssa alkaneet viime vuosina nähdä yhä itsevaltaisempia maita tai koko ajan itsevaltaisempaan suuntaan meneviä maita. Unkari ja Puola ovat hyviä esimerkkejä näistä maista. Nämä maat hiljentävät omaa mediaansa, kaventavat sananvapautta, oikeuslaitoksen, kansalaisjärjestöjen vapaudet ovat todella huonolla tolalla. On käyty paljon keskustelua siitä, kun EU:n sisällä alkaa olemaan itsevaltaisempia maita, kuinka heihin tulisi vaikuttaa, ja budjetti on yksi iso kysymys tässä asiassa. Yhtenä vaihtoehtona on tuotu juuri tämä koheesiorahoitus ja siihen vaikuttamisen keinot näiden kyseisten maiden viemisessä demokraattisempaan suuntaan. Arvoisa Suomen hallitus, mitkä ovat teidän keinovalikoimanne tässä asiassa? Onko esimerkiksi koheesiorahoituksen vähentäminen niiden maiden suhteen, jotka eivät noudata demokraattisia ja eurooppalaisia periaatteita, [Puhemies: Aika!] Suomen kannan mukaista? 

Arvoisa puhemies! Tässä komission ehdotuksessa on lause, jossa sanotaan, että komissio tulee ehdottamaan erillistä asetusta, jolla EU-varojen vastaanottamisen ja käytön sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen välille luotaisiin ehdollisuutta. Tällä pyritään varmistamaan kaikkien jäsenvaltioiden sitoutuminen EU:n perusarvojen noudattamiseen, erityisesti oikeusvaltioperiaatteeseen. Tätä olemme Suomena myöskin kannattaneet eri yhteyksissä ja eri keskusteluissa, ja myöskin valmistavissa keskusteluissa tämä oli viestimme myöskin komissaari Oettingerille.