Arvoisa puhemies! Tämä hanke on eittämättä hyvä ja tarpeellinen — mutta valitettavasti täysin riittämätön. Nyt on niin, että me elämme sellaisessa pankkitunnusyhteiskunnassa, mikä tarkoittaa sitä, että mikään ei toimi, mikäli henkilö ei pysty noita pankkitunnuksiaan käyttämään. Niitä tarvitaan veroasioissa, pankkipalveluissa, reseptiasioissa, Omakanta-palvelussa, TEMin palveluissa — varsinkin nyt, kun todennäköisesti ihmisten elinehdot ovat kiinni siitä, että heidän täytyy pystyä raportoimaan työvoimatoimistolle, mitä he ovat tehneet, ja heidän täytyy saada tietoa siitä, minkälaisia työpaikkoja on olemassa ja mitä voi hakea. Jos me emme saa laajakaistaa ja toimivia verkkoyhteyksiä vietyä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan, silloin nämä ihmiset ovat huutavassa pulassa.
Tässä salissa nyt olen kuunnellut näitä sinänsä hyviä puheenvuoroja siitä, miten hyvä tämä asia on, mutta nyt ei pidä tuudittautua siihen, että kaikki asiat ovat hyvin näiltä osin, sen takia koska ne eivät ole, juuri noista äsken sanomistani seikoista johtuen. Jollei tätä yhteyttä muodostu jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa, ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa.
Täällä on puhuttu vapaa-ajanasunnoista. Kannattaa muistaa, että yleensä niillä paikoilla, joissa on vapaa-ajanasunto, on myöskin vakituista asutusta. Sieltä ainakin yksi kaksi savua löytyy. Ennen sanottiin, että kyläpahanen pysyy pystyssä, jos siellä on 17 savua. Meillä on nykyisin paikkoja, missä on vain viisi savua tai ehkä kolme savua, mutta ihmiset kuitenkin asuvat siellä, ja koska me olemme luoneet yhteiskunnan, jossa digitaalisuus on päivän sana ja jossa nettiyhteydet on päivän sana, meidän pitää mahdollistaa se silloin kaikille näille ihmisille.
Sen lisäksi on hyvä muistaa sellainen asia, että vaikka meillä olisi kuinka hyvät ja kuinka nopeat yhteydet tahansa, me olemme tylysti kääntäneet selkämme sellaisille ihmisille, jotka eivät pääse näitä yhteyksiä käyttämään. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet luottotietonsa ja jotka eivät sen takia saa pankkitunnuksia edelleenkään — vain harva saa ja vain harvasta pankista — ja jollei ihminen saa pankkitunnuksia, silloin me pidämme huolen siitä, että tämä ihminen pysyy alhaalla ja pysyy yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella ja että tämä ihminen ei pääse nousemaan takaisin niin sanotuksi yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi, mikä kuitenkin olisi meille kaikille se kaikkein tärkein asia ja ennen kaikkea sille yksilölle se kaikkein tärkein asia.
Toivon todella, että kun tätä nyt viedään hieman eteenpäin, niin emme unohda sitä, että palvelut on saatava kaikkien kansalaisten käyttöön. Me emme saa tämän jälkeen sanoa, että nyt kaikki on hyvin. Ei ole. Tässä tekisi mieli vähän lainata Raamatun sanaakin ja sanoa: joka unohtaa yhden niistä pienimmistä, tekee sen myös meille kaikille.