Arvoisa puhemies! Jatkaisin oikeastaan hieman edustaja Kiljusen pohdintaa työllisyysasteesta. Kun me tuossa kuntatalousosiossa pohdimme, miten meidän verotulomme ovat jääneet ikään kuin 2 miljardia jälkeen — vaikka työllisyys on kehittynyt positiivisesti, silti meillä verotuloissa ollaan menty alle arvioiden — niin tämä osittain johtuu siitä, tai uskon, että se osittain johtuu siitä, että me katsomme näitä mittareita vähän vanhan maailman näkökulmasta, juuri siitä näkökulmasta, jolloin mentiin hyvin varhain kouluun tai koulun jälkeen töihin ja oltiin tiettyyn ikään asti. Tämä on tietysti kansainvälinen tapa mitata työllisyyttä; se lähtee tietystä ikävuodesta ja ulottuu tiettyyn ikävuoteen. Mutta meidän pitäisi tietää, mitä siellä sisällä tapahtuu.
Emmehän me todellakaan halua 17‑vuotiaita nuoria töihin, vaan me haluamme, että he suorittavat koulunsa loppuun, ja sen jälkeen heidän työuransa on pidempi ja ehjempi. Toisaalta sitten ikääntyneessä päässä meillä on esteitä, jotka liittyvät vaikkapa valtion virkoihin, joissa ei voi olla tietyn iän jälkeen, vaikka ihmisillä olisi osaamista. Työtä voit tehdä kiertäen, toiminimellä tai jollakin muulla, mutta et voi tehdä tuossa tehtävässä.
Meidän pitäisi purkaa molemmista päistä niitä vääriä käsityksiä, mitä meidän vanhoista mittareista syntyy, mutta pohtia myös sitä, onko työllisyysaste enää niin relevantti mittari kuin se aiemmin on ollut. Minusta on selvää, että työllisyysasteen pitää olla vähintään 75, mutta jos meillä samaan aikaan työ pirstoutuu siten, että ennen sitä samaa työtä teki yksi ihminen ja nyt sitä tekee kaksi ihmistä, niin se ei anna meille samaa työllisyysastehyötyä kuin se on joskus aikaisemmin antanut eikä samaa verohyötyä kuin se on aikaisemmin antanut.
Siksi on myös tärkeää pohtia, mikä on työn laatu, koska jos ajatellaan vaikka tämänhetkistä tilannetta, kansainvälinen talous vaikuttaa siihen, että meidän viennillämme menee todennäköisesti heikommin jonkun aikaa tästä eteenpäin ja työllisyyden kasvu on itse asiassa kotimarkkinoiden ja palveluiden varassa, ja kun palvelut ja kotimarkkinatyö on usein heikommin palkattua, niin siitä tuleva verokertymäkin voi olla ohuempaa, jolloin taas ollaan siinä tilanteessa, että makroluvut näyttävät jotakin ja sitten kuitenkin talouspohjassa tapahtuu jotakin aivan toista. Sen takia pitäisi mennä näihin vaikuttavuuksiin ja muihin paljon syvemmälle kuin me itse asiassa tässä poliittisessa keskustelussa teemme. — Tulen sinne vielä. Ei mene ihan kolmeen minuuttiin. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Tulkaa, tulkaa. Tätä tekstiä kuuntelee mielellään.
Tulen hieman jatkamaan, koska en päässyt ihan kaikkia osioita, jotka halusin tässä ääneen sanoa. — Mutta tavallaan siinä, miten me mittaamme, mitä me arvioimme ja mistä me puhumme, kannattaa mennä hieman syvemmälle näihin asioihin. Ja vain esimerkkinä, että jos ajatellaan vaikkapa työministeriön lukuja työttömyydestä ja Tilastokeskuksen lukuja työttömyydestä, niin niissä on noin 30 prosenttia yhteisiä työttömiä ja muut ovat erillisiä, koska nämä mittaavat eri asioita. Sen takia on hyvä tietää, mitä mitataan.
Tärkeä asia työllisyyden näkökulmasta on kohtaanto, ja tässä voisi sanoa, että meillä on odotusarvoissa ongelmia. Edustaja Laukkanen viittasi siihen, onko ammattiyhdistysliikkeellä vanhat kannat, mutta yhtä hyvin voi kysyä, onko työnantajilla vanhat kannat. Odotetaanko, että edelleen saadaan siihen yhteen työpaikkaan sellainen täydellinen osaaja, joka osaa kaiken ja tekee monen ihmiset työt, vai pitäisikö joskus miettiä kohtaanto-ongelmankin purkamisessa sitä, että ei jumpata vain sitä ihmistä, jotta hän sopisi siihen työhön, vaan jumpataan myös niitä työpaikkoja, jotta niihin löytyy sopivaa työvoimaa. Ja joskus se voi olla niin, että vaikkapa osatyökykyisten ihmisten kohdalla tai mielenterveyskuntoutujien kohdalla kaksi ihmistä voi tehdä yhden työt, ja siitä voi tulla hyvä kombo. Joskus taas voi olla niin, että sitä työtä pitää miettiä palastellen.
Jos me saamme työnvälityksen toimimaan nopeammin, jos esimerkiksi työttömyysjaksot lyhenevät viikolla, niin me säästämme itse asiassa satoja miljoonia. Tämä on sellainen asia, joka kannattaa muistaa ja johon kiinnittää huomiota, kun mietitään työvoimapalveluita ja erityisesti työnvälitystä.
Samaten kohtaantoon liittyy asuminen. Jos me emme onnistu asumispolitiikassa, asuntopolitiikassa, niin emme me kyllä onnistu työvoiman kohtaanto-ongelmankaan ratkaisemisessa. [Antero Laukkanen: Totta!]
Jos mietimme opiskelijoita, olipa kyse sitten kotimaisista opiskelijoista tai maahanmuuttajaopiskelijoista, niin itse asiassa meidän pitäisi luoda malli, jossa oppilaitoksiin viedään tiukemmin työnvälityspalvelut siinä vaiheessa kun ollaan valmistumassa. Vaikkapa edustaja Virolainen nosti tänään hyvin esiin akateemiset työttömät: silloin kun on selkeä ammatti, olet vaikka sairaanhoitaja, niin tiedät, että haet sairaanhoitajan töitä, mutta jos on akateemisesti valmistunut nuori tai korkeakoulutettu, niin se työkirjo voi ollakin jotakin muuta kuin nuori itse ajattelee, ja silloin pitäisi hakea ammattilaisen apua jo siinä vaiheessa, ennen kuin opinnot ovat päättyneet.